Tuttu klassikkokirja nousi kärkeen, kun sadat vastasivat Ylen kyselyyn itkettävistä kirjoista
Suosituimpien itkettävien kirjojen listalle ylsi klassikoiden ja käännöskirjojen rinnalle myös muutama kotimainen nykykirja.
”Aleksin kuoleman kohdalla itkin ääneen niin, että kissa säikähti. Itkin yön pimeinä tunteina pitkään.”
Näin kertoo yksi Ylen kyselyyn vastannut lukija kirjasta, joka on saanut hänet itkemään.
Kyseessä on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogia. Se sai eniten mainintoja kyselyssä, jossa pyydettiin kertomaan kirjasta, joka on saanut kyynelehtimään.
Saimme reilut 330 vastausta kyselyyn. Vastauksissa mainittiin yli kaksisataa eri kirjaa.
Toiseksi sijoittui Ulla Lena-Lundbergin Finlandia-palkittu Jää.
Kolmannen sijan jakoivat tasapistein käännösromaanit: Hanya Yanagiharan Pieni elämä ja Lisa Ridzénin Kurjet lentävät etelään.
1. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1–3
Kyselyssä ensimmäisen sijan napannut Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kuvaa lukijoiden mukaan Suomen sisällissodan raakuuksia ja henkilöiden kohtaloita itkettävän koskettavasti.
Juho Kulmakorpi herkistyi kirjasta elämäntilanteensa kautta. Isänä sodasta ja sen julmuuksista lukeminen oli pysäyttävää.
Varsinkin kohtaus, jossa Akseli ja Elina menevät juna-asemalle hakemaan yhden poikansa ruumista ja selviääkin, että poikia on kaatunut kaksi, pysäytti. Kuvaus Akselin tuskasta ja voimattomuudesta, kun mitään ei ole tehtävissä saadakseen poikansa takaisin, herkisti ja laittoi ajattelemaan omia lapsia.
Myös Fanni Lehdossa vuoden 1918 tapahtumat herättävät voimakkaita tunteita. Hänestä Linna kirjoittaa ”Suomen lähihistorian häpeäpilkusta” tavalla, joka tulee iholle. Lehdon oma isoisoisä oli Hennalassa ja selvisi sieltä hengissä.
Pikkuveljeni nimi on Aleksi, joten kuvittelen kirjaa lukiessani Aleksin tämän näköiseksi. Aleksin kuoleman aavisti jo kauan, mutta loppuun saakka toivoin, ettei sitä tapahtuisi. Niin syvästi kiinnyin tähän fiktiiviseen, mutta silti todelliseen hahmoon, että rukoilin lukiessani, ettei tälle tapahtuisi mitään pahaa. Aleksin kuoleman kohdalla itkin ääneen niin, että kissa säikähti. Itkin yön pimeinä tunteina pitkään. Siinä oli iso oikean elämän prosessi käynnissä, ja kirja toimi monenlaisten tunteiden purkamisen apuvälineenä.
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää
Suomenruotsalaisen Ulla-Lena Lundbergin saaristoon sijoittuva romaani Is (Jää) sai vuonna 2012 Finlandia-palkinnon. 2023 lukijat äänestivät sen kaikkien aikojen Finlandia-voittajaksi.
Romaanin pohjalta on myös sävelletty ooppera, joka kantaesitettiin vuonna 2019.
Kyselyyn vastannut Henna Tyynismaa muistelee, ettei ennen Jään lukemista ollut itkenyt kirjan takia.
Tämän kirjan luettuani itkin monena päivänä, ehkä jopa kolmen viikon ajanjaksolla. Oli niin surullista ajatella, kuinka perheen äiti jatkoi toimiensa suorittamista pysähtymättä, vaikka mies kuoli. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tietää, mitä kirjassa tapahtuu, kun sen nimi on Jää, mutta en ollut halunnut uskoa mitään pahaa tapahtuvan tälle perheelle.
