Tarvitsetko kirjavinkin kesään? Anna Tulusto järjesteli 120 kirjan kesäkirjaston
Kirjallisuustoimittaja Anna Tulusto kokosi yltäkylläisen lukulistan.
Kaikki vuodenajat ovat lukemisen aikaa, mutta kesä on upein.
Kokosin pienen kirjaston erilaisiin lukutarpeisiin. Tämän kirjaston hyllyt eivät noudata yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää, lajittelu on omani.
Kiehtovatko sinua pakomatkat arkitodellisuudesta? Kaipaatko selityksiä maailmalle tai haluat ymmärtää, miksi Suomi on sellainen kuin on? Haluatko lukea rakkaudesta ja seksistä? Tahdotko tietää, miltä nuoruus tuntuu?
Vai oletko ehkä haaveillut kirjoittamisesta? Kirjastoni alahyllyllä on kirjoja, jotka kertovat kirjoittamisesta ja siitä, mitä kaikkea kielellä voi tehdä. Hyllyltä löytyy myös kirja Eeva Kilven elämästä ja kirjoittamisesta.
Luin nämä 120 kirjaa Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmaa varten. Uppoudu tutkimaan, mitä kolmeltatoista painavalta hyllyltä löytyy.
1. Järisyttäviä kuvia
Joskus aivan yllättäen, vaikkapa ruuhka-aikaan raitiovaunussa, mieleeni nousee kuva Pajtim Statovcin kolmipäisestä kimeeristä. Se tuijottelee minua katon rajassa.
Peilin ohi kulkiessani näen siellä Niko Hallikaisen romaanin pojan äitinsä sylissä. Autoa ajaessa eteeni levittäytyy Marjo Niemen paloaukea.
Nämä ensimmäisen hyllyn kahdeksan kirjaa osoittavat, että kirjallisuus ei ole vain sanoja, vaan myös verkkokalvolle tallentuneita kuvia.
Mariia Niskavaara: Ester, teurastaja
Nieleminen on helppoa Mariia Niskavaaran esikoisromaanin päähenkilölle Esterille.
Hän nielaisee barbin pään, ja lääkärissä nähdään ”suolen pohjukassa barbin hölmöt kasvot”. Ei tällaisesta kuvasta voi päästä eroon!
Niskavaaran ainutlaatuisessa maailmassa liikutaan teurastamon kaakeliseiniltä ihmisen sisuksiin.
Vaikuttavia kuvia tarjoavat myös nämä kirjat:
Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus
Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva
Anu Kaaja: Siluetinleikkaaja
Pirjo Lonka: Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen
Olivia Laing: Yksinäisten kaupunki – Tutkimusmatka yksinolon taiteeseen (suom. Sirje Niitepõld)
Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut
2. Naisen oma huone
”Naisella pitää olla rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa fiktiota”, sanoi Virginia Woolf. Pitää olla muutenkin!
Vilkutan hymyillen miehiselle kirjalliselle kaanonille ja iloitsen naisten kirjoittamista kirjoista. Ne kertovat epäsovinnaisista naisista ja siitä, millaisiin ristipaineisiin he yhä joutuvat.
Nämä kirjat ovat myös tarinoita tyttöjen unelmista ja kyvystä taistella pyrkimystensä puolesta.
Amani Al-mehsen: Hayati, rakkaani
Habibti, toivon sinulle kaikkea hyvää, ajattelin lukiessani Amani Al-mehsenin esikoisromaania.
Päähenkilö Amal syntyy 1960-luvun alun Irakissa keskiluokkaiseen, monilapsiseen muslimiperheeseen ja päätyy rankkojen elämänvaiheiden kautta Suomeen.
Kirja näyttää, että tytöksi syntyminen voi asettaa ihmisen vaaraan ja miten uusien alkujen mahdollisuus on elintärkeää.
Lue myös nämä kirjat taistelevista naisista:
Chimamanda Ngozi Adichie: Unelmia (suom. Cristina Sandu)
Arundhati Roy: Turvani, myrskyni (suom. Hilkka Pekkanen)
Astrid Swan: Noitarakastaja
Saara Turunen: Hyeenan päivät
Minna Rytisalo: Jenny Hill
Deborah Levy: Elämisen hinta (suom. Pauliina Vanhatalo)
3. Sateenkaarihylly
Täällä sitä edelleen tallustellaan maailmassa, jossa heterous on normi.
