Ukrainan sodan kokemukset osoittavat, että sähköverkot ovat nousseet suoran vaikuttamisen kohteeksi ja turvallisuuskysymykseksi. Suomessa pitäisi nopeasti ryhtyä varautumaan tähän ja mitoittamaan sähköverkot kriisejä varten normaaliolojen sijaan. Tämä tarkoittaisi investointeja verkkoihin, varaosavarastoihin, kyberturvallisuuteen ja osaavaan henkilöstöön, kerrotaan tuoreessa Suomen sähköverkkojen turvallisuutta kartoittavassa raportissa.
– Sähköön kohdistuvat iskut voivat lamauttaa yhteiskunnan ilman perinteistä sotaa. Kyberhyökkäysten, sabotaasin ja drooniuhkien aikakaudella ratkaisevaa ei ole vain se, mitä voidaan suojata, vaan kuinka nopeasti yhteiskunta kykenee palautumaan häiriöstä, sähköyhtiö Carunan toimitusjohtaja Jyrki Tammivuori sanoo raportin julkistamisesta kertoneessa tiedotteessa.
Viime viikolla julkaistu sähköverkkoraportti on tehty Carunan tilauksesta, ja sen on toteuttanut turvallisuus- ja geopolitiikkaan keskittyvä konsulttiyritys Nordic West Office.
Raportissa nostetaan esille, miten Suomessa kannattaisi varautua huomattavasti huolellisemmin sabotaasiin, sotilaalliseen iskuun tai kyberhyökkäykseen sen lisäksi, että varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja verkon vikaantumiseen. Samalla muistutetaan, että uhkakuva ei ole uusi, vaan Venäjä kohdisti tehokkaan kyberhyökkäyksen ukrainalaisiin sähköyhtiöihin jo vuonna 2015 ja onnistui katkaisemaan sähköt yli 200 000 kuluttajalta useiksi tunneiksi.
Raportissa mainitaan myös, että sotilaallinen uhka on nostettu Huoltovarmuuskeskuksen uusimmassa strategiassa yhdeksi kolmesta keskeisimmästä skenaariosta, joihin Suomen on syytä varautua huoltovarmuusjärjestelyissä.
– Turvallisuustilanteen kiristyessä järjestelmän on kestettävä häiriöitä, vaurioita ja poikkeustilanteita, ilman että yhteiskunnan toimintakyky vaarantuu. Resilienssi (palautumiskyky) syntyy ylimääräisestä kapasiteetista, varayhteyksistä ja kyvystä palauttaa sähkö nopeasti häiriöiden jälkeen, Tammivuori sanoo.
Raportin mukaan Suomella olisi samalla myös hyvä mahdollisuus nousta sähköverkkoturvallisuudessa kansainväliseksi edelläkävijäksi.
Näin varaudutaan nyt
Sähköverkkoraportissa nostetaan Ukrainan lisäksi esimerkkejä Virosta ja Alankomaista, joiden tapahtumista on tarjolla keskeisiä oppeja siitä, kuinka etukäteen tehty varautuminen uusiin ja kehittyviin uhkiin on auttanut valtioita selviytymään sähköverkkojen uhkatilanteista. Lisäksi onnistumisen kannalta ratkaisevia ovat olleet tuotannon ja kulutuksen kasvun ennakointi sekä selkeä vastuunjako valtion, viranomaisten ja verkkoyhtiöiden välillä.
Suomessa sähköverkkojen kehityksessä on tähän asti keskitytty vastaamaan tavanomaisimpiin uhkiin. Verkkojen teknisellä kehityksellä ja huoltotöillä on pyritty vähentämään vikaantumisen riskiä. Sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia on puolestaan vähennetty esimerkiksi ahkeralla ilmajohtojen maakaapeloinnilla.
– Koska tuhansien kilometrien pituista sähköverkkoa on vaikea suojata, on fyysisissä suojaustoimissa priorisoitu sen solmukohtia, kuten sähköasemia. Niitä suojellaan vahingoilta muun muassa aitauksilla, vartioinnilla ja kameravalvonnalla, raportissa kerrotaan.
Keskeisiin varautumistoimiin on Suomessa kuulunut myös riittävän korjaushenkilöstön sekä ajoneuvojen saatavuuden varmistaminen.
Raportin mukaan Suomessa on kyllä laadittu sähköasemien suojaukseen poikkeustilanteessa tähtääviä suunnitelmia ja kulunvalvontaa on vahvistettu sähköverkon keskeisissä solmukohdissa.