Toinen vastaaja, Aino Laurinen, kuvailee vastauksessaan, että itkeminen Lundbergin kirjan äärellä oli poikkeuksellisen voimakasta.
En ole koskaan kirjaa lukiessa itkenyt niin väkivaltaisen pohjattoman paljon kuin kohdassa, jossa pappi hukkuu. Olin silloin käymässä anoppini luona, ja hän juoksi pelästyneenä katsomaan, mikä minulla on hätänä. En pystynyt itkultani puhumaan ja osoitin vain kirjaa parkuen.
3.
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Minulla on tapana testata kyselylomakkeen toimivuutta vastaamalla siihen itse. Tämän kirjan tiedot naputtelin empimättä lomakkeeseen. Kirjan lukeminen oli ihanaa ja tuskallista. Välillä oli pakko pitää taukoa.
Yhdysvaltalaiskirjailija Hanya Yanagiharan romaani Pieni elämä kertoo neljästä New Yorkiin muuttavasta opiskelukaverista. Yksi heistä on Jude, jonka traumaattinen lapsuus alkaa avautua karmealla tavalla järkälemäisen 945-sivuisen kirjan edetessä.
Dmitri Suomalaiselle Pieni elämä on ollut ainoa kirja, jota lukiessa hän on itkenyt.
Yhdessäkään kirjassa ei kuvata surua ja tuskaa yhtä taitavasti. Kirjan lopussa kaikki on hyvin, mutta todellisuudessa mikään ei ole hyvin, ja päähenkilö tiedostaa, että ei tule koskaan ehjäksi. Se puhutti ja itketti.
Tammella suomennoksen aikanaan toimittanut Johanna Harkkila kirjoittaa kyynelehtineensä vielä viidennellä lukukerralla.
Kyselyyn vastannut Fiona Syrén puolestaan keräsi itkuisia lukukertoja neljä.
Yanigahara kirjoittaa hahmoja, jotka tuntuvat todellisemmilta kuin minkään muun kirjan hahmot! Neljän päähenkilön rankat tarinat viiltävät syvästi, ja neljäs lukukerta itketti aivan yhtä paljon kuin ensimmäinenkin.
Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään
Jaetulle kolmannelle sijalle ylsi Lisa Ridzénin tarina pohjoisruotsalaisen vanhan miehen viimeisistä elinpäivistä.
Lukijoita kirjassa itketti sen aito kuvaus yksinäisyydestä, ihmissuhteista ja lemmikin tärkeydestä.
Henna Mäkelää riipaisivat myös mm. vanhenemisen ja muistisairauden teemat. Hän osti kirjan työmatkalle, mutta ei lopulta voinut lukea sitä julkisilla paikoilla, koska alkoi aina heti itkeä.
Tuntui kuin olisi lukenut tarinaa omasta perheenjäsenestä. Teemat isäsuhteesta, rakkaudesta koiraan perheenjäsenenä, luonnossa kulkemisesta ja perheenjäsenen muistisairaudesta koskettivat isosti. Ehkä kaunein ja koskettavin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Viimeiset sivut olivat lähes mahdottomia lukea itkun vuoksi. Etenkin kuvaukset koiran roolista elämässä olivat niin arkisen kauniita ja niin osuvasti ilmaistu, että sydämessä tuntuu edelleen. Puhumattakaan jäyhän isän jättämistä jäljistä ja vaikeudesta ilmaista omalle lapselle tämän tärkeydestä.
5. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Tuhat loistavaa aurinkoa -romaanin on kirjoittanut Afganistanin Kabulissa syntynyt Khaled Hosseini.
Afgaaninaisten kärsimyksen kuvaus järkytti kyselyyn vastanneita lukijoita syvästi. Nimimerkki Lukutoukka kirjoitti, että ”kaduttaa ja ei kaduta, että luin kirjan – siitä jäi syvä trauma”.
Kirjan lukeminen herätti Konstassa auttamisen halun.
