Yli neljä vuotta kestänyt Ukrainan sota on ajanut Venäjän presidentin Vladimir Putinin tilanteeseen, jossa Kiinan presidentti Xi Jinping on Putinin niskan päällä, The Wall Street Journalin Kiinan-kirjeenvaihtaja Lingling Wei sekä Varsovan-kirjeenvaihtaja Thomas Grove arvioivat analyysissään.
Toimittajien mukaan epätasapaino maiden välillä kasvaa ja suhteet kiristyvät aika ajoin.
Yksi esimerkki tästä liittyy Putinin toukokuiseen Pekingin-vierailuun, jonka tavoitteena oli saada Kiinan presidentti Xi allekirjoittamaan sopimus maiden välisestä maakaasuputkesta.
Venäjä tarvitsi kahden vuosikymmenen ajan valmisteltua hanketta epätoivoisesti. Ennen Putinia Pekingiin saapunut venäläisdelegaatio törmäsi kuitenkin vastarintaan.
WSJ:n lähteiden mukaan kiinalaisviranomaiset tekivät Venäjän valtion omistaman Gazpromin johtajalle selväksi, että Kiina suostuisi putkihankkeeseen vain yhdellä ehdolla: Venäjän tulisi myydä Kiinalle kaasua markkinahintaa alemmalla hinnalla.
Päivää myöhemmin Putin lähti Pekingistä – ilman sopimusta kaasuputkesta.
Löysässä hirressä
Joidenkin analyytikoiden mukaan Kiina ei allekirjoita sopimusta myöskään tulevaisuudessa.
– Miksi Kiina sitoutuisi kaasuputkeen, jonka rakentaminen kestää viidestä kuuteen vuotta ja joka samalla lisäisi sen riippuvuutta Venäjästä, kun se voi hankkia kaasua monista muistakin maista? Washingtonissa toimivan konsulttitalo DGA Groupin osakas Joerg Wuttke summaa.
Kiinalla ei myöskään ole kiire solmia sopimusta kaasuputkesta, vaikka Yhdysvaltain ja Israelin sota Iranissa onkin antanut kiinalaisviranomaisille syyn arvioida uudelleen alueelta tulevan öljyn ja kaasun saatavuutta.
– On parempi pitää venäläisiä vielä vähän löysässä hirressä, Carnegie Russia Eurasia Center -ajatushautomon johtaja Alexander Gabujev kuvaa Kiinan neuvottelutaktiikkaa.
– Kannattaa odottaa, että venäläiset ovat todella polvillaan, ja hyväksyvät sitten Kiinalle edulliset ehdot.
Putinin myönnytys
The Wall Street Journalin toimittajien mukaan sopimuksen epäonnistuminen paljastaa Venäjän kannalta huolestuttavan tosiasian: Kiinalla ei ole aikomustakaan ryhtyä aiemmin venäläistä energiaa ostaneen Euroopan korvaajaksi.
Kiinan vaikutusvalta suhteessa Venäjään ei rajoitu kuitenkaan ainoastaan energiasektoriin.
Kiinalaisten diplomaattien mukaan Xi on käyttänyt kuluneen vuoden aikana hyväkseen Kiinan taloudellista vaikutusvaltaa ja pakottanut Putinin ainakin yhteen merkittävään myönnytykseen.
Moskova taipui ja hyväksyi Kiinan juanin Keski-Asian kattavaksi suunnitellun alueellisen kehityspankin ensisijaiseksi valuutaksi.
Venäjä oli vastustanut tällaista järjestelyä yli vuosikymmenen ajan, koska se suhtautui varauksella Kiinan kasvavaan vaikutusvaltaan alueella, jota Venäjä on pitänyt pitkään omana vaikutuspiirinään.
Vastineeksi myönnytyksestä Venäjä on vaatinut takeita siitä, että pankki voisi toimia länsimaisten pakotteiden ulottumattomissa.
Esikuva
Putinin toukokuinen vierailu oli hyvin erilainen kuin Putinin ja Xi:n ensimmäinen kohtaaminen maidensa presidentteinä vuonna 2013.
Tuolloin Xi valitsi Moskovan ensimmäiseksi ulkomaanmatkakohteekseen Kiinan johtajana.
The Wall Street Journalin lähteiden mukaan Xi ilmaisi tuolloin ihailunsa Venäjän presidenttiä kohtaan ja kutsui tätä ”esikuvakseen”.
Lähteiden mukaan Xi ihaili erityisesti Putinin kykyä säilyttää paikkansa maailman vaikutusvaltaisimpien johtajien joukossa siitä huolimatta, että Venäjä oli voimakkaan riippuvainen öljystä ja maakaasusta toisin kuin Yhdysvallat ja Kiina.
Pohjois-Korea huolestuttaa
Kiinan ja Venäjän välejä kiristää nykyään myös Pohjois-Korea.
Pohjois-Korea on lähettänyt joukkoja taistelemaan Ukrainaan venäläisten rinnalla, mikä on hermostuttanut Kiinan johtoa. Kiina kun on pitkään pitänyt Pohjois-Koreaa omana vaikutuspiirinään.
Erityisesti Kiina pelkää tilannetta, jossa Venäjä siirtää Pohjois-Korealle teknologiaa, mikä vahvistaisi maan ydinaseisiin ja sukellusveneisiin liittyviä kyvykkyyksiä.
Se puolestaan ajaisi Etelä-Korean ja Japanin entistä lähemmäs Yhdysvaltoja ja heikentäisi suoraan Kiinan pyrkimyksiä hyödyntää Etelä-Korean ja Yhdysvaltain välisiä jännitteitä sekä pyrkimystä vetää Etelä-Koreaa lähemmäs omaa vaikutuspiiriään.