Ukrainan sodan alkamisen myötä myös kyberturvallisuuteen on panostettu aiempaa enemmän. Keskeisiin varautumistoimiin Suomessa kuuluvat lisäksi muun muassa kattava ja tiivis viranomaisyhteistyö ja säännöllinen harjoittelu poikkeuksellisia tilanteita varten.
3 uutta uhkatekijää
Tuoreessa raportissa listataan kolme keskeistä, sähköjärjestelmän ja -verkon toimintaympäristöön nyt vaikuttavaa tekijää:
1. Sähköverkoista on tullut sotilaallisen vaikuttamisen ja sabotaasin kohde. Venäjän hyökkäykset Ukrainan sähköjärjestelmään sekä Suomenlahden alla kulkeviin energia- ja tietoliikenneinfrastruktuuriin kohdistuneet vahingoittamiset ovat johtaneet kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien uhkakuvien realisoitumiseen. Mitä enemmän yhteiskunnan toiminta nojaa sähköön, sitä suurempia myös vahingoittamisen vaikutukset ovat.
2. Energiasiirtymän myötä talous ja yhteiskunta sähköistyvät, mikä kasvattaa sähkön tuotantoa ja kulutusta. Samaan aikaan sähkön on myös säilyttävä kohtuuhintaisena ja toimitusvarmana. Tämä luo painetta laajentaa ja investoida sähkön tuotantoon ja varastointiin, mikä taas edellyttää investointeja sähkönsiirtoon. Riittämätön sähkönsiirto- ja jakelukapasiteetti hidastaa energiasiirtymää ja pahimmassa tapauksessa talouskasvua.
3. Energiakriisi ja Ukrainan sota herättivät Euroopan ulkoisen energiariippuvuuden riskeihin. Riippuvuus venäläisestä tuontienergiasta osoitti konkreettisesti ne riskit, jotka liittyvät energian tuontiin ja etenkin liialliseen riippuvuuteen yksittäisestä tuontimaasta. Tämä korostaa sähköistämisen ja oman sähköntuotannon kasvattamisen tärkeyttä, jotta ulkoisia energiariippuvuuksia saadaan vähennettyä.
Haasteet varautumisessa
Tuoreen raportin mukaan erilaisesta varautumisesta huolimatta sähköverkkojen turvallisuudessa haasteena on kuitenkin korjaamisen kohdistuminen vain välittömiin toimiin.
– Nopeakaan korjaus ei luonnollisesti auta vahvistamaan verkon osaa seuraavaa hyökkäystä varten, ellei korjauksen yhteydessä vahvisteta myös kestävyyttä. Sotatilanteessa kaikkia vahingoittuneita osia ei todennäköisesti pystytä tai ehditä korjaamaan, raportissa todetaan.
Verkkojen korjaustoimet voivat myös osoittautua kohteesta riippuen hyvin kalliiksi ja aikaa vieviksi. Raportissa nostetaan äärimmäisenä esimerkkinä tästä vedenalaisen Estlink 2 -merisähkökaapelin vahingoittuminen. Korjaustöiden haasteellisuuden vuoksi kaapeli palautui käyttöön vasta puoli vuotta myöhemmin.
Korjauksen kustannukset kohosivat Estlinkin kohdalla yli 50 miljoonaan euroon. Vaikka käytännössä maanpäällisen sähköverkon korjaaminen on luultavasti tätä edullisempaa, korjaukseen vaaditut rahasummat voivat kasvaa nopeasti etenkin sotatilanteessa.
Raportissa nostetaan myös esiin, että korjaustöissä on merkitystä varaosien ja varakaluston saatavuudella. Tämä koskee etenkin järjestelmän kannalta kriittisiä, vaikeasti korjattavia ja korvattavia sähköverkon osia, kuten muuntajia. Niiden valmistus- ja toimitusajat ovat pitkiä, ja niiden nopea saaminen on osoittautunut Ukrainassa hankalaksi. Muuntajien pitkien toimitusaikojen vuoksi ne ovat valikoituneet Ukrainassa yhdeksi Venäjän iskujen pääkohteista.
Sähköteollisuuden etujärjestö Eurelectricin mukaan eurooppalaiset energiayhtiöt ovatkin tunnistaneet varaosavarastojen puutteellisuuden yhdeksi tämänhetkisistä varautumisen heikkouksista.
Ennakointi vähäistä
Toinen kokonaisuus turvallisuudessa on raportin mukaan sähköverkon kriittisempien osien ennakoiva suojaaminen, jolla osien tuhoutuminen voidaan estää tai iskujen vaikutuksia lieventää. Nämä toimet ovat kuitenkin jääneet Suomessa hyvin vähäisiksi.
