Ukrainalainen Kateryna selvisi tuhoisasta ohjusiskusta onnenkaupalla, mutta menetti äitinsä. Ukrainan sotaorpojen tilanne on myös taloudellisesti vaikea.
Jutun lukee koneääni.Lue lisää.
Juttu tiivistettynä
KIOVA Kateryna saapui äitinsä, pikkusiskonsa ja tätinsä kanssa Kramatorskin juna-asemalle huhtikuun 8. päivänä 2022. Venäjän täysimittainen hyökkäys oli alkanut vähän yli kuukautta aiemmin. Asemalla oli jopa tuhansia ihmisiä pyrkimässä pakoon Itä-Ukrainasta.
Tuolloin 12-vuotias Kateryna oli varma, että pako kotikaupungista olisi väliaikainen, mutta hän oli kuitenkin ottanut mukaan arvokkaimmat tavaransa: harrastehelmet, piirustustarvikkeet sekä lempivaatteet.
Väenpaljouden takia aseman viereen oli pystytetty teltta, jossa vapaaehtoiset auttoivat pakolaisia. Kateryna lähti äitinsä Marynan kanssa hakemaan teetä teltasta. Pikkusisko ja täti jäivät odottamaan juna-asemalle.
Ohjus iski, kun Kateryna oli jonossa äitinsä kanssa. Joku kehotti ihmisiä menemään maahan, ja Katerynan seuraava muistikuva on, että hänen päällään makasi mies.
Kateryna kertoo, ettei edes kuullut räjähdystä.
– Äitini oli vierelläni. Kosketin häntä. Luulin, että hän on menettänyt tajuntansa. En saanut häntä herätettyä.
Katerynan äiti oli kuollut.
Videolla Kateryna kertoo iskun jälkeisistä hetkistä:
Juna-asemalle oli osunut venäläinen ballistinen ohjus, jonka kyljessä luki: ”Lasten puolesta”. Iskussa kuoli 63 ihmistä, joista yhdeksän oli lapsia. Lisäksi 34 lasta haavoittui.
Katerynan isoäiti Nina kertoo, että Kateryna oli ainoa, joka selvisi teltassa hengissä. Hänet oli pelastanut teetä jakanut vapaaehtoinen, joka peitti hänet kehollaan. Kateryna selvisi iskusta täpärästi, mutta haavoittui vakavasti.
Rautatieaseman sisällä olleet pikkusisko ja täti selvisivät ilman fyysisiä vammoja.
Iskun seuraukset: 5 leikkausta
Nyt neljä vuotta myöhemmin Kateryna, 16, ja hänen pikkusiskonsa Julia, 11, saapuvat haastatteluun Kiovan lähiössä. Yle tapasi siskokset huhtikuussa Kiovassa.
Kateryna tuo mukanaan maalauksiaan, joita hän haluaa näyttää. Hän opiskelee tällä hetkellä taidelukiossa Kiovassa ja jakaa kiinnostuksen taiteeseen pikkusiskonsa kanssa.
– Tykkään piirtää, luoda jotain uutta, valokuvata ja opiskella, Kateryna kertoo itsestään.
Yle ei kerro Katerynan, hänen siskonsa ja isoäitinsä sukunimeä alaikäisten yksityisyyden suojelemiseksi. Lisäksi heidän lähisukulaisensa asuu alueella, jota uhkaa Venäjän miehitys.
Katerynan kävelystä ei ensisilmäyksellä huomaa, että hän on joutunut opettelemaan kävelyn uudestaan. Jalat olivat täynnä sirpaleita iskun jälkeen.
Raskainta oli heti iskun jälkeen Dnipron sairaalassa, kun piti käsitellä äidin kuolemaa, eikä ollut tietoa tulevaisuudesta.
– Minulla oli sellainen ajatus, että ehkä tämä on vain unta, että tämä ei ole totta. Mutta valitettavasti se oli totta, Kateryna sanoo.
Katerynan ja Julian onneksi täti ryhtyi heidän huoltajakseen. Katerynan isä oli jättänyt perheensä tytön ollessa 10-vuotias, eikä hän ole yhteydessä tyttäriinsä.