Tästä hyllystä löytyy kirjoja, jotka kertovat queeriksi kasvamisesta sekä kehon ja mielen moninaisuudesta. Ne kuvaavat vähemmistörakkautta arjessa ja sukupuoleen sitoutumatonta ihmisyyttä.
Onko kirjallisuuden sateenkaarivallankumous alkanut?
Taneli Viljanen: Glitterneste
Queer- ja transfeministisen lajihybridi. Näin Taneli Viljanen on määritellyt runoteoksensa. Mitä se tarkoittaa?
Sain vastauksen, kun luin tämän kirjan, joka haihduttaa sukupuoleen liitettyjä olettamuksia. Teos on ei-binäärisen kirjoituksen trilogian viimeinen osa.
Runoilija kirjoittaa identiteetin liikkeestä ja kysyy: ”missä kohtaa tätä kehoa jokin identiteetti on, nyt?”
Lue myös nämä:
Carlos Lievonen: Vain heteitä
Aura Siltala: Kyborgikesä
Osma Aarnos: Valvomo 4/pp
Pirkko Saisio: Pienin yhteinen jaettava ja Vastavalo
Sanna Hirvonen: Margit
Milja Sarkola: Psykiatrini
Mikko Kauppila: Terveisin, K
Kevin Chen: Aavekaupunki (suom. Rauno Sainio)
4. Rakastelua ja panemista
Kirjojen seksikohtausten lukeminen on joskus kuumottavaa, joskus kiihottavaa.
Joissain tämän hyllyn kirjoissa seksiä on överisti. Toisissa se taas on varovaista. Osassa seksi on kaunista ja liittyy rakkauteen, joissakin silkkaan himoon.
Kirjoissa seksi koettelee ihmisten ja maiden rajoja. Välillä se on vallankäytön väline ja satuttaa. Tai viimeinen side eroavien välillä.
Petri Tamminen: Sinua sinua
Liikuttava kirja, ajattelin.
Romaani kuvaa Petri-nimisen nuoren miehen hapuilevaa, mutta koko mielen täyttävää nuoruuden rakkautta Prahassa. Sitä, miten toinen rakastaa hulluna ja toinen tuntee enemmänkin vain himoa.
Tässä kirjassa ei seksihurjastella, vaan vuoteessa maataan ”ensin vierekkäin ja sitten vastakkain”.
Lue myös nämä:
Laura Laakso: Punainen aistikirja
Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken
Jenny Erpenbeck: Kairos (suom. Jukka-Pekka Pajunen)
Aina Berghroth: Erojen kirja
Jukka Viikilä: Hiekkalinnat
S. K. Rostedt: Mustan tulen laulu
Pirjo Tuominen: Kurtturuusut
5. Syntymästä kuolemaan
Viides hylly pullistelee kirjoja. Teokset ovat vaikuttaneet minuun enemmän kuin osasin arvata.
Niissä synnytään ja synnytetään, otetaan ensiaskelia lapsena ja vanhempana. Hoivataan ja pidetään huolta – ja huolestutaan.
Kirjoissa rakastetaan ja aiheutetaan tuskaa lähimmille. Juodaan viiniä. Tullaan vanhoiksi ja hauraiksi. Kuollaan, maadutaan.
En pidä termistä lohtukirja. Mutta tässä on oma listani sellaisia.
Juuli Niemi: Pieniä eläimiä
Syntymä ja kuolema. Niistä Juuli Niemi kirjoittaa toteavissa, proosamaisissa ja koskettavissa runoissaan.
Kirjoittajan omista kokemuksista tulee universaaleja, ja niin kirja nousee terapiakirjallisuuden yläpuolelle.
Runoilija puhuttelee kuollutta ystäväänsä, saa keskenmenon. Hän synnyttää lapsen ja rakastaa lapsiaan, pieniä eläimiä. Viimeisellä sivulla purskahdin itkuun.
Ihmisen koko elämä on myös näissä 14 kirjassa:
Pihla Hintikka: Äidin oma
Harry Salmenniemi: Sydänhämärä
Jani Nieminen: Äijähaara
Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös (suom. Jaana Nikula)
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton ja Pikkukaupungin tyttö (suom. Kristiina Rikman)
Annastiina Heikkilä: Rakkaus ja armo
Samuli Putro: Elämäni miehet
Sirkku Peltola: Kärpäset
Hannu Väisänen: Viisikko
Hafez: Kätketyn kieli, viinin välke (suom. Joonas Maristo)
Selja Ahava: Hän joka syvyydet näki
Riko Saatsi: Yönistujat
Sanna Karlström: Maanpäällinen osa
6. Meemejä ja haavoja
Runoilija Arto Melleri todisti: ”Nuoruus! Kaiken pitää olla sille siivekästä ja veristä!”
