Pääuutiset

Suomessa käynnissä huolestuttava kehitys – Tutkijat: Keskeinen kysymys sodassa

Suomessa käynnissä huolestuttava kehitys – Tutkijat: Keskeinen kysymys sodassa

– Kyselytutkimukset osoittavat, että nuoret eivät näe, että heillä olisi hirveästi mahdollisuuksia, Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo sanoi äskettäin Maanpuolustuskorkeakoululla Helsingin Santahaminassa pidetyillä Sotatieteiden päivillä käydyssä paneelikeskustelussa.

– Ja samanaikaisesti me teemme voimakkaita leikkauksia yhteiskunnassa. Kysymys kuuluukin, että kuinka pitkälle nuoret sukupolvet ovat valmiita sotimaan oloissa, joissa tavallaan koetaan, että välttämättä ei ole niin paljon puolustettavaa kuin mitä aiemmat sukupolvet ovat kokeneet. Ja alleviivaan sanaa koetaan. Olennainen on se kokemus siitä, hän jatkoi.

Salasuo korosti, ettei hänen kommenttinsa ollut poliittinen, vaan puhtaasti empiirinen eli kokemusperäinen. Hän muistutti myös, että asiaan liittyvät myös muualla kuin Suomessa syntyneet nuoret tai ne, joilla on sukujuuret muualla. Hän sanoi olevansa huolissaan siitä, että nuorten sukupolvien kriisinkestävyys- tai palautumiskyky eli niin sanottu resilienssi on huono.

Salasuon kommentti oli vastaus paneelikeskustelua vetäneen sotatieteiden dosentin Ilmari Käihkön kysymykseen, miksi sodan ja yhteiskunnan suhteesta pitäisi puhua enemmän Suomessa.

Salasuo, Käihkö ja kaksi muuta tutkijaa toivat keskustelussa eri tavoin vahvasti esiin huolensa siitä, miten Suomessa on jäänyt sotaan liittyvässä keskustelussa yhteiskunnan rooli vähäiseksi, vaikka tämä historian ja Ukrainan sodan kokemusten valossa on aivan keskeinen asia sodankäynnissä. Käihkön mukaan yhteiskunnan roolia on pidetty jopa ratkaisevana sodassa.

Suomelle tärkeää

– 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota on laajin sota Euroopassa sitten toisen maailmansodan ja Ukrainassa on tällä hetkellä reilut 2 miljoonaa ihmistä, jotka ovat kaatuneet, kadonneet tai haavoittuneet, Käihkö muistutti.

Hänen mukaansa keskeinen oppi Ukrainasta on laajuudesta johtuva ison massan paluu valtioiden sodankäyntiin. Tämä tarkoittaa, että erikoistuneiden ammattisotilaiden ja huippukalliin teknologian sijaan sotaa käydään suurella miesvoimalla ja edullisilla, massatuotetuilla aseilla sekä ammuksilla.

– Tämän kaltaisessa sodankäynnissä ja tilanteessa yhteiskunnalliset asiat korostuvat aivan älyttömästi. Mutta se on mielenkiintoista, että nämä yhteiskunnalliset asiat eivät ole hirveästi meillä painottuneet, Käihkö sanoi.

Hänen mukaansa nimenomaan Suomen kaltaisten pienten valtioiden pitää pystyä kompensoimaan kokoaan panostamalla yhteiskuntaan ja tarvittaessa mobilisoimaan yhteiskuntaa mukaan.

– Ja sen takia meillä on asevelvollisuus ja suuri reservi. Ja meillä on myös tämä kokonaisturvallisuuden malli, missä painotetaan yhteiskunnallisia asioita, Käihkö sanoi.

– Kaikki nämä asiat alleviivaavat sodan yhteiskunnallista puolta. Ja tästä huolimatta meillä ei ole hirveästi suomalaisessa keskustelussa yritetty ammentaa tähän yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen liittyviä havaintoja, hän jatkoi.

Poikkeustilanne väkivallassa

Käihkö on sotatieteiden dosentti Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa, mutta hän vetää myös Helsingin yliopistossa nelivuotista Maailma, sotamaailma ja ihminen -hanketta. Salasuo on puolestaan tutkinut maanpuolustustahtoa ja muun muassa sitä, miten sota vaikuttaa sosiaaliseen todellisuuteen.

Keskustelussa olivat mukana myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) tutkimusjohtaja, dosentti Ville Kivimäki, joka johtaa lisäksi Suomen Akatemian humanistisen nationalismin tutkimuksen huippuyksikköä, sekä Risto Marjomaa, joka on historian dosentti ja yliopistolehtori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut sotaa pitkään maailmanlaajuisesti.

– Nämä keskustelut yleensä keskittyvät sotilaallisteknisiin asioihin, Käihkö sanoi.

– Vaatisi julkista keskustelua aika kipeidenkin päätösten pohjaksi, hän jatkoi ja viittasi Suomen julkisen talouden huonoon tilaan, jonka myötä suunnitellaan ja on tehty viime aikoina isoja leikkauksia valtiontalouteen.

