Ulkolinjan dokumentissa esiintynyt Olena Tarasenko kuoli Venäjän iskussa
Johdinautonkuljettaja Olena Tarasenko ehti pelastaa kymmeniä siviilejä miehitetystä Hersonista. Lopulta venäläinen tykistöisku päätti hänen tarinansa.
– En pelkää enää mitään, sodassa autonkuljettajana toiminut Olena Tarasenko totesi loppukeväästä 2023 Ulkolinjan haastattelussa.
Ukrainan naiset
Hän kuoli venäjän ilmaiskussa saamiensa vammojen seurauksena. Venäjä on iskenyt Ukrainassa toistuvasti nimenomaan kaupunkien asuinalueilla ja muihin siviilikohteisiin.
Iskut Ukrainassa ovat viime aikoina kiihtyneet. Esimerkiksi toukokuussa 2026 YK kirjasi 274 kuollutta ja 1 763 haavoittunutta siviiliä, mikä oli korkein kuukausittainen määrä sitten huhtikuun 2022.
Uhriksi omassa kotikaupungissaan
Tarasenko oli johdinautonkuljettaja ja Venäjän hyökkäyksen alettua hän jatkoi vuorojaan ja kuljetti miehityksen alkuvaiheessa ukrainalaissotilaita kaupungissa.
Venäjän joukot saivat vallattua Hersonin kaupungin lyhyesti sodan alkuvaiheessa keväällä 2022, mutta Ukraina valtasi sen takaisin syksyllä 2022.
Tarasenkon painajaismaiset kokemukset liittyvät Venäjän miehityksen aikaan. Kun Hersonissa alkoi miehityksen vastaisia mielenosoituksia, Tarasenko poimi johdinautonsa kyytiin hajoavista mielenosoituksista pakenevia siviilejä suojatakseen heitä venäläisten pidätyksiltä.
Kellariin kidutettavaksi
Myöhemmin Tarasenko siirtyi ajamaan evakuointibussia ja kuljetti yli 50 siviiliä – pääasiassa naisia ja lapsia – miehitetyltä alueelta Ukrainan hallitsemille alueille.
Paluumatkoillaan hän kuljetti miehitettyyn Hersoniin lääkkeitä ja elintarvikkeita. Lopulta venäläismiehittäjät saivat hänet kiinni.
Hänet suljettiin Hersonin poliisilaitoksen kellarityrmään kahdeksaksi päiväksi.
Kuulusteluissa Tarasenko sidottiin ilmastointiteipillä metalliseen tuoliin käsistä ja jaloista.
– Tunsin, kun hän koukkasi jotain sormiini. Se osoittautui jonkinlaiseksi paperiliittimeksi. Tunsin sähköiskun, Tarasenko kuvaili kellarin olosuhteita.
Venäläiset huusivat ja tivasivat häneltä paikallisten vapaaehtoisten nimiä, mutta Tarasenko vetosi olevansa vain tavallinen johdinautonkuljettaja, jonka kaikki kaupunkilaiset tunsivat.
Vaikeinta kellarissa oli Tarasenkon mukaan jatkuva henkinen paine ja muiden vankien kuuntelu. Sellit sijaitsivat vain kahden huoneen päässä kidutushuoneesta.
– Kymmenestä aamulla kuuteen illalla kuulimme näiden tyyppien huutavan koko ajan. Saattoi kuulla iskut. Jotkut kävelivät itse sellien ohi, joitakin heistä raahattiin, koska he eivät enää pystyneet kävelemään.
Tämän jälkeen Olena Tarasenko jakoi elämänsä kahtia: aikaan ennen vankeutta ja sen jälkeen.
Naisten pelastaja
Vankeudesta vapauduttuaan Tarasenko kuvaili menettäneensä pelon tunteen.
Palattuaan Ternopilistä takaisin kotikaupunkiinsa hän meni töihin kansalaisjärjestöön, joka ylläpitää naisille ja tytöille suunnattua turvapaikkaa.
Järjestössä hän auttoi miehittäjien väkivallasta ja sodan seurauksista kärsineitä uhreja.
Viimeinen lähtö
Toukokuun 24. päivän aamuna vuonna 2026 Tarasenko oli jälleen auton ratissa, kun Venäjän tykistöisku osui Hersonin Korabelnyin alueelle. Hän vakavia sirpalevammoja ja hänet leikattiin välittömästi.
Yli kuukauden sairaalassaolon jälkeen Tarasenko menehtyi neurologisella osastolla 4. heinäkuuta.