En kaipaa nuoruuteen. Paitsi ehkä vähän, sillä rakastan lukea nuoruudesta. Siitä miltä ensirakkaus tuntuu, tai kun joku satuttaa kaikkein arimpaan paikkaan. Kun kaikki ihana ja hirveä on samaan aikaan läsnä.
Tämän hyllyn kirjoissa eletään 50 vuoden pituinen pätkä nuoruutta.
Eino Taina: Se laajenee
Romaani on Z-sukupolven ruumiinavaus ja kuvaus nuoruudesta kaupungissa.
Se kertoo elämänvaiheesta, jossa pyritään opiskelemaan, vaellellaan pitkin ja poikin kaupunkia, hukutaan meemitulvaan ja istutaan loputtomasti baarissa miettimässä ystävien kanssa, mitä elämä on.
Ovenkahva, sota, ala-asteen ruokalan maksalaatikko, omaksi itseksi tuleminen – kaikki on yhtä intensiivistä.
Lue myös nämä:
Iida Aikio: Muoviaurinko
Marko Annala: Ylva
Oliver Lovrenski: Silloin ennen (suom. Onerva Kuusi)
Emmi-Liia Sjöholm: Kaskaat
Ville Malja: Valkoinen risteys
Ia Genberg: Yksityiskohdat (suom. Jaana Nikula)
Matti Rönkä: Onnen kaukoranta
7. Vinoa ja raadollista
Lippikseen on printattu teksti Make Marxism Great Again ja lyhtypylväässä on lapasenmuotoinen tarra, jossa on pääministerin kuva. Näin kaduilla.
Kirjallisuuskin kyseenalaistaa nykymeiningin.
Mutta tämän hyllyn teokset ovat taidetta, eivät minkään poliittisen suuntauksen väline. Ne kertovat hauskasti ja raadollisesti duunareista ja porvareista, taideväestä ja keskiluokasta.
Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Luokkakipuja
Heti alussa kirjan kerrotaan käsittelevän ”tyttöyden ja talouden risteyskohtaa”.
Riina Tanskasen sarjakuvassa on kahdeksan tarinaa. Monien päähenkilö on surkastuvalta tehdaspaikkakunnalta tuleva tyttö. Hän tekee jonkinlaisen luokkanousun menemällä yliopistoon.
Tytöt katsovat pinkinsävyisistä kuvista suoraan kohti lukijaa. Stooreissa kyseenalaistetaan kapitalismin ja patriarkaatin valta. Ja nauretaan! Eikä kirja ole ”pelkkää” sarjakuvaa, vaan myös tietoteos lukemattomine viitteineen.
Lue myös nämä:
Édouard Louis: Monique pakenee ja Naisen taistelut ja muodonmuutokset (suom. Lotta Toivanen)
Ivan Maniraho: Pimeän mustuus
Andrev Walden: Miehenpuolet (suom. Jaana Nikula)
Evelin Kask: Hurmos
Hanna Arvela: Safe Space
Minna Lindgren: Seniorikapina (ilm. syyskuussa)
Ossi Nyman: Alkuhuuto
Tommi Liimatta: Tyttönimi
Nathan Hill: Wellness (suom. Antero Tiittula)
8. Paha maailma
Doomscrollaan. Joinakin päivinä olen surullinen, toisinaan turta huonojen uutisten virrassa.
Tämän hyllyn kirjat muuttivat mielessäni maailman uutiset vereksi ja lihaksi. Ne ovat kertomuksia elämästä mullistusten keskellä ja auttavat ymmärtämään, miksi kriisit syntyvät.
Kirjoissa liikutaan Gazasta ja Länsirannalta Ukrainaan ja Valko-Venäjälle – ja aina Etelä-Koreaan, Jejun saaren verilöylyn muistoihin.
Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta
”Haluaisin heidän ymmärtävän, miten syvälle juuriin ja ytimiin menevää väkivaltaa miehitys on.”
Irene Zidanin romaanin kertoja on suomalainen toimittaja ja pienten lasten äiti, jota painaa palestiinalaisten ja israelilaisten konflikti. Hänen isänsä on kirjan keskeinen henkilö, yksi Israelin miehityksen kokeneista palestiinalaisista. Isä kantaa mukanaan traumaa väkivallasta.