Kateryna siirrettiin toipumaan sairaalaan Länsi-Ukrainaan, jossa hän vietti neljä kuukautta kuntoutuksessa. Aluksi hän liikkui pyörätuolilla, sitten kainalosauvoilla. Kesti kaksi kuukautta ennen kuin hän oppi kävelemään uudelleen.
Katerynan jaloista poistettiin sirpaleita useissa leikkauksissa, mutta kaikkia ei saatu poistettua. Sen takia Kateryna ei voi harrastaa urheilua tai kävellä pitkiä matkoja.
Lopulta Kateryna siirrettiin Kiovan kuuluisaan Ohmadytin lastensairaalaan, jossa hän sai myös psykologin tukea.
Katerynan isoäiti kertoo, että muistot äidistä puskevat läpi:
Säätiö: Vanhempansa menettäneitä kiusataaan
Ukrainassa on tuhansia tai kymmeniätuhansia Katerynan kaltaisia alaikäisiä sotaorpoja.
Ukrainan lastenasioiden virasto kertoo Ylelle, että Ukrainassa on rekisteröity Venäjän täysimittaisen sodan alettua noin 30 000 orpolasta vuoden 2025 loppuun mennessä. Virasto ei erittele sotaorpoja muista lapsista.
Yhteensä Ukrainassa oli viime vuoden lopussa noin 60 000 orpoa, joista kolmasosa on menettänyt molemmat vanhempansa.
Kateryna ja Julia ovat sotaorpoja tukevan Children of Heroes -säätiön tukiohjelmassa. Säätiö kertoo, että se auttaa noin 16 000:ta lasta, ja keskimäärin 13 orpolasta liittyy säätiön ohjelmiin joka viikko.
Säätiön tukemista lapsista 98 prosenttia on menettänyt isän sodassa.
Ukrainassa on edelleen tavallista, että isä elättää perhettä, minkä vuoksi isän kuolema on monille perheille myös taloudellinen kriisi, kertoo Children of Heroes -säätiön humanitaarisen osaston projektijohtaja Julia Bulitš Ylelle. Perheenjäsenen kuoleman jälkeen alkaa usein byrokraattinen taistelu korvausten saamiseksi.
Kaiken taloudellisen ja henkisen taakan lisäksi monet sotaorvot kohtaavat kiusaamista koulussa.
– Kuulen usein, että lapsia kiusataan koulussa sen takia, että heidän isänsä on kuollut, Bulitš sanoo Ylelle.
Sisarukset eivät puhu iskusta keskenään
Katerynan perhe asuu Kiovassa nyt jo viidennessä vuokra-asunnossa muutaman vuoden sisällä. He ovat riippuvaisia Ohmadytin lastensairaalan välittämistä edullisista asunnoista. Jatkuva muuttaminen käy voimille, Kateryna kertoo. Se vaikeuttaa myös tädin työnhakua.
Kateryna ja pikkusisko Julia ovat löytäneet maalaamisesta apua menetyksen käsittelemiseen. Kateryna kertoo, että sisarukset eivät puhu iskusta.
Aiemmin leikkisä Julia on sulkeutunut iskun jälkeen, sanoo isoäiti Nina.
Sodan traumat tulevat esiin myös kesken Katerynan haastattelun, kun taivaalla kuuluu lentokoneen ääni.
– Tuo oli pelottavaa juuri äsken, Kateryna toistaa useaan otteeseen.
Heidän aiempi kotiseutunsa Donbasin alueella on nyt taisteluiden keskipisteessä ja vanha koti tuhoutunut.
– Asun täällä mielellään, mutta ikävöin kotiseutuani. Ymmärrän kuitenkin, että sitä ei saa enää takaisin, Kateryna sanoo.
Kateryna haaveilee sodan loppumisesta ja siitä, että kaikki ihmiset voisivat nukkua ilman pelkoa.
– Kun olin ulkomailla, ymmärsin että voin nukkua rauhassa.
Kiovassa siihen ei ole mahdollisuutta jatkuvien ilmahälytysten takia.