Vaikka kirja oli alusta loppuun surullinen, oli siinä koko ajan pieni toivonkipinä, että asiat kääntyisivät parhain päin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vielä traagisemmaksi kaiken teki, kun tiesi kirjassa kuvattujen fiktiivisten kohtaloiden olevan edelleen monille afganistanilaisille naisille todellisuutta. Muistan lahjoittaneeni rahaa jollekin järjestölle, kun sain kirjan loppuun.
Ebba Junttila luki kirjan 14-vuotiaana. Se muutti hänen elämänsä.
Tukehduttavan kaunista ja todentuntuista kuvausta kahden naisen tarinasta sodan raatelemassa Afganistanissa. Itkin monessa kohtaa – niin kirjan kuvaamalle väkivallalle, toivottomuudelle ja raadollisuudelle kuin sen elollisuudelle ja lohdullisuudellekin. Joskus itken edelleen kirjaa ajatellessani, vaikka sen lukemisesta on useampi vuosi. Se musersi 14-vuotiaassa minussa jotakin, mutta avasi myös silmät sellaisille asioille, joita silloinen minä ei vielä tiennyt tai ymmärtänyt. Koen, että tuon kirjan jälkeen tapani katsoa elämää(ni) on nyrjähtänyt perustavanlaatuisella tavalla.
6. Saara Salminen: Vendi – Jotta muut tytöt pääsisivät kotiin
15-vuotias Vendi joutui raa'an henkirikoksen uhriksi Valkeakoskella. Murhatun tytön tarinan kirjoitti kirjaksi hänen tätinsä Saara Salminen.
Suvi Koposen mielestä kirja oli lukukokemuksena kaunis ja kammottava. Hänestä naisiin kohdistuvan väkivallan takia maassamme pitäisi julistaa kansallinen hätätila ja käydä laajaa aiheesta yhteiskunnallista keskustelua.
Kirja vyöryi päälle kuin hyökyaalto. Sitä sattui lukea, mutta lukemista ei voinut lopettaa, niin tärkeältä se tuntui. Itketti ihmisen julmuus toista kohtaan. Ei pelkästään kyseisen henki- ja seksuaalirikoksen tekijän julmuus ja itsekkyys, vaan myös Suomen oikeusjärjestelmän käytännöt. Itketti ihmisten kommentit, empatiakyvyttömyys, sydämettömyys. Itketti, ettei naisvihaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oteta ainakaan Suomessa tosissaan eikä mittakaavaa ymmärretä. Itketti, että uhri olisin voinut olla minä tai joku naispuolinen läheiseni.
7. Gavriil Trojepolski: Bim Mustakorva
1970-luvun lopulla elokuvateatterit täyttyivät silmiään pyyhkivistä ihmisistä, kun sotaveteraanin ja koiran ystävyydestä kertova neuvostoelokuva Bim Mustakorva pyöri ohjelmistossa.
Gavriil Trojepolskin samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan näki sen ilmestymisvuonna yli 20 miljoonaa katsojaa, mutta myös kirja oli suosittu.
Jotkut kirjan lukijat olivat vasta lapsia. Kati Aho oli yksi heistä.
Ihmisen ja eläimen välinen yhteys itkettää aina. Olin lapsi, joka luki todella paljon, ja tämä on jättänyt yhdenlaisen jäljen lapsen mieleen.
8.
Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän
Kyselyn kahdeksannelle sijalle ylsi tasapistein kolme kirjaa.
Moni aikuinen kyynelehtii lukiessaan lapsille ääneen iltaisin, mutta osa lukee lastenkirjallisuutta myös omaksi ilokseen.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian viime syksynä voittanut Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän on Tomi Kontion ystävyyttä ja luopumista kuvaava kirja. Vastaajien joukosta tämän kirjan lukijoiksi ilmoittautuivat esimerkiksi yksi 82-vuotias ja yksi ”viisikymppinen täti”.
