Viime vuonna Ukraina oli häviämässä sodan, nyt povataan Venäjän tappiota. Aito sodan käänne näkyy usein kuitenkin vasta jälkikäteen, Käihkö kirjoittaa.
Kolumni
Kolumneja kirjoittaa joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.
Kuuntele tämä ja muita kolumneja Yle Areenassa
Lue kolumneja
Sotavuosi 2025 oli Ukrainalle vaikea. Puolustussotaa käyvä maa kykeni tukijoidensa avulla yhä vastarintaan, mutta analyytikot uskoivat sen häviävän sodan.
Ukraina ei kyennyt vapauttamaan Venäjän miehittämiä alueita. Mikä pahempaa, Ukrainan vastarinnan pelättiin vain heikentävän neuvotteluasemia vääjäämättömissä rauhanneuvotteluissa Venäjän kanssa.
Tänä vuonna olemme kuulleet ihan muuta: sota on kuulemma ohittanut tärkeän käännekohdan. Ukrainan kerrotaan olevan ”niskan päällä”. Aika on kääntynyt Venäjää vastaan. Ukrainan voitto on varma.
Ennusteiden täyskäännös saa minut pohtimaan sotien käännekohtia.
Alun perin näitä poliitikoilta lähteneitä näkemyksiä ovat vahvistaneet useat sotaa seuraavien analyytikoiden lausunnot. Niissä on painotettu, miten Venäjän tappiot ja sodasta aiheutuneet kustannukset kasvavat, mutta saavutukset ja sodan kannatus laskevat.
Tämä ennusteiden täyskäännös saa minut pohtimaan sotien käännekohtia.
Käännekohta on hetki tai tapahtuma, joka peruuttamattomasti muuttaa sodan kulkua. Usein sellainen on joku merkittävä taistelu, uuden rintaman avaaminen tai voimasuhteita ratkaisevasti muuttavan uuden osapuolen liittyminen sotaan.
Ehkä yleisin esimerkki käännekohdasta on Stalingradin taistelu toisessa maailmansodassa.
Käännekohdat tunnistetaan usein vasta jälkeenpäin. Ehkä siksi niitä on helpointa nähdä sodan alussa hetkellä, jolloin hyökkääjän liike ensi kerran pysähtyy.
Toisessa maailmansodassa sellainen hetki tuli ennen Stalingradia jo Moskovan edustalla talvella 1941. Ukrainan sodassa Kiovan porteilla keväällä 2022, kun venäläiset alkoivat perääntyä.
Käännekohdat tunnistetaan usein vasta jälkeenpäin
Kuten voiton ja tappion käsitteet, myös käännekohdat ovat keskeinen osa sotiin liittyvää propagandaa. Kaksi vuosikymmentä kestäneessä, ja lopulta länsiliittouman joukkojen tappioon päättyneessä, Afganistanin sodassa toistuvat väitteet käännekohdista saivat aikaan lopulta hirtehisen parahduksen: ”käännyimme niin paljon, että teimme 360 asteen käännöksen.”
Stalingradissa vangittiin yli 200 000 Saksan ja sen liittolaisten sotilasta. On vaikea havaita Ukrainassa tapahtuneen mitään vastaavanlaista – tai yleensäkään minkään sellaisen tekijän muutosta, jolla olisi välittömästi vaikutusta sodan lopputulokseen.
Vaikka Ukraina on onnistunut merkittävästi parantamaan asemaansa sodassa, on syytä puhua varovaisesti vielä minkäänlaisesta merkittävästä käännekohdasta.
Venäläisjoukot jatkavat yhä hidasta etenemistään rintamatilanteessa, jota on pian neljä vuotta kuvattu melko muuttumattomaksi. Ukraina on alkanut evakuoida Donetskin viimeisiä linnoitettuja kaupunkeja.
Puhe käännekohdista on myös osa sotiin liittyvää propagandaa.
Presidentinhallinnon tuoreen lausunnon mukaan Ukrainan kuukausittainen rekrytointitarve on 30 000 sotilasta. Luku on vain kolmanneksen pienempi kuin väkirikkaamman Venäjän arvioidut tappiot. Tämä kyseenalaistaa optimistisimmat esitetyt tappiosuhdeluvut, joiden mukaan Venäjä menettää jopa kahdeksan sotilasta jokaista ukrainalaista kohden.
Siinä missä hyökkääminen maalla on puolustamista vaikeampaa, on tilanne ilmassa päinvastainen. Ilmasodankäynnissä on meneillään eskalaatiokierre, jossa osapuolet yrittävät pakottaa vastustajan poliittisiin myönnytyksiin.
Tiedämme kuitenkin historiasta, että sotia on vaikea voittaa vain pommittamalla. Siksi jonkinlainen ilmasodankäynnillä aikaan saatu romahdus tuntuu epätodennäköiseltä sekin.
Ukrainan sodan julkista keskustelua on vaivannut heiluminen ääripäästä toiseen.
Historian kokemukset eivät kuitenkaan automaattisesti merkitse, etteikö romahdus voisi olla mahdollinen – esimerkiksi uuden aseteknologian tähden. Mutta vuoden alkupuoliskon väitteet sodan käännekohdasta muistuttavat myös ääripäästä toiseen poukkoilevaa heiluriliikettä, joka on vaivannut Ukrainan sodan julkista keskustelua koko ajan.Tosielämässä melko tasaväkiseksi osoittautuneessa sodassa muutokset tapaavat olla asteittaisia ja tuskastuttavan hitaita.
On tietysti mahdollista, että poliittisten päättäjien puheet käännekohdasta on oikeastaan suunnattu Yhdysvalloille, jotta maa aktivoituisi Ukrainan ahdingon suhteen. Avainkysymykseksi nousee tällöin, uskovatko päätöksentekijät omiin puheisiinsa.
Tätä on tietysti vaikea arvioida ulkoapäin.
Ilmasodankäynnin suhteen Ukrainan talvesta on povattu tähän asti vaikeinta. Erityisesti Venäjän ballistiset ohjukset aiheuttavat suuren uhan. Vaarana on ukrainalaissiviilien joukkopako.
Akuutista budjettivajeesta kärsivän Ukrainan rekrytointiongelmat eivät myöskään povaa hyvää, jos Venäjä odotetusti aloittaa nyt parlamentin alahuoneen vaalien jälkeen uuden liikekannallepanon.
On pelottavan helppo turtua jo vuosikausia jatkuneeseen sotaan, joka saattaa vieläkin kestää vuosia. Ehkä Euroopan pitää jaksaa ajatella, että vaikka äkkikäännökset ovat epätodennäköisiä, ne ovat silti mahdollisia.
Ilmari Käihkö
Kirjoittaja on sotatieteilijä, joka toivoo nopeaa rauhaa, mutta varautuu sodan jatkuvan vielä kauan.