Arkinen, herkästi kerrottu kirja tuo vuosikymmeniä kestäneen kriisin suomalaiseen elämään.
Lue myös nämä:
Adania Shibli: Sivuseikka (suom. Sampsa Peltonen)
Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa
Han Kang: Älä jätä hyvästejä (suom. Taru Salminen)
Sofija Andruhovytš: Amadoka (suom. Riku Toivola)
Anna Soudakova: Haikara levittää siipensä
Meri Valkama: Perinnönjako – Keskusteluja Tarja Halosen politiikasta
9. Suomen 300 vuotta
Vahvin käsitykseni historiasta on rakentunut kaunokirjallisuutta lukemalla.
Olen ollut mukana historian tapahtumissa: paennut vainoajia lasta sylissä kantaen, joutunut teloitusriviin ja iloinnut ensimmäisestä rauhan päivästä.
Kirjallisuus muuttaa historian elämäksi. Ihmiskohtaloiden kautta olen nähnyt, miksi jotain tapahtui ja mitä siitä seurasi.
Yhdeksännen hyllyn kirjat ovat kertomuksia niistä, joista voittajien historiankirjoitus ei kerro.
Markus Nummi: Käräjät
Tämä on suurta kirjallisuutta, ajattelin kun olin lukenut Markus Nummen romaanin ensimmäiset kolmekymmentä sivua.
Keskeiset tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun kuvitteelliseen eteläpohjalaiseen pitäjään, vaikka aikajänne ulottuu moneen suuntaan. Käräjöidään, sillä kylässä on tehty lainvastaisia sikiönlähdetyksiä.
Romaani kuvaa kymmenien henkilöiden kautta yhteisöön kuulumista ja häpeää. Koskettavin on Vilja-täti.
Kertomus Suomesta rakentuu myös näiden kirjojen kautta:
Jenni Räinä: Vaino
Anni Kytömäki: Mirabilis
Virpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevät
Ann-Cristin Antell: Valkea lilja ja Kätketty tähti
Jari Järvelä: Raiteet
Olli Jalonen: Puhdas viiruinen elämä
Kjell Westö: Molly & Henry. Romaani sotavuosilta
Merja Mäki: Itki toisenkin
Tommi Kinnunen: Kaarna
Elli Salo: Keräilijät
Roope Lipasti: Kuuma linja
Daniil Kozlov: Ryssä
10. Androideja, utopioita ja Super-A rajalinko
Kaipaan harvoin toisenlaisiin todellisuuksiin. En ole fantasiatyyppi.
Mutta! Tässä hyllyssä on kirjoja, jotka ovat onnistuneet ravistelemaan ajatteluani: dystopioita, utopioita ja jotain siltä väliltä.
Kirjat ovat laajentaneet tulevaisuuden tajuani, saaneet eläytymään koneen ajatteluun ja miettimään kenelle tietoisuus kuuluu.
Ne ovat vieneet tulevaisuuksiin, jotka ovat aivan nurkan takana tai joita en osaisi tai uskaltaisi edes kuvitella. Ja repäisseet minut sadan vuoden päähän maailmanlopun orgioihin.
Hanna Weselius: Pronominit
”Mitä minulle tapahtuu ajassa?” kysyy nuori tyttö. Filosofinen romaani! Sellainen Hanna Weseliuksen kirja todellakin on.
Romaanissa ollaan vain hiukan edellä nykyhetkestä, kahden pandemian jälkeisessä ”keikahduspisteiden” ajassa. Henkilöt istuvat lentokoneessa, jonka määränpää on tuntematon. Ovatko he todellisella vai metaforisella matkalla?
Tämä ihmeellinen kirja laajentaa ajattelua myös kielestä.
Lue myös nämä:
Riikka Pulkkinen: Viimeinen leikki
Johannes Anyuru: Ixelles (suom. Outi Menna)
Ali Smith: Gliff (suom. Kristiina Drews)
Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura
Matti Kangaskoski: Kosmos ja kuolema
Risto Isomäki: Pimeää jäätä
Niklas Ahnberg: Poika joka paransi haavat
11. Dekkarihylly
Polkupyöräni varastettiin.
Tein rikosilmoituksen ja lähdin itsekin kotikulmille etsimään pyörääni. Polkupyörävaras löytyi netistä, mutta katosi kuin maan nielemänä. Pyörää ei koskaan löytynyt. Mitä tapahtui?
