– Me emme ole kiinalaisia.
Guan-tin sanoo sen lähes automaattisesti.
Vieressä istuva Liang-yu nyökkää.
Guan-tin on hiljattain valmistunut yliopistosta ja työskentelee pankkisektorilla, Liang-yu puolestaan farmaseuttina syöpäsairaalassa Taipeissa. He ovat kasvaneet demokraattisessa Taiwanissa, mutta lähes jokaisella ulkomaanmatkalla käydään sama keskustelu.
– Ai, olette Kiinasta.
Guan-tin muistaa yllättyneensä ensimmäisen kerran, kun brittiläinen tuttava kertoi luulleensa Taiwania osaksi Kiinaa.
– Olin aina ajatellut, että kaikki tietävät Taiwanin. Jouduin selittämään hänelle, että meillä on oma armeija, oma hallinto ja omat vaalit. Jos emme olisi maa, miksi meillä olisi oma armeija?
Liang-yu kertoo kokeneensa saman Belgiassa. Ystävät osoittivat sillalla liehuvaa Kiinan lippua ja kehottivat häntä ottamaan sen kanssa valokuvan.
– He ajattelivat automaattisesti, että se oli minun maani lippu. Se tuntui surulliselta.
Guan-tin ja Liang-yu kokevat itsensä yksiselitteisesti taiwanilaisiksi. Liang-yun mukaan aiempien sukupolvien välillä on kuitenkin selvä ero.
– Isoisäni tuli Taiwaniin Kiinasta sisällissodan aikana. Hänen sukupolvensa ja vielä isänikin sukupolvi kokee kuuluvansa osittain Kiinaan. Mutta meidän sukupolvemme ajattelee, että olemme taiwanilaisia.
Ero näkyy myös perhe-elämässä. Politiikasta ei juuri keskustella, sillä näkemykset Taiwanin asemasta voivat jakaa saman perheen. Liang-yu kertoo välttelevänsä aihetta vanhempiensa kanssa.
Kaksinpuoluejärjestelmä
Taiwanin politiikkaa hallitsee käytännössä kaksi puoluetta.
Kuomintang kannattaa läheisempiä suhteita Kiinaan ja vuoropuhelun jatkamista, kun taas tällä hetkellä vallassa oleva Demokraattinen edistyspuolue (DPP) korostaa Taiwanin erillistä identiteettiä, suhtautuu varauksellisemmin Pekingiin ja vahvistaa saaren puolustusta.
Puoluekanta on kulkenut usein perheissä sukupolvelta toiselle. Liang-yu ei kuitenkaan äänestä perheensä suosimaa Kuomintangia.
Guan-tinin perhe taas on "sataprosenttisesti DPP:n takana”, mutta itse hän äänestää mieluummin pienpuolueita. Hänen mielestään Taiwanin kaksi suurta puoluetta kärjistävät vastakkainasettelua ja leimaavat liian helposti eri mieltä olevia.
Nuorille vahva taiwanilainen identiteetti ei kuitenkaan tarkoita kielteistä suhtautumista kiinalaisiin.
– Ihmiset ja hallitus pitää erottaa toisistaan, Guan-tin sanoo. Hänen mukaansa moni kiinalainen muuttaisi käsityksiään Taiwanista, jos pääsisi matkustamaan ja keskustelemaan taiwanilaisten kanssa.
Liang-yun mukaan kiinalaiset ovat nykyisin aiempaa avoimempia. Hän uskoo, että internet on lisännyt tavallisten kiinalaisten mahdollisuuksia saada tietoa Taiwanista.
Molemmat kuitenkin kertovat kohdanneensa ulkomailla kiinalaisia, jotka ovat ilmoittaneet ykskantaan Taiwanin olevan osa Kiinaa. Liang-yu kertoo välttelevänsä tällaisia väittelyitä.
– Joskus vain teeskentelen, etten osaa kiinaa.
Kiinan uhka
Länsimaisessa uutisoinnissa Taiwaniin yhdistetään Kiinan sotilaallinen painostus ja vääjäämätön uhka maihinnoususta.
Guan-tinin ja Liang-yun ajattelua se ei kuitenkaan hallitse.
– En ennen uskonut, että sota voisi oikeasti syttyä. Ukrainan sota muutti sen, Liang-yu sanoo.
Guan-tin on samoilla linjoilla. Vielä muutama vuosi sitten hän piti sotaa epätodennäköisenä, mutta Ukrainan, Lähi-idän ja muiden konfliktien jälkeen hän ei enää sulje sitä pois.
Silti kumpikaan ei sano pohtivansa sotaa päivittäin. Ystävien kanssa puhutaan lähes kaikesta muusta paitsi sodasta.
Jos sota kuitenkin syttyisi, kumpikaan ei koe tietävänsä, mitä pitäisi tehdä. He eivät tiedä, missä lähin väestönsuoja on tai miten viranomaiset toimisivat kriisitilanteessa.
Taiwanin tulevaisuuteen liittyen nousee esiin aivan toisenlaisia huolia.
Vaikka molemmat ovat jo siirtyneet työelämään, ei kummallakaan ole omaa kotia.
Guan-tin asuu edelleen vanhempiensa luona, Liang-yu yliopiston asuntolassa.
He eivät ole poikkeus. Taiwanin Z-sukupolvi kamppailee yhä useammin saman ongelman kanssa kuin nuoret monissa muissakin suurkaupungeissa: Vanhempien elintasoon on aiempaa vaikeampi yltää, ja oman asunnon hankkiminen etenkin Taipeissa on monelle kaukainen haave.
Taiwanin huikea talouskasvu on nostanut asuntojen hinnat saavuttamattomalle tasolle. Siru- ja tekoälybuumin voitot eivät jakaudu tasapuolisesti koko yhteiskuntaan.
Kumpikaan ei kuitenkaan nosta asumista Taiwanin suurimmaksi ongelmaksi. Liang-yun suurin huoli on terveydenhuolto, jossa pitkät työpäivät, matalat palkat ja henkilöstöpula ajavat ammattilaisia pois sairaaloista.
Guan-tin puolestaan kantaa huolta energiasta. Hänen mukaansa Taiwanin tulevaisuus riippuu siitä, riittääkö sähkö maan huimaa vauhtia kasvavan tekoäly- ja siruteollisuuden tarpeisiin. Häntä huolettaa erityisesti päätös luopua ydinvoimasta samaan aikaan, kun sähkön kysyntä kasvaa nopeasti.
Taiwan kamppailee myös maailman matalimpiin kuuluvan syntyvyyden kanssa. Guan-tinin mukaan kyse ei ole vain rahasta vaan työelämästä.
– Ihmiset haluavat enemmän vapaa-aikaa. He käyttävät mieluummin rahansa itseensä ja matkustamiseen kuin lapsiin, hän sanoo.
Hänen mielestään työnantajien pitäisi joustaa enemmän, jotta työn ja perhe-elämän yhdistäminen olisi helpompaa.
Liang-yu kertoo kesälomansa pituudeksi viikon.
Kaikista Taiwanin haasteista huolimatta yksi asia on sellainen, josta ei voi tinkiä.
Tärkeintä on säilyttää se, mikä heidän mielestään erottaa Taiwanin Kiinasta: mahdollisuus ajatella, puhua ja äänestää vapaasti.
– Me voimme mennä kadulle osoittamaan mieltä. Vaikka emme aina saa tahtoamme läpi, meillä on mahdollisuus sanoa mielipiteemme ja tulla kuulluiksi, Liang-yu sanoo.