Jenni Saarinen puolestaan kirjoittaa lukeneensa lapsilleen kaikki kirjasarjan aiemmin ilmestyneet kirjat. Kirjoissa yksinäisyyttä, kodittomuutta, ulkopuolisuutta ja kuolemaa kuvataan Saarisen mukaan kauniisti, koskettavasti, lempeästi ja naurattavasti.
Päätösosa sai minut nieleskelemään kyyneleitä ja itkemään monena iltana. Luin kirjaa 7-vuotiaalle iltasatuna, ja kirja sai meidät keskustelemaan mm. kuolemasta, ikävästä ja ystävyydestä. Kirjassa ”puliukko” Näätä tietää kuolemansa lähestyvän ja pyytää eläinystävät saattajikseen. Näätä neuvoo ja lohduttaa ystäviään ja muistuttaa, että he eivät koskaan jää yksin. On virkistävää, että lastenkirjassa puliukko ja sekaroituinen koira ovat päähenkilöinä.
Sally Salminen: Katrina
1936 ilmestynyt esikoisromaani Katrina oli monella tavalla poikkeuksellinen kirja. Sen kirjoittaja oli Ahvenanmaalta New Yorkiin muuttanut nuori Sally Salminen, joka kirjoitti kirjaa iltaisin ja öisin ollessaan siellä kotiapulaisena.
Kirjan käsikirjoitus voitti Pohjoismaisen romaanikilpailun, se käännettiin yli 50 kielelle ja siitä otettiin Suomessa peräti 15 painosta. Tänä vuonna kirja julkaistiin juhlapainoksena.
Kyselyyn vastannut Emilia Aro luki kirjan ollessaan raskaana.
Katrina tekee kaikkensa lastensa puolesta, ja erityisesti pienen tyttären kohtalo raastoi sydänjuuria myöten. Lapsen kuolema on aina tragedia, ja Salmisen tapa kuvata kuolinhetkeä ja elämän haurautta kosketti. Odotin toista lastani, kun luin kirjaa. Otin kirjan aina esille työmatkalla ja itkeä vollotin ruuhkabussissa.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
Jonas Gardellin hittitrilogia Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kuvaa 1980-luvun Tukholman homoyhteisöä aids-epidemian puhkeamisen aikaan.
Aleksi Kononen pohtii perusteluissaan, ”miten julmasti, säälimättömästi ja epäinhimillisesti yhteisöön suhtauduttiin vain muutama vuosikymmen sitten”.
”Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua.”
Raastava tarina rakkaudesta, yhteiskunnan piiloon pakottamien homojen muodostamasta yhteisöstä ja sen rikki repivästä aids-epidemiasta aikana, kun diagnoosi oli kuolemantuomio.
Kuusi kirjaa jakoi 11. sijan
Loput pistesijat jakaantuivat tasan kuuden kirjan kesken.
Väinö Linna ja Khaled Hosseini nousivat listalle jo toistamiseen. Romaaneilla Tuntematon sotilas ja Leijapoika on vankka paikka lukijoiden sydämissä.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieli ja J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta ovat myös lukijoiden mielestä itkukirjojen aatelia.
Tomi Kontion kirjan lisäksi 16:n mainituimman kirjan joukkoon ylsi myös toinen palkittu kotimainen nykykirja: Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset vuodelta 2023.
Ylen kyselyyn vastannut Mikko Tuomi perustelee valintaansa näin:
Raaka ja realistinen, mutta samalla hyvin kaunis ote. Lisäksi ihmisten toimesta sukupuuttoon kuolleiden eläinlajien katoaminen maapallolta ikuisiksi ajoiksi kouraisi syvältä. En olisi ikinä uskonut kyynelehtiväni stellerinmerilehmän vuoksi.
Turpeisen luontokadosta kertova kirja on noussut puheenaiheeksi myös ulkomailla, ja se on yltänyt The New York Timesin historiallisen fiktion lukusuosituslistalle.
Romaaniin pohjautuva näytelmä saa ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa syyskuussa.