– Jos entinen kotimaani haluaa tappaa ukrainalaisia, tappakoon minutkin, sanoo Ylen Ukraina-toimittaja Maxim Fedorov.
Fedorov oli syyskuussa kolme viikkoa sitten aloittamassa suoraa lähetystä Kiovan-kotinsa parvekkeelta, kun suihkumoottorilla varustettu hyökkäysdrooni räjähti vain 400 metrin päässä.
Toimittaja siirtyi vahingoittumattomana kivitalon suojiin ja piti suoran lähetyksen sovitusti.
Viimeisimmän läheltä piti -tilanteen jälkeen Fedorov keskusteli Ylen kanssa siitä, pitäisikö hänen siirtyä kauemmas Kiovasta.
Yle toivoi hänen lähtevän. Fedorov sanoo ymmärtävänsä turvallisuushuolen mutta korostaa, että päätös on hänen omansa:
– Yle ei pysty kieltämään, koska en ole palkkalistoilla.
Freelance-toimittaja sanoo haluavansa olla siellä, missä tapahtuu, vaikka se tarkoittaisi vaaraa. Kiovaan hänelle on myös muodostunut oma sosiaalinen elämänsä. Samalla Fedorov tiedostaa, että hänellä on mahdollisuus, jota useimmilla ukrainalaisilla ei ole.
– Tiedostan, kuinka etuoikeutetussa asemassa olen heihin verrattuna. Minun ei ole pakko olla siellä. Pystyn lähtemään turvalliseen paikkaan, mutta kaikilla ei ole sellaista vapautta.
Fedorov on tullut suomalaisille tutuksi suorista lähetyksistään Kiovasta, joissa tämä raportoi sodan tapahtumista poikkeuksellisen tyynesti. Ensimmäisenä sotavuotena katsojat kertoivat, että hänen rauhallinen läsnäolonsa toi uskoa siihen, ettei kaikkea ole vielä menetetty.
Sotavuodet ovat kuitenkin jättäneet jälkensä.
Fedorov kertoo säpsähtelevänsä y�öllä äkillisiin ääniin, jotka erottuvat kaupungin tavallisesta hälinästä.
– Joskus nukkumaan mennessä mieleen tunkee ajatus: onko tämä viimeinen yö?
Ajatus kuolemasta ei itsessään pelota, mutta räjähdysten keskellä kuolemanpelko voi hiipiä kehoon. Fedorov sanoo myös sodan vahvistaneen hänen rauhallisuuttaan ja analyyttisyyttään.
Kuoleman mahdollisuus näkyy kuitenkin yhdessä käytännön järjestelyssä. Kiovaan lähtiessään hän päivitti testamenttinsa ja kirjasi ”loppusijoitustavaksi” tuhkauksen.
Kun haastattelija kutsuu Fedorovia Suomen suosituimmaksi venäläiseksi, tämä korjaa:
– Ei mennyt oikein. Olen sanonut olevani Suomen siedettävin venäläinen.
Fedorov ei kuitenkaan väitä kaikkien pitävän hänestä.
– Ei kaikki. Jos katsot somekommentteja, niin on myös sellaisia, missä ei rakasteta.
Hän arvelee hyvän vastaanoton liittyvän siihen, että hän on omaksunut suomalaisilta sellaisia luonteenpiirteitä, jotka uppoavat suomalaisiin, kuten itseironian, nöyryyden ja vaatimattomuuden.
– Niin kuin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, olen myös aidosti kiinnostunut suomalaisesta kulttuurista, kielestä ja kirjallisuudesta.
Hän sanoo myös, ettei pidä näitä julkisuusroolina ja tekisi todennäköisesti samoja asioita, vaikka ei olisi tunnettu.
Venäläisyys
Venäläistaustaansa Fedorov ei halua piilotella.
– On paljon helpompaa olla pidetty suomalaisena tai ukrainalaisena kuin venäläisenä. Omalla toiminnallani ja julkisella työlläni yritän tuoda esiin, että persoona ja teot ratkaisevat enemmän kuin se, missä on syntynyt, mihin perheeseen tai minkä nimisenä.
Fedorov on syntynyt vuonna 1985 Leningradissa, silloisessa Neuvostoliitossa, venäläiselle isälle ja ukrainalaiselle äidille.
Suomeen Fedorov ei lähtenyt paremman elämän toivossa tai paetakseen Venäjää.
Häntä veti tänne suomen kieli ja mahdollisuus eurooppalaiseen koulutukseen. Suomen kieli oli tullut vastaan ”vahingossa” Pietarin valtionyliopistossa.
Puolen vuoden vaihto-opiskelu Jyväskylässä vahvisti kiinnostusta, ja vuonna 2006 Fedorov muutti Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä ja kulttuuria.
– Olin suomalaisen elämäntavan lumoissa.
Fedorov päätyi toimittajaksi jo opiskeluaikanaan. Valmistuttuaan hän sai paikan Ylen venäjänkielisistä tv-uutisista. Hän toivoi kuitenkin pääsevänsä työskentelemään suomeksi ja oli sopinut Ylen kanssa avustajan pestistä Moskovassa.
Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan Moskovasta raportoiminen alkoi tuntua mahdottomalta ajatukselta.
Fedorov tarjoutui lähtemään Kiovaan melkein heti sodan alettua, sillä hän osasi jo ukrainaa. Seuraavana päivänä Yleltä soitettiin ja kysyttiin, lähtisikö hän jo nyt. Hän suostui.
Kissalähettiläs
Nyt Fedorov on Helsingissä, jossa hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi kissalähettilääksi. Arvonimi myönnettiin tunnustuksena hänen työstään kissojen hyväksi.
– Olen aina tykännyt kissoista, ja samalla minulla on aina ollut paha kissa-allergia.
Myöskään Kiovassa vaaniva hengenvaara ei ole vienyt Fedorovilta halua palata kaupunkiin, jossa hän on viettänyt lähes koko sodan ajan.
Sinne Fedorov palaa taas joulukuussa. Talven alla Venäjän iskujen Ukrainan energiainfrastruktuuriin ennakoidaan voimistuvan.
Siihen hän on valmistautunut. Uudessa asunnossa on muun muassa sähkövaraaja, joka auttaa pitämään veden ja lämmityksen toiminnassa sähkökatkojen aikana.
Entä millaista Fedorovin elämä olisi, jos hän olisi jäänyt Venäjälle?
Seuraa pitkä hiljaisuus.
– Varmaan juopottelisin. Epätoivoisesti. Erakoituisin.