Lauantaina tulee kuluneeksi 250 vuotta siitä, kun 13 brittiläistä siirtokuntaa edustanut toinen mannermaakongressi hyväksyi itsenäisyysjulistuksen ja Amerikan yhdysvallat sai alkunsa.
Itsenäisyysjulistuksella on myös kytkös Suomeen, jota voi luonnehtia jonkinlaiseksi mysteeriksi.
Yhdysvalloissa myyttiseen asemaan nousseiden Yhdysvaltain perustajaisien joukkoon lukeutuu nimittäin John Morton, jonka Rautalammin kunta on adoptoinut omaksi pojakseen.
Rautalammin kotisivuilla kerrotaan, että ”maailmanhenki oli varannut suuren kohtalon pennsylvanialaiselle John Mortonille (1724–1777), joka oli Rautalammilta 1600-luvulla lähtenyttä Marttisen uudisraivaajasukua”.
Rautalammin kunta selittää tarkemmin Mortonin merkitystä Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen läpimenoon. Se oli nimittäin veitsenterällä, koska Pennsylvanian delegaatio oli jakautunut kahtia.
– Benjamin Franklin ja John Wilson puolesta, John Dickinson ja Robert Morris vastaan. Ratkaisevan äänen antaminen jäi John Mortonille, Rautalammin sivuilla kerrotaan.
– Liekö taustalla ollut rautalampilainen veri ja savolainen uskaltaminen, mutta yhtä kaikki John Morton asettui itsenäisyysmielisten kannalle ja ratkaisi tulevaisuuden supervallan syntymisen.
Rautalammin kannalta kiusallista voi olla kuitenkin se, että tarina Mortonin sukujuurien ulottumisesta Rautalammille ei mitä ilmeisimmin pidä paikkansa. Tältä osin Mortonin Suomi-kytköstä voisi sanoa legendaksi.
Sukujuuret
Historioitsijat pitävät sitä kuitenkin kiistattomana, että Morton oli sukujuuriltaan suomalainen.
Niin Mortonin isä kuin äitikin olivat suomalaistaustaisia, joiden juuret juontavat niin sanottuihin metsäsuomalaisiin, jotka muuttivat 1500–1600-luvuilla Ruotsiin.
Morton syntyi vuonna 1725 entisen Uuden Ruotsin siirtokunnan alueella, jossa ruotsalaisia ja suomalaisia oli huomattava määrä. Siirtolaisuusinstituutin entisen johtaja Olavi Koivukankaan mukaan on arvioitu, että ”enemmistö Uuden Ruotsin siirtokunnan asukkaista oli suomalaisia”.
Historioitsija Madeline Feierstein kertoo, että vaikka Uuden Ruotsin siirtokunta sulautui lopulta osaksi Uusien-Alankomaiden siirtokuntaa, suomalaiset ja ruotsalaiset jättivät hirsitalot alueelle lähtemättömäksi perinnöksi.
Koivukangas on kuvannut hirsitaloja Feiersteinia mahtipontisemmin kirjoituksessaan ”John Morton – suomalainen ratkaisi Yhdysvaltain itsenäisyyden”.
– Ruotsalaiset ja suomalaiset pystyttivät ensimmäiset hirsitalot mantereelle, ja rakennustapa levisi myöhemmin yli mantereen länteen matkaavien uudisasukkaiden mukana, hän kirjoittaa.
– Hirsitalo oli amerikkalaisuuden vertauskuva ja monen tulevan poliitikon synnyinsija.
Koivukangas on valottanut Mortonin suomalaista syntyperää koskevien tietojen taustaa edellä mainitussa kirjoituksessa ja tuoreemmin esimerkiksi Turun Sanomissa vuonna 2024.
Tieto perustuu hänen mukaansa Uusi Ruotsi -siirtokunnassa vuonna 1750 vierailleen turkulaisen professorin Pehr Kalmin muistiinpanoihin Wicacon ruotsalaisen Gloria Dei -kirkon haudattujen luettelosta.
Kirkon kirjojen mukaan Mortonin isoisän isä Mårten Mårtenson kuoli vuonna 1706 lähes 100-vuotiaana. Kirjoihin on merkitty ruotsiksi teksti: född i Finland i Sverige (syntynyt Ruotsin Suomessa).
Dna-tutkimus
Näin ollen voitaneen sanoa, että Morton on Mårtenssonin jälkeläisenä neljännen polven suomalainen. Mutta tästä alkavatkin ongelmat ja kysymysmerkit seuraavat toisiaan.
– Tarkkaa Mårten Mårtensonin syntymäpaikkaa ei ole löytynyt Suomesta, Koivukangas kirjoitti Turun Sanomissa joulukuussa 2024.
