Urheilu

”Tästä pitää tulla Amerikka” – SM-liigaseuralle miljoonatiliä tuova visio on pian totta

”Tästä pitää tulla Amerikka” – SM-liigaseuralle miljoonatiliä tuova visio on pian totta

Hallin parkkipaikalta lähdössä oleva mies pysäyttää autonsa ja huikkaa Jukka Seppäselle, että hän tarjoaa kaljan, jos kaikki menee illalla suunnitelmien mukaisesti.

JYPin hallituksen puheenjohtaja Seppänen hymyilee. Heitto ei ole kuulemma tarkoitettu pelkäksi vitsiksi, sillä jäähallissa on ollut melkoinen loppukiri käynnissä, jotta JYP saa avattua siellä kautensa keskiviikkona 14.10.

Aikaa kiekon pudotukseen on vain muutamia tunteja.

Hetken päästä paikalle saapuva Hippos ky:n projektijohtaja Kai Ruuhonen vakuuttaa, että halli on ainakin pelipäivän aamuna tehtyjen viranomaistarkastusten mukaan valmis jääkiekon SM-liigan tapahtumaa varten.

Petri Matikaisen joukot ovat muuttaneet kirjaimellisesti työmaalle. Kun lounasravintola Hurrikaanista kurkkaa hallin puolelle, nenää kutittelee heti tunkkainen remonttipöly.

Hajua ei tarvitse ihmetellä, kun katsahtaa Rautpohjankadun puoleiseen päätyyn. Katsomon sijasta siellä roikkuu valkoinen pressu ja musta mainoslakana. Niiden takaa paljastuu uuden katsomon kolkko betonirakenne.

Ikuisuusprojekti

Hipposkeskus, jossa jääurheilukeskus rakentuu liikunta- ja osaamiskeskuksen kanssa samaksi kompleksiksi, on jyväskyläläisen urheiluinfrastruktuurin ikuisuusprojekti.

Seppänen ei edes halua muistella, milloin hanketta yritettiin ensimmäisen kerran käynnistää, mutta nopea taustoitus kertoo vuoden olleen 2014.

Nyt 210 miljoonan euron projekti on hyvässä vauhdissa, mutta pääomistaja tuskailee yhä, kuinka pitkään hanketta taisteltiin läpi valitusten ja rahoituskierroksien.

Seppänen ei millään tavoin peittele sitä, ettei olisi 12 vuotta sitten innostunut silloisesta areenahankkeesta, jos olisi tiennyt, mitä kaikkea se tulee pitämään sisällään.

– Jos pääsisin siihen palaveriin, niin ilmoittaisin, että en lähde lounaalle, vuodesta 1999 JYPiä rahoittanut mies nauraa.

– Tämä on Jyväskylälle ja Keski-Suomelle, tälle kaupungille, työllisyydelle ja ihan kaikelle tosi iso juttu. Joku asia edistyy. Onhan se paljon aikaa vienyt.

Nykäsen etunoja

Hipposkeskuksen jääurheilukeskus ja liikuntakeskus rahoitetaan pääosin ulkopuolisella leasingrahoituksella ja osittain kaupungin rahoituksella. Osaamiskeskuksen rahoitus tulee yksityisiltä sijoittajilta.

Leasingissa on käytännössä kyse vuokrasopimuksesta, jonka kaupunki on solminut SEB Leasing oy:n kanssa. Siihen sisältyy lunastusvelvollisuus 20 vuoden kuluttua ennalta määritellyllä jäännösarvolla.

Koko hankkeen toteutumisen vaatimuksena oli 40 miljoonan yksityisen puolen potti osaamiskeskusta varten. Se jouduttiin neuvottelemaan kolme kertaa uusiksi valituskierrosten takia.

– Se on porttirakennus ja kaiken keskus. Jos sitä ei olisi tullut, niin ei olisi tullut mitään muutakaan, Ruuhonen myöntää.

Seppänen kertoo kerran huikanneensa kaupunginjohtajalle rahoituksen olevan kunnossa, vaikka asiat eivät olleet saletissa.

– Siinä oli isompi etunoja kuin Nykäsen v-tyylissä, entinen autokauppias naureskelee uskaliaalle lupaukselleen.

Uusi vanhaan

Hipposkeskus on paljon muutakin kuin jääkiekkoseuraa varten tehty monitoimiareena. Esimerkiksi liikuntakeskuksen puolelle tulee tilat yli 20 lajin tarpeisiin.

Kyse on suomalaisittain poikkeuksellisen isosta kokonaisuudesta urheilupaikkarakentamisen saralla niin budjetin kuin pinta-alan puolesta.

– Tämä taitaa olla neliömääräisesti suurin meneillään oleva rakennusprojekti, jos jätetään laskuista pois jättimäiset datakeskukset ja sairaala- ja tiehankkeet, Ruuhonen epäilee.

Tavanomainen ei ole itse jäähallikaan.

JYPin uusittuun pyhättöön tehdään päädyt uusiksi, mutta sivukatsomoiden betonirakenteet ovat samat vanhat.

– Arkkitehti kysyi, onko tässä vanhassa hallissa mitään hyvää. Sanoin, että sivukatsomot ovat hyvät, koska ne ovat niin jyrkät, Seppänen muistelee.

Näin alkoi suunnittelutyö, jonka lopputuloksessa eri katsomonosien jyrkät kulmat on muovattu kaarevammaksi areenaksi. Toki myös kattoa nostetaan korkeammaksi, jotta paikkoja ja tilaa saadaan lisättyä.

Toinen painava syy vanhan kierrätyksessä oli kokonaan uuden hallin rakentamisen mahdottomuus Jyväskylässä.

– Jos uuden [hallin] rakentaminen kestää puolitoista vuotta minimissään, puolitoista kautta, niin missä me olisimme pelanneet? Ei täällä ole mitään varahallia, Seppänen huomauttaa.

– Se oli se toinen kriteeri. Meidän piti keksiä ratkaisu, että meillä on jonkinlainen pelipaikka.

Kokonaan uusi halli oli pitkään pöydällä, ja vaihtoehtoa puitiin pitkään ja hartaasti.

– Kaikki vaihtoehdot olivat aina 3–4 miljoonaa ylimääräisiä kustannuksia JYPille. Sitten arkkitehti veti tämän kanin hatusta viime hetkellä, että saimme uuden hallin, mutta pystyimme käyttämään tätä.

JYP selvisi tilanteeseen nähden vähällä, sillä ovet kotihallissa saatiin auki kymmenen ottelun mittaisen vieraskiertueen jälkeen.

Toki takkiin tulee tässäkin ratkaisussa, Seppäsen arvion mukaan kahden miljoonan luokkaa. Yhden katsomonosan vajauksella Hippos vetää nyt 3 300 katsojaa. Täyden kapasiteetin – noin 5 900 katsojaa – halli imaisee vuoden kuluttua.

Sitä ennen pitää vielä saada kuntoon toinen päätykatsomo, jonka työt alkavat huhtikuun alussa. Se tarkoittaa, että uusiksi menee pääty, jossa pukukopit sijaitsevat.

Seppästä se hirvittää jo valmiiksi. SM-liigan pudotuspelit ovat tuolloin vasta alussa, ja JYPin tavoitteena on mennä, no, päätyyn asti.

Ihan Amerikkaa

Jyväskylästä on kuultu viime vuosina madonlukuja.

JYPin taustayhtiö teki kaudella 2025–26 yhdeksän miljoonan liikevaihdolla reilun 900 000 euron ja toissa kaudella peräti 1,3 miljoonan tappiot.

Varakkaan omistajaportaansa ansiosta seura pystyy kuitenkin elämään tilanteen kanssa. Seppänen korostaa, että kehnot luvut johtuvat tietoisesta valinnasta, satsauksista, joita on haluttu urheilupuolelle tehdä.

Kiinteistösijoittamisella vaurastunut mies uskoo kurssin kääntyvän, koska olosuhdeparannus tuo JYPille selkänojaa kehittää ja laajentaa toimintaansa. Toisin kuin joku saattaa ajatella, se ei tapahdu hallin penkkien määrän kasvattamisella ja niiden täyttämisellä.

Rahavirran hanat avataan liikuntakeskuksen puolelle tehtävällä ravintolamaailmalla, josta tulee pääsisäänkäynti halliin.

Seppänen ideoi tätä lennokkaaseen tyyliin jo aikoinaan seuran entisen toimitusjohtajan Kari Tynin kanssa.

– Jossain kohdin linjattiin lähtölauseena, että tästä pitää tulla ihan Amerikka. Siitä on tullut parempi kuin Amerikka, Seppänen hymyilee tyytyväisenä, kun Ruuhonen esittelee puhelimeltaan tilan visualisointeja.

Tämä noin 2 000 neliömetrin kokoinen tila sinne tuotavine palveluineen on seuran kannalta koko projektin avain. Seppäsen arvion mukaan ravintolatoiminnalla luodaan tulevaisuudessa noin puolet koko konsernin liikevaihdosta.

Karkea haarukka liikkuu viidestä kymmeneen miljoonaan euroon vuodessa.

– Hallitsemme hallia ja myyntioikeuksia. Seuralla on mahdollisuus 15–20 miljoonan liikevaihtoon. JYPistä tulee enemmän elämysyhtiö, jolloin seura rupeaa pysymään omillaan ja kilpailemaan urheilussa top-kuudessa, hän tarkentaa.

Halliin tulee 15 aitiota, mikä on yllättävän kuuloisesti kolme vähemmän kuin aikaisemmin.

– Halusimme muuttaa konseptia. Meillä on ylimmässä kerroksessa 430 lounge-paikkaa. Olisimme saaneet sinne lähes 30 aitiota, mutta emme halunneet, Seppänen sanoo.

Hän perustelee ratkaisua muun muassa kaupungin koolla. Liike-elämän ihmiset voidaan tuoda kerralla yhteen, ei eristää omiin lokeroihinsa.

Enemmän vaikuttaa kansainvälinen trendi.

– Nykyaikaisen areenasuunnittelun vetävä kortti on lounge-tilat eikä niinkään aitiot, Ruuhonen alleviivaa.

Valitusta

Hippoksen alue on töistä johtuen täysin levällään. Kun paikalle saapuu harmaana lokakuisena päivänä, on vaikea kuvitella, että jossain ristikkoaitalabyrintin keskellä on alkamassa paikallisen urheiluylpeyden odotettu tapahtuma.

Hipposkeskusta vuosia hidastuttaneet valitukset tulivat urheilutaustaisilta ihmisiltä. Paljon julkisuutta sai myös paikallisen kunnallisvaltuutetun kritiikki salatusta leasingrahoituksesta.

Seppänen ei anna suoraa vastausta siihen, kuinka paljon lobbaustyötä hän on joutunut vuosien varrella tekemään.

– Sitä tämä on ehkä vaatinut eniten, että kun on tullut koviakin takaiskuja ja rahoittajia on hävinnyt, on pitänyt jostakin kaivaa, sanoisinko lapsenusko. Että on ryhdytty uudelleen ideoimaan, kuinka saadaan hanke uudelleen henkiin tai mikä voisi olla vaihtoehto.

Pääomistajan olemus on enemmän helpottunut kuin autuaan tyytyväinen.

– Thank god, tämä on tässä vaiheessa, Seppänen havahtuu ajattelemaan ääneen, kun hallikierros on kääntynyt loppusuoralle.

– Nyt meitä ei pysäytä mikään, Ruuhonen sanoo vieressä kuin kannustukseksi.

Olet saattanut jäädä paitsi