Aika tekee vääjäämätöntä työtään talvisodan rintamalinjan molemmin puolin.
Suomessa talvisodan rintamaveteraaneista elossa on Mauno Tulijoen siirryttyä ajasta ikuisuuteen enää 108-vuotias Ilmari Koppinen, mutta Neuvostoliiton puolella taistelleista ei ole tiedettävästi jäljellä enää ketään.
Talvisotaa muistellaan Venäjällä yleensä erittäin harvoin, sillä historiankirjoituksessa sotaa käsitellään tyypillisesti vain pienenä paikallisena konfliktina tai esinäytöksenä suurelle isänmaalliselle sodalle (1941–1945), eli Venäjän osuudelle toisessa maailmansodassa.
Suuri isänmaallinen sota ja voitto natsi-Saksasta toimivat tätä nykyä myös presidentti Vladimir Putinin hallinnolle keskeisenä patrioottisena myyttinä, jonka avulla Kreml pyrkii oikeuttamaan nykyistä sotaisaa politiikkaansa.
Hoitajana Petroskoissa
Vaikka rintamalla palvelleita miehiä ei ole enää elossa, Venäjällä elää kuitenkin tiettävästi yhä sotasairaalassa sairaanhoitajana toiminut 105-vuotias Valentina Minajeva.
Vuonna 1921 syntynyt Minajeva valmistui kätilöksi ja määrättiin talvisodan sytyttyä 18-vuotiaana Petroskoin sotasairaalan kirurgiselle osastolle.
– Suomen sodan aikana talvella 1939–1940 pakkanen oli armoton. Meillä oli yllämme toppahousut ja huopasaappaat, jalkarätit, pitkät kalsarit ja budjonnovka (neuvostoarmeijan tunnusomainen hiippalakki), Minajeva muisteli sotaa Moskovskij Komsomolets -lehdelle ennen 105-vuotispäiväänsä helmikuussa.
– Haavoittuneiden joukossa oli erittäin paljon paleltumia saaneita. Saimme levätä vain kolme tuntia kerrallaan. Jossakin nurkassa ehti vähän torkahtaa, ja taas huudettiin: ”Tytöt ylös, uusia tuotiin”, nainen sanoi.
Minajeva palveli talvisodan jälkeen rintamasairaanhoitajana läpi toisen maailmansodan. Hän asuu nykyään Moskovassa.
Rintamamiehet
Yksi viimeisimmistä elossa olleista talvisotaan osallistuneista neuvostoveteraaneista oli konekivääriampujana palvellut Vasili Mitšurin (1916–2021), joka muisteli komennustaan vuonna 2018 valkovenäläiselle Belarus Segodnja -julkaisulle.
– Joulukuun 5. päivänä vannoimme sotilasvalan, ja 12. päivänä meidät lastattiin junaan ja lähdimme matkaan. Määränpääksi paljastui Leningrad: Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota oli käynnissä, Mitšurin sanoi.
– Lähdimme jalkaisin kohti Suomen rajaa. Marssimme vuorokauden vaihtaaksemme rykmentin, jota suomalaiset olivat kurittaneet ankarasti, hän muisteli.
Veteraani kertoi, että Kannaksen taisteluissa hän joutui kahlaamaan jäisen joen yli 30 asteen pakkasessa. Pataljoonankomentajan ja tovereidensa kaaduttua Mitšurin sanoo torjuneensa suomalaisten vastahyökkäyksiä aamunkoittoon saakka.
– Aamulla tuli vaihtomiehistö, ja minut lähetettiin pataljoonan tukikohtaan. Siellä kysyttiin: ”Haluatko teetä vai ryyppylasin vodkaa?” Vastasin: ”Tuopillisen!” Join sen ja nukahdin, Mitšurin kuvaili taistelun taukoamista.
Hän heräsi pian kuitenkin uuteen ammuskeluun ja suomalaisten vastaiskuun. Rauhan tultua 13. maaliskuuta Mitšurinille myönnettiin Neuvostoliiton sankarin arvonimi.
Mitšurin osallistui myöhemmin toisessa maailmansodassa Königsbergin ja Berliinin valtaukseen ja teki uran armeijassa aina everstiksi asti. Hän kuoli 105-vuotiaana Minskissä vuonna 2021.
Viimeinen veteraani
Viimeisin varmistetusti elossa ollut talvisodassa taistelutehtävissä palvellut neuvostoveteraani oli moskovalainen Grigori Ostapets (1919–2025).
Hänet kutsuttiin marraskuussa 1939 Leningradin sotilaspiirin rajavartiojoukkojen viestikomppaniaan tukemaan talvisodan operaatioita.
Myöhemmin Ostapets oli osallisena myös Leningradin saarron taisteluissa ja Neuvostoliiton hyökkäyksessä Mantšuriaan vuonna 1945.
Tammikuussa 2025 Ostapets kirjattiin virallisesti ”Venäjän ennätysten kirjaan” maansa vanhimpana tuolloin elossa olleena suuren isänmaallisen sodan veteraanina. Ostapets kuoli saman vuoden marraskuussa 106-vuotiaana.