Jokaisessa meissä asuu salapoliisi, haluamme kokea jännitystä ja selvittää rikoksia. Ehkä juuri siksi luemme dekkareita.
Pauli Jokinen: Punainen leski
”Hei tämähän on vähän kuin katsoisi Komisario Palmu -leffaa”, huikkaisin puolisolleni, kun luin Pauli Jokisen vakoojadekkaria. Yhdistelmä turvallisuutta ja jännitystä.
Kirjassa murhataan kaksoisagentteja toisen maailmansodan syttymishetkillä Helsingissä. Homma kytkeytyy myös elokuvamaailmaan. On hiukan traumoja ja hauska naispari. Minulle rakas Helsinki on kuvattu huolellisesti.
Jännitä myös näiden kirjojen parissa:
Arttu Tuominen: Lavastaja
Dan Brown: Salaisuuksien salaisuus (suom. Jorma-Veikko Sappinen)
Donna Leon: Hyvän nimissä (suom. Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä)
Kari Häkämies: Sinipunaiset murhat (ilm. elokussa)
12. Pahan mielen kirjoja
Pidän pahan mielen kirjoista.
Niissä käydään läpi vaikeita asioita eikä lukeminen ole aina helppoa. Ne näyttävät ihmisen pimeimmät puolet ja paljastavat asioita, joita emme haluaisi nähdä.
Tämän hyllyn teoksissa sukelletaan syvälle tapahtumiin, joita ei edes pitäisi tapahtua. Mutta koska niitä tapahtuu, niistä on pystyttävä lukemaan.
Näissä kirjoissa on myös vahva pyrkimys parempaan.
Markku Haussila: Miehet joita luulin rakastaneeni
Romaanin päähenkilöä tekee mieli halata ja sanoa, että kaikki menee vielä hyvin.
Päähenkilö Siim sekoilee aikuisena, koska häntä on haavoitettu lapsena. Kirja kuvaa, miten aikuinen käyttää hyväksi lapsen rakkautta, ja lasta. Siitä on välillä vaikeaa lukea.
Mutta Markku Haussilan kirja on myös hirveydessään hauska, räkäinen ja hurja. Ja siinä todellakin ollaan matkalla kohti parempaa.
Lue myös nämä:
Helmi Kekkonen: Liv
Kati Kovács: Kaya
Alex Schulman: 17. kesäkuuta (suom. Jaana Nikula)
Neige Sinno: Tiikerin raatelu (suom. Sampsa Peltonen)
Nicolas Lunabba: Itkisitkö, jos mä kuolen? (suom. Tarja Lipponen)
Qyunh Tran: Kun toiset nauttivat (suom. Outi Menna)
Anja Snellman: Kirjeitä sotapäällikölle – Romaani eräästä katastrofista
Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito
Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän
13. Kirjoja kirjoittamisesta
”Täytyy muistaa, että suurin osa lukijoista ei halua lukea kirjoittamisesta”, sanoo Sami-Oskari Lahtisen romaanin kirjailija. Minä haluan!
Tämän hyllyn kirjat kertovat kirjoittamisesta ja perustelevat kirjallisuuden merkitystä. Ne tutkivat, pohtivat ja näyttävät, mihin kirjoittamisella pääsee ja mitä kieli on.
Anna-Kaari Hakkarainen: Marraseliö
”Huomaatko, olet jo pyörteen imussa”, sanotaan romaanissa. Pääsin siihen imuun ja ah se oli ihanaa!
Anna-Kaari Hakkaraisen romaani on rihmasto. Siinä on monenlaisia kerronnan tapoja, kielen sävyjä, viittauksia taiteeseen, tieteeseen ja outoihin tapahtumiin.
”Mikään ei lopulta kerro meistä enempää kuin se, millaisia fiktiivisiä maailmoja pystymme rakentamaan”, Hakkarainen kirjoittaa.
Lue myös nämä kirjat kirjoittamisesta:
Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
Monika Fagerholm: Kapinoivia naisia / Eristystila (suom. Hannimari Heino)
Sinikka Vuola ja Tommi Melender: Romaanihenkilön elämä
Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä
Jon Fosse: Aamu ja ilta (suom. Katriina Huttunen)
Sami-Oskari Lahtinen: Dinosaureeni
Markku Paasonen: Rikospaikka / Ilmestyskirja
Erkka Filander: Siemenholvi