Voice of Freedom Повна версія

Suomen räikeät erot paljastuvat – Nyt tuli jyrähdys sairaaloista

· Main news

Hyvinvointialueiden välinen eriytyminen uhkaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaista saatavuutta Suomessa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) raportissaan.

Arvio käy ilmi THL:n valtakunnallisesta sote-järjestämisen asiantuntija-arviosta, joka julkaistaan vuosittain.

Alueiden välinen eriytyminen väestökehityksessä, palvelutarpeissa ja taloudellisissa toimintaedellytyksissä on THL:n mukaan syventynyt. Tämä vaikeuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista erityisesti alueilla, joilla väestö vähenee, palveluiden tarve kasvaa ja talouden liikkumavara kaventuu.

–  Perusterveydenhuollossa lääkärille pääsyn ja hoidon jatkuvuuden puutteet haastavat kuitenkin yhdenvertaisuutta. Myös sosiaalipalvelujen saatavuudessa ja riittävyydessä on alueellisia eroja, ja erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, vammaispalveluissa sekä iäkkäiden palveluissa on edelleen puutteita tarpeenmukaisten palvelujen toteutumisessa, THL summaa raportissa.

Iltalehti analysoi alueiden eriytymistä jo syyskuussa ja kertoi, että pulassa ovat etenkin muuttotappioalueet.

Valtiovarainministeriön hyvinvointialueosaston ylijohtaja Ville-Veikko Ahonen sanoi syyskuussa Iltalehden haastattelussa suoraan, ettei kehitys voi jatkua näin. Hänestä tulevan hallituksen täytyy ottaa tarkasteluun alueiden määrä, hyvinvointialueiden rahoitusmalli sekä keskittää palveluita. Ahonen viittasi myös sairaalaverkkoon.

”Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan ratkaisuja”

THL kertoo nyt, että kokonaisuutena hyvinvointialueille kertynyt alijäämä pieneni Suomessa 1,7 miljardiin euroon, ja vuonna 2025 alueiden yhteenlaskettu tulos oli noin 725 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Viime vuonna yhdeksän aluetta haki valtion lisärahoitusta, mutta ainoastaan Pohjois-Karjala sai myönteisen päätöksen.

Vain kuusi aluetta teki alijäämäisen tuloksen. Ympärivuorokautisen hoidon vähimmäishenkilöstömitoitusta alennettiin, mikä oli keskeinen syy iäkkäiden palvelujen nettokustannusten laskuun viime vuonna.

– Hyvinvointialueet ovat onnistuneet vakauttamaan talouttaan, hillitsemään kustannusten kasvua ja parantamaan monien palvelujen saatavuutta. Samalla alueiden väliset erot kuitenkin kasvavat. Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotta sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus voidaan turvata koko maassa, sanoo ylijohtaja Piia Aarnisalo tiedotteessa.

Osalla alueista paine mittaville sopeutustoimille jatkuu. Vaikein tilanne on alueilla, joilla kustannukset ovat korkeat, alijäämät suuria, rahoituksen kasvu hidasta ja rakenneuudistukset kesken, THL kertoo. Myös jatkuvat muutosneuvottelut ovat kuormittaneet henkilöstön hyvinvointia. Väestöään menettävillä alueilla palveluita on vaikea turvata, kun taloudellinen liikkumavara kaventuu. Väestöä suhteellisesti eniten menettävät Kymenlaakso, Etelä-Savo ja Kainuu.

– Se, että useita hyvinvointialueita on päätynyt valtiovarainministeriön erillismenettelyihin, kertoo tilanteen vakavuudesta. Kyse ei ole yksittäisistä talousluvuista vaan alueiden erilaisista kyvyistä vastata kasvavaan palvelutarpeeseen ja uudistaa palvelujaan, sanoo THL:n johtava asiantuntija Nina Knape.

Viime vuonna alkaneet arviointimenettelyt päättyivät kesällä Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen ja Lapin alueilla. Uusia arviointimenettelyjä on päätetty käynnistää Etelä-Pohjanmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueilla.