Turun yliopiston yleisen historian emeritusprofessori Auvo Kostiainen on tutkinut pitkään Mortonia ja tämän sukutaustaa. Yhdessä geneettiseen sukututkimukseen perehtyneen Pekka Haikkalan kanssa Kostiainen on selvittänyt Mortonin juuria ja dna:ta.
Dna-tuloksista kertovassa englanninkielisessä tutkimusartikkelissaan Kostiainen kertoo, että 1800-luvun loppupuolelta alkaen Suomessa ja Ruotsissa heräsi kiinnostus Mortonin sukutaustaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin tietojen vähäisyys.
Mortonin isoisän isä Mårten Mårtenssoniin on aika ajoin viitattu suomalaisittain Martti Marttisena. Tieto pohjautuu amerikansuomalaisen papin Salomon Ilmosen selvitykseen, joka lopulta päätyi näkemykseen Mortonin ja Mårtenssonin kuulumisesta Marttisen sukuun.
Kostiainen kuitenkin kyseenalaistaa väitteen.
– Tähän mennessä ei ole löytynyt näyttöä siitä, että suomalaista sukunimeä Marttinen olisi käytetty 1600-luvulla siirtokunnan asiakirjoissa, hän kirjoittaa.
Kostiainen ja Haikkala eivät kyenneet dna-tutkimuksessaan ”täysin tarkasti” määrittämään, mihin päin Suomea Mortonin sukujuuret juontavat. Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että geneettinen yhteys keskittyy Etelä-Savon alueelle. Tämä rajaisi Pohjois-Savossa sijaitsevan Rautalammen ulos.
Sen sijaan tutkimuksessa kävi ilmi vahva sukulaisuussuhde vertailuhenkilönä käytetyn Mårtenssonin jälkeläisen R. Mortonin ja Kangasniemen Salmenkylältä kotoisin olevien Marttisten välillä.
Täysin yksiselitteistä vastausta Kostiainen ja Haikkala eivät saaneet siihen, mistä päin Suomea Mårtensson oli kotoisin.
– Tutkimusprosessi paljasti, että on olemassa useita muita suomalaisia sukuja, joiden nimi ei ole Marttinen, mutta joiden geneettinen perimä on hyvin samankaltainen Mårten Mårtensson vanhemman kanssa, Kostiainen kirjoittaa.
– [Isälinjaa selvittävien] SNP-testien perusteella esimerkkejä näistä sukulaissuvuista Etelä-Savon alueelta ovat Himasen ja Parkkisen suvut sekä Purasen suku Savon maakunnasta.
Ehkä osasi suomea
Kostiainen kertoo dna-tutkimuksensa yhteydessä, ettei siitä ole jäänyt jälkipolville tietoa, mitä Morton itse tiesi sukujuuristaan.
– On epäselvää, oliko John Morton tietoinen suomalaisista sukujuuristaan vai pitikö hän itseään ruotsalaisena, hän sanoo.
Mortonin suomalaiset sukujuuret olivat todistetusti vahvat, eikä tämä Suomi-kytkös päättynyt tähän. Mortonin vaimo Ann Justis oli myös sukujuuriltaan suomalainen, ja pariskunta sai kahdeksan lasta. He kaikki selvisivät aikuisikään.
Kostiainen pitää mahdollisena, että Morton olisi tiennyt joitakin suomenkielisiä sanoja pelkästään siksi, että suomen kulttuurin asema alueella oli suhteellisen vahva. Se kuitenkin tutkijoiden mukaan asiakirjoista on selvinnyt, että Morton osasi puhua ja lukea.
– Kenties John Morton osasi käyttää joitakin suomalaisia sanoja huolimatta siitä, että oli neljännen polven maahanmuuttaja, Kostiainen aprikoi tutkimusartikkelissaan.
Edellä mainittujen epävarmuuksien lisäksi Mortoniin liittyy vielä yksi arvoitus. Tämän jutun alkuun sijoitetun kuvan on pitkään uskottu esittävän Mortonia, mutta tästä ei enää olla täysin varmoja.
Se kuitenkin on varmaa, että Morton oli huomattava poliitikko Pennsylvaniasta ja yksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista, minkä vuoksi häneen ei Yhdysvalloissa viitata ainoastaan perustajaisänä (Founding Father) vaan myös allekirjoittajana (Signer).
Vaikka Mortonilla oli merkittävä rooli Yhdysvaltain alussa, hän ei kovin kauan ehtinyt seurata nuoren valtion kasvua. Hän kuoli ensimmäisenä Yhