Voice of Freedom Повна версія

Tätä karttaa ei ole ennen nähty Suomessa – Näin Ruotsi auttaisi sodassa: ”Kaikkein tärkeimmät”

· Main news

Ruotsi voi nousta ratkaisevaan asemaan kauttakulkumaana, jos Suomi joutuu sotaan. Suomen Väyläviraston mukaan Ruotsin on varustauduttava nyt ripeästi.

Ruotsin infrastruktuurin Nato-sopeutuksesta vastaa Roberto Maiorana, maan liikennevirasto Trafikverketin pääjohtaja. Hän on luvannut kertoa Iltalehdelle tehtävästään ja siitä, miten Ruotsi saadaan valmiuteen mahdollisen suuremman kriisin tai jopa sodan varalta.

Haastattelu tehdään Tukholman liikenteenohjauskeskuksessa. Sieltä käsin valvotaan maan itäisen alueen junaliikennettä ja maanteitä. Paikka on sen verran salainen, ettei siellä saa kuvata lainkaan.

Neljä reittiä

Aluksi Maiorana ottaa esiin kartan. Siinä näkyvät kaikki Pohjoismaat, ja Ruotsin rooli kauttakulkumaana erottuu selvästi. Kartalle on merkitty otsikko: Maantieteellisen sijainnin vuoksi Ruotsin liikennejärjestelmällä on keskeinen rooli Naton vahvistamisessa.

Kartta kuvaa neljää liikenneväylää, jotka kulkevat pääosin länsi–itä-suunnassa – siis Suomeen tai sieltä pois. Nämä neljä priorisoitavaa väylää on määritelty pohjoismaisen varautumisen liikennejärjestelmästrategiassa, joka julkaistiin viime keväänä. Suomessa karttaa ei ole aiemmin tässä mittakaavassa esitelty.

– Emme voi panostaa kaikkiin kulkureitteihin yhtä aikaa. Olemme arvioineet, että nämä neljä ovat kaikista tärkeimmät väylät, joiden pitää toimia, Maiorana kertoo.

Tämä kartta on julkista tietoa, mutta salaisiakin reittejä on. Niitä on mietitty yhdessä Ruotsin puolustusvoimien kanssa.

– Meidän pitää olla varautuneita esimerkiksi siihen, että jokin siltareitti täytyy kiireellisesti korvata toisella reitillä. Sellainen tieto ei näy kartalla, Maiorana sanoo.

Kauttakulkumaa

Kartasta käy selkeästi ilmi Ruotsin rooli kauttakulkumaana niin sotilaskuljetusten kuin tavarankuljetustenkin osalta. Etenkin silloin, jos merireittejä ei voida käyttää.

– Siksi arvioimme, että Ruotsilla tulee olemaan hyvin tärkeä rooli ja suuri merkitys sille, että nämä kuljetukset toimivat, Maiorana sanoo.

Kuljetukset mahdollisessa sotatilassa tarkoittaisivat tavaroiden ja tarvikkeiden kuljetusta, mutta myös esimerkiksi Nato-joukkojen siirtoja. Sotilaiden lähettämistä Suomeen tai vastaavasti haavoittuneiden kuljettamista pois sieltä.

– Joten tämä on hyvin tärkeä tehtävä, jonka suoriutumiseen valmistaudumme nyt, Maiorana arvioi.

”Niin nopeasti kuin mahdollista”

Tehtävään valmistaudutaan kunnostamalla Ruotsin maanteitä ja rautateitä. Yksi tärkeimmistä asioista on teiden kantavuuden parantaminen, jotta tiet kestävät hyvinkin painavia kuljetuksia.

Lisäksi tarkistetaan siltojen kunto. Maioranan mukaan kaikkea tätä tehdään niin nopeassa tahdissa kuin vain mahdollista.

Missä tilassa työt sitten ovat? Jos tulisi tarve lähettää hyvin suuria määriä sotilasjoukkoja ja -kalustoa Suomeen maateitse huomenna, miten se infrastruktuurin puolesta sujuisi?

– Kyllä se onnistuisi, Maiorana sanoo.

Hän kertoo, että tätä harjoitellaan parhaillaan. Parannuskohtia tosin on tullut esiin, ja kapasiteettikykyä suurille määrille on kasvatettava.

– Kysymys on siitä, kuinka suuri tarve tulee olemaan. Puhumme usein suurista volyymeistä, mutta sitä emme ole testanneet missään suuressa harjoituksessa, Maiorana sanoo.

Tai kyllä suuria harjoituksia on ollut, mutta että vielä suurempia. Hän nostaa esiin harjoituksen, jossa tuhat sotilasajoneuvoa kuljetettiin Pohjois-Ruotsin kautta Suomeen.

Entä mikä voisi muodostua suurimmaksi ongelmaksi?

– Itselleni jonkin verran huolta herättävät rajan ylitykset, Maiorana myöntää.

Hän ottaa esimerkiksi junien raideleveyden. Suomi käyttää tsaarinaikaista raideleveyttä, Ruotsi puolestaan eurooppalaista standardileveyttä. Elokuussa avautui raideyhteys Suomesta Ruotsiin, mutta matka tyssää silti Haaparantaan, missä etelään matkaavan on vaihdettava junaa.

Jos kyse on sotilaskuljetuksista tai tavaraliikenteestä, täytyy kuorma lastata uuteen junaan ennen matkan jatkumista. Siihen kuluu aikaa, jos ihmisiä tai tavaraa on paljon.

– Mikäli kyse on suurista volyymeistä, joistakin paikoista tulee ahtaita ja meidän täytyy tehdä todella lujasti töitä. On selvää, että kaikki sujuisi nopeammin, jos voisimme vain ajaa junan rajan yli. Se olisi toki toivottavaa, Maiorana sanoo.

Hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, että junayhteys Suomesta Haaparannalle on saatu.

– Tämä on askel oikeaan suuntaan. Mutta junayhteys sisältää edelleen katkoksen, joka vaikuttaa suurempaan logistiikkaan.

Suomessa on parhaillaan käynnissä Rail Nordica -hanke, jonka tavoitteena on kytkeä rautatieverkosto paremmin yhteensopivaksi Ruotsin ja Norjan kanssa ja mahdollistaa rajojen yli menevät kuljetukset.

Työ on kuitenkin hidasta. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) arvioi Iltalehdelle syyskuussa, että pelkät suunnittelutyöt kestävät nopeimmillaankin kahdeksan vuotta.

Väylävirasto: Tämä on viesti Ruotsille

Suomessa Väyläviraston pääjohtaja Kari Wihlman tekee samaa työtä kuin Maiorana Ruotsissa. Joskin Wihlmanin pöydälle kuuluvat myös meriväylät ja talvimerenkulkuun liittyvät asiat, jotka ovat Ruotsissa omassa virastossaan.

Meri onkin keskeinen osa Wihlmanin työtä, sillä Suomen tavaraviennistä ja -tuonnista 96 prosenttia tapahtuu meriteitse. Merestä ollaan normaalioloissa täysin riippuvaisia. Poikkeusoloissa oltaisiin pitkälti Ruotsin varassa.

Koska maantieteellisesti Ruotsi on niin keskeisessä asemassa Suomen mahdollisessa auttamisessa tai puolustamisessa, on varauduttava nykyistä paremmin.

– Viesti meiltä Ruotsille on, että työtä on tehtävä ripeästi, Wihlman sanoo.

Tiettyjä vaatimuksia Ruotsille ei ole, mutta molempien maiden liikennejärjestelmät ja väyläverkko on pidettävä kunnossa. Sitä Wihlman pitää ”ensiarvoisen tärkeänä”.

Oppia Ukrainasta

Suomen puolella konkreettisia kehityskohtia Väylävirastolla ovat pohjoisen maayhteydet Ruotsiin. Lisäksi Wihlman nostaa esiin valtatie 21:n, joka kulkee käsivarren reunaa Torniosta Kilpisjärvelle. Myös Tornionjokilaakson rajasillat vaativat kunnostusta ja vahvistusta. Sitä kautta saataisiin vaihtoehtoisia reittejä.

Valtatie 21 on merkityksellisessä asemassa erityisesti sen vuoksi, ettei Suomi ole pelkästään Haaparanta–Tornio-yhteyden varassa. Kun Svenska Dagbladet kirjoitti aiheesta juttua, nostettiin esiin skenaario, jossa Kalixin silta tuhottaisiin sotatilanteessa. Tällöin tärkeä Eurooppatie neljä katkeaisi rajan tuntumassa.

Wihlmanin mukaan juuri tällaisia riskejä pitää pystyä ennakoimaan. Pitää kartoittaa, mitkä väyläverkon kohdat ovat häiriöherkkiä – siis sellaisia, jotka vaurioituessa tai tuhottaessa halvaannuttaisivat suuremmankin alueen.

Oppia voidaan ottaa Ukrainan sodasta.

– Ukrainalaiset ovat kehittäneet erinomaisen kyvyn korjata aiheutetut vauriot nopeasti ja pitää yhteydet toiminnassa.

Ukrainassa Venäjä pyrkii vaikuttamaan kriittiseen infrastruktuuriin ja tuhoamaan sitä. Osana laajempaa eurooppalaista hybridivaikuttamista on sotilaallisten kohteiden kartoitus, Wihlman kertoo.

– Väyläverkko on kriittistä infraa, ja me tunnistamme sen merkityksen yhteiskunnalle. Venäjä tekee ja on tehnyt kartoitustoimintaa. Onhan se ihan yleisesti tiedossa, että näitä tapahtuu. Kriittisen infran kohteissa havaintoja on ollut jo pidempään.

Rahoitus vähenee

Suomessa liikenneväylien korjausvelkaa on miljardien eurojen edestä. Sitä Wihlman pitää erittäin suurena ongelmana.

– Eikä näkymä rahoituksen osalta ole lainkaan hyvä, hän sanoo.

Hallituksen budjetissa, josta äänestetään joulukuussa, perusväylänpidon rahoitus laskee. Sillä rahalla on tarkoitus varmistaa nykyisen väyläverkoston liikennöitävyys ja kunto. Eli se, mitä Wihlman pitää ehdottoman tärkeänä, kun ajatellaan mahdollisia poikkeusoloja.

Puolustusasioille Wihlman toivoisi erillistä budjettia. Sotilaallisen liikkuvuuden kehittämistarpeille tarvittaisiin huomattavasti nykyistä suurempi rahoitus.

– Tässä asiassa vetoan päättäjiin. Se tulisi saada erillisrahoituksena, ettei sitä jouduta siirtämään muista väyläverkon kunnostustöistä, Wihlman sanoo.

Erillisrahoituksella rakennettaisiin joko uusia väyläyhteyksiä tai parannettaisiin jo olemassa olevia sotilaallisiin tarpeisiin, jotta suurten kalusto- ja joukkomäärien liikuttelu useita eri reittejä pitkin olisi mahdollista.

Mistä sitten kiikastaa?

– Poliitikkojen keskuudessa on kyllä vahva yhteisymmärrys siitä, että väyläverkko on kriittistä infrastruktuuria ja tarvitsee rahoituksen. Kyllä sen kaikki ymmärtävät. Mutta taloustilanne on hirveän hankala, Wihlman arvioi syyksi.