Risto Marjomaan mukaan sodan ja yhteiskunnan suhteesta pitäisi puhua enemmän, koska sota on väkivallan suhteen niin poikkeuksellinen tilanne.

– Se ongelma yhteiskunnan ja sodan suhteessa on, että sota on se tilanne, jossa yhtäkkiä yhteiskunnan jäsenille annetaan oikeus käyttää väkivaltaa, mitä ei normaalisti tehdä. Ja se aiheuttaa valtavan stressitilan sille yhteiskunnalle, Marjomaa sanoi.

– Mutta se aiheuttaa myös stressitilan sille sotilaalle itselleen. Että yhtäkkiä pitäisi löytää itsestään, että on valmis käyttämään väkivaltaa. Ja ehkä vielä pahempaa, olla väkivallan kohteena, hän jatkoi.

5 teesiä sotavuosilta

Ville Kivimäki kertoi tutkineensa Suomen viime sotien aikaa yhteiskunnan näkökulmasta ja löytäneensä sieltä monta asiaa, mitkä olisivat nyt opittavissa.

– Suomalaiset ajattelevat olevansa sodan kokemusasiantuntijoita, mutta väittäisin että näkökulma on hyvin rajattu. Erityisesti sodan yhteiskunnallisen ymmärryksen näivettyminen on havaittavissa, hän sanoi.

Kivimäki listasikin viisi vuosiin 1939–1945 liittyvää teesiä, jotka pätevät hänen mukaansa suoraan myös nykyaikaan. Nämä ovat:

1. Sotaan varautuminen on paljon laajempi yhteiskunnallinen kysymys kuin asehankinnat.

– Meillä on myyttinen kuva malli Cajanderista. Olennaisempaa on, että mitä tehtiin sillä rahalla mitä ei käytetty sotavarusteluun. Sitä käytettiin paljon ja viisaasti. Tällä hetkellä keskustelu on rajautunut aivan liian suppeaksi, Kivimäki sanoi.

2. Sota edellyttää laajaa yhteiskuntasopimusta.

– Toisen maailmansodan myötä Suomi mobilisoi kaikki taloudelliset ja inhimilliset resurssit sotaan. Tehtiin tulonjaon avulla panostuksia terveydenhuoltoon, äiteihin ja lapsiin. Tällä hetkellä tämä nähdään vain nollasummapelinä.

3. Resilienssi toimii perustana vahvaan kansalaisuuteen.

Kivimäki painotti, että toisessa maailmansodassa suomalaisilla oli pohjana vahva kasvatus yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

– Tällä hetkellä olen huolissani siitä, että kansalaisyhteiskunta näivettyy. Ihmisten kuuluminen yhteiskuntaan on ohuempi. Tämä integraatio (yhdentyminen) on suomalaisen resilienssin kannalta aivan keskeinen kysymys.

4. Demokraattisen maan vahvuutena sodassa on luottamus, oppiminen ja vastuunkanto.

Toisessa maailmansodassa Suomen armeijassa nuorilla sotilailla oli Kivimäen mukaan paljon päätöksentekokykyä ja heille annettiin myös vastuuta. Esimerkiksi kesän 1944 vetäytymistaisteluissa nuoret rintamaupseerit tekivät itsenäisesti paljon nopeita päätöksiä.

– Luottamuksen perusteet rakennetaan rauhanaikana. Voi olla, että nyt olisi hyvä kärjistää tiettyjä keskusteluja, jotta oppimiskäyrä kriisin aikana olisi jyrkkä.

5. Sota vaatii vahvaa hallintoa ja julkista sektoria.

– Olen huolissani siitä, että julkinen sektori nähdään vain tehostamisen kohteena. Jos se on höylätty aivan minimiinsä, en tiedä, pystyykö sen sodan myötä mobilisoimaan täyteen mittaansa.

Hyvin harva suomalainen

Peräti 16 viime vuotta historian kokemuksiin pohjautuvaa tutkimusta tehnyt Mikko Salasuo mainitsi puolestaan, että hyvin harva suomalainen on enää ollut kokemassa sotaa.

– On yllättävää, kuinka meillä käsitys sodasta rakentuu yhä 1940-luvun kuvastoon. On myös yllättävää, miten vähän meillä puhutaan nyt yhteiskunnan merkityksestä sodassa. Edelleen pidetään 1940-luvun näkökulmaa yllä, vaikka se kuva Ukrainassa on aika erilainen, Salasuo kertoi tutkimushavainnoistaan.

Hänen mukaansa Suomessa kaivattaisiinkin nyt kovasti soraääniä.

– Julkinen keskustelu on aika yksiäänistä tällä hetkellä.

Salasuo toi myös esiin ylemmän keskiluokan tietovuodon Suomesta muualle Eurooppaan, joka on syntynyt työnteon digitaalisuuden myötä.

– Koko suhde ehkä yhteen suomalaiseen yhteiskuntaan voi olla muuttunut tai muuttumassa aika dramaattisesti. Ja ajattelen, että tämä on hyvä esimerkki siitä, että sotaa on vaikea käydä, jos ei ole sotilaita kansanarmeijassa. Jos ihmiset eivät sitoudu siihen valtioon ja siihen sotaan.

Olet saattanut jäädä paitsi