Kotihoidon peittävyys laskee, vaikka asiakasmäärä kasvaa

THL huomauttaa, että raskaiden palvelurakenteiden purkaminen ja korvaavien palvelujen kehittäminen vievät aikaa. Esimerkiksi iäkkäiden palveluissa ympärivuorokautista hoivaa voidaan vähentää vain, jos kotihoitoa on riittävästi. Palvelurakenteen uudistaminen on edennyt Suomessa hitaasti ja kotihoidon peittävyys on jatkanut laskuaan, vaikka asiakasmäärä ja nettokustannukset ovat kasvaneet.

– Huomattavat alueelliset erot erityisesti kotihoidon peittävyydessä osoittavat, että avunsaanti riippuu palvelutarpeen ohella asuinpaikasta, raportissa todetaan.

Viime syksynä Valvira määräsi kymmenen hyvinvointialuetta ja HUS-yhtymän saattamaan kiireettömään erikoissairaanhoitoon pääsyn lainmukaiseksi sakon uhalla. Lisäksi viisi hyvinvointialuetta sai kehotuksen ilman uhkasakkoa.

Jonoja onkin saatu purettua tehostamalla omaa tuotantoa sekä hyödyntämällä ilta- ja viikonlopputyötä ja ostopalveluja. Kiireettömään erikoissairaanhoitoon yli 180 vuorokautta odottaneiden osuus on laskenut. Syyskuussa se oli kuusi prosenttia, kun viime vuoden lopulla vastaava luku oli 12,7 prosenttia.

THL patistaa uudistamaan sairaalaverkkoa

Tulosten pysyvyyttä ja jonojen hallinnan kustannuksia on kuitenkin THL:n mukaan syytä seurata. Erikoissairaanhoidon kustannuksissa ja käytössä on edelleen huomattavia alueellisia eroja, joita palvelutarve selittää vain osittain, THL huomauttaa ja suosittaa, että alueet uudistavat erikoissairaanhoidon sairaalaverkkoa vähintään YTA-aluetasolla.

Hyvinvointialueet kuuluvat kukin yhteistyöalueeseen (YTA-alue), joista jokaisella on yliopistosairaalaa ylläpitävä hyvinvointialue. YTA-alueita ovat Pohjois-, Itä-, Sisä-, Länsi- ja Etelä-Suomen yhteistyöalueet. THL:n mukaan erikoissairaanhoidon sairaalaverkkoa pitää uudistaa kansallisessa ja YTA-yhteistyössä ”kustannusvaikuttavuuden parantamiseksi sekä henkilöstön riittävyyden ja osaamisen turvaamiseksi”.

– Sairaalaverkkoa on tarkasteltava kansallisena kokonaisuutena ja sitä koskevia ratkaisuja tulee tehdä hyvinvointialuerajat ylittäen, vähintään yhteistyöalueen tasolla, raportissa todetaan.

Sairaalaverkkoa yritettiin uudistaa jo kuluvalla vaalikaudella, mutta Orpon hallitus päätyi lopulta lähinnä supistamaan päivystystoimintaa ja osin keskittämään leikkaustoimintaa. Myös alueellinen päätöksenteko on osoittautunut vaikeaksi.

Erikoissairaanhoidon kustannuksiin menee yli kolmasosa hyvinvointialueiden rahoituksesta.

– Erikoissairaanhoito muodostaa merkittävän osan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista, joten sen palveluverkkoa ja työnjakoa koskevat ratkaisut ovat keskeisiä koko palvelujärjestelmän kestävyyden kannalta. Erikoissairaanhoidon toimivuuden varmistaminen edellyttää päättäjiltä valmiutta tarkastella kokonaisuutta omaa aluetta laajemmin ja rohkeutta yhteisiin työnjako- ja palveluverkkoratkaisuihin, THL toteaa raportissa.

THL:n palvelujärjestelmäjohtaja Anu Niemi huomauttaa, että jos palvelurakennetta ja alueiden välistä yhteistyötä ei kehitetä pitkäjänteisesti, jonot voivat alkaa kasvaa uudelleen.

– Hoitojonojen purkaminen osoittaa, että järjestelmä pystyy vastaamaan suuriinkin haasteisiin, kun niihin kohdistetaan riittävästi huomiota ja resursseja. Keskeinen kysymys kuitenkin on, miten pysyviä tulokset ovat, Niemi sanoo.