– Osa suojaustoimista kuuluu Puolustusvoimille, ei sähköverkkoyhtiöille. Tähän lukeutuu esimerkiksi ilmatorjunta. Verkon osien fyysisessä suojauksessa esimerkiksi suojarakenteilla tai lennokkeja estävillä verkoilla vastuu toteutuksesta voi kuitenkin kohdistua pääasiassa sähköverkkoyhtiöille, vaikka rahoitusta voidaankin jakaa valtion kanssa, raportissa todetaan.
Toisin kuin korjauskyvyn parantamisesta, sabotaasia ja sotilaallisia iskuja silmällä pitäen toteutetuista suojarakenteista ei välttämättä ole suoranaista hyötyä muita uhkia vastaan, vaikka esimerkiksi sähköaseman suojaukset voivat vahvistaa verkon kestävyyttä sään ääriolosuhteiden varalta.
– Koska suojarakenteet ovat kalliita, on kohteiden valinnassa tärkeää priorisoida kriittisimmät kohteet, mikä vaikuttaa myös toteutettavien suojarakenteiden laajuuteen ja vahvuuteen.
Raportissa esitellään, miten Puolassa ja Liettuassa kantaverkkoyhtiöt ovat kertoneet varautuvansa sabotaasiin ja sotatilanteeseen siirtämällä sähköasemia tai osia niistä bunkkereihin, asentamalla verkkoja ja betonisuojauksia keskeisten sähköverkon osien suojelemiseksi lennokeilta sekä kerryttämällä kriittisten varaosien varastoja. Yhtiöt investoivat toimiin itse, minkä lisäksi maat ovat hakeneet EU-tukea niitä varten.
Ukrainassa sähkönsiirtoverkkoja on puolestaan suojattu hyökkäyksiltä muun muassa kivikoreilla, hiekkasäkeillä, verkoilla ja betonisilla suojarakenteilla. Kriittisimpiä kohteita suojellaan myös sijoittamalla ilma- ja ohjustorjuntajärjestelmiä niiden läheisyyteen.
Tärkeitä oppeja
Raportissa nostetaan esiin useita tärkeitä seikkoja, jotka perustuvat Ukrainan ja esimerkiksi Viron irtautumiseen Venäjän sähköverkosta. Yksi on sähköjärjestelmän toimivuuden varmistaminen eri poikkeustilanteissa.
– Sähköverkkojen tulee toimia tilanteesta huolimatta. Toimijoiden tulisi pohtia ja suunnitella hyvissä ajoin etukäteen, miten verkkojen toiminnasta pidetään huolta poikkeustilanteissa ja täysimittaisessa sotatilanteessa, jossa esimerkiksi korjaushenkilöstöä täytyy suojella.
Toiseksi olennaiseksi opiksi mainitaan suojeltavien kohteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen. Raportin mukaan sähköverkon keskeiset kohteet on luokiteltava niiden merkityksen sekä esimerkiksi korjaustöiden keston perusteella. Tämän pohjalta kohteita voidaan priorisoida suojaus- ja korjaustoimien suunnittelussa.
– Priorisoinnissa on ymmärrettävä, mitkä kohteet etenkin hyökkäävä taho näkee kriittisinä, mikä saattaa erota puolustavan tahon näkemyksestä. Samalla on päätettävä, miten suojaus- ja korjausvastuita jaetaan esimerkiksi yritysten ja Puolustusvoimien välillä.
Raportin tekijät muistuttavat, että erilaisten uhkien tarkastelussa Venäjän rooli on korostunut. Avoin on kuitenkin kysymys, kuinka laajasti toinen valtio pyrkisi vahingoittamaan toisen maan sähköjärjestelmää tai sotatilanteessa iskemään siihen, vaikka energiajärjestelmät laajemmin voivat olla iskujen kohteena.
– Kuten Ukrainan sodan kohdalla on tapahtunut, iskujen painotus voi riippua paljon hyökkääjän tavoitteista. Hyökkäys sähköverkkoon voi näyttäytyä houkuttelevana tapana heikentää vastustajan yhteiskuntaa, jos sodassa ei pyritä valloittamaan toista maata, raportissa varoitetaan.
Nimettömiä lähteitä
Sähköverkkojen muuttuva toimintaympäristö -niminen raportti perustuu konsulttiyhtiö Nordic West Officen tekemään tutkimustyöhön sekä kahdeksaan asiantuntijahaastatteluun, jotka on toteutettu marraskuun 2025 ja helmikuun 2026 välillä.
Raportin mukaan haastateltavat ovat sähköverkkojen sekä huoltovarmuusalan asiantuntijoita yksityiseltä sekä julkiselta sektorilta. Asiantuntijoita tai heidän organisaatioitaan ei nimetä raportissa.
