Venäjän kiihtyvä sabotaasikampanja Euroopassa on seurausta siitä, että Kreml on epäonnistunut tavoitteessaan murtaa Euroopan tuki Ukrainalle, kirjoittaa Tukholman Itä-Euroopan tutkimuskeskuksen (SCEEUS) tutkija Minna Ålander tuoreessa raportissaan.
Ålanderin mukaan lännen varovainen linja Ukrainan tukemisen suhteen kostautuu tällä hetkellä.
Tutkija huomauttaa, että Venäjän sabotaasitoiminnan painopiste on siirtynyt yhteiskunnan perusinfrastruktuurista puolustusteollisuuteen ja Ukrainan sotahuoltoon.
Pelkästään elokuussa 2026 raportoitiin viisi tuhopolttoa puolustusteollisuuden kohteissa Bulgariassa, Italiassa, Puolassa ja Virossa.
Samalla viranomaiset estivät tuhopolttoyrityksen droonivalmistajan tiloissa Slovakiassa sekä räjähdedroonilla suunnitellun iskun Leipzig/Hallen lentokentälle Saksassa.
Pelotevaikutus ei toimi
Ålander korostaa, että perinteinen sotilaallinen pelote puree huonosti hybridi-iskuihin, sillä Venäjän toimet on mitoitettu tarkasti pysymään aseellisen konfliktin ja Naton viidennen artiklan kynnyksen alapuolella.
Myös lännen tähänastinen pääkeino, eli iskujen julkinen osoittaminen Venäjän tekemiksi, on menettänyt tehonsa. Ennen vuotta 2022 Venäjä vielä välitti kansainvälisestä maineestaan, mutta nykyisin Kreml pyrkii kääntämään julkisuuden voitokseen.
– Iskujen osoittaminen Venäjän tekemiksi on tärkeää oikeudellisen vastuun ja yleisen tietoisuuden kannalta, mutta ellei siihen yhdistetä vastatoimia, se voi pelata Venäjän pussiin informaatiotilassa, Ålander sanoo.
– Iskujen nimeäminen ilman vastatoimia voi vahvistaa turvattomuuden tunnetta Euroopan kansalaisten keskuudessa ja antaa Venäjästä kuvan kaikkivoipana uhkatekijänä.
Tutkija huomauttaa, että Venäjä on ulkoistanut sabotaasitehtäviä paikallisille rikollisverkostoille ja kouluttanut ulkomaalaisia räjähteiden käyttöön sen jälkeen, kun diplomaattikarkotukset karsivat sen omat vakoojat Euroopasta.
Euroopasta tuli sodan selusta-alue
Euroopan rooli Ukrainan aseellisessa tukemisessa on kasvanut selvästi sen jälkeen, kun Yhdysvallat ajoi sotilaallisen tukensa minimiin Donald Trumpin toisen presidenttikauden alettua.
Ålander sanoo Kremlin pyrkivän nyt lamauttamaan Euroopan maaperälle siirtynyttä Ukrainan ase- ja droonituotantoa.
– Euroopasta on tullut sodan selusta-alue. Koska Ukraina pystyy nyt iskemään pitkälle Venäjän maaperälle, Kreml pitää tuotannon häiritsemistä Euroopassa riskin arvoisena, Ålander kirjoittaa.
Pelkän reagoimisen sijaan Ålander peräänkuuluttaa Euroopalta strategiaa, joka kerryttää kuluja Venäjälle ajan myötä.
Ensiaskeleena hän vaatii koko EU:hun Suomen, Baltian ja Puolan mallin mukaisia tiukkoja viisumirajoituksia sekä lisää diplomaattikarkotuksia. Pelkkä puolustautuminen omalla maaperällä ei kuitenkaan riitä.
– Eurooppalaisten salaisten palveluiden tulisi vastata Venäjälle samankaltaisilla peitellyillä keinoilla. Näiden toimien ei tarvitse rajoittua Eurooppaan, vaan ne voidaan kohdistaa Venäjän intresseihin muissa osissa maailmaa, Ålander esittää.
Ålanderin mukaan muiden maiden kannattaisi ottaa Suomen ja Ranskan tavoin käyttöön aktiivisemmat kyberpuolustuksen strategiat, jotka sisältävät myös hyökkäyksellisiä vaihtoehtoja. Tällaiset toimet voitaisiin suunnata suoraan sotateollisuuteen, rahoitusjärjestelmiin ja Venäjän eliittiin.
Kybertoimien ohella vastatoimet pitäisi Ålanderin mukaan ajoittaa iskemään Kremlin taloudellisiin heikkouksiin.
– Ajoitus on ratkaisevaa. Ukrainan iskut pudottivat Venäjän öljytuotteiden meriviennin heinäkuuhun 2026 mennessä lähes 55 prosenttia edellisvuodesta. Otteen kiristäminen varjolaivastosta alustarkastuksin ja oikeudellisin keinoin vähentäisi Venäjän öljytuloja ja liikkumatilaa merkittävästi juuri nyt, kun maa on vaikeuksissa, Ålander kirjoittaa.
Lisäksi Ålander esittää toissijaisia pakotteita venäläisdroonien kiinalaisille suihkumoottoritoimittajille. Tutkija muistuttaa, että länsimarkkinoista riippuvainen Kiina on diplomaattiselle ja taloudelliselle paineelle huomattavasti Venäjää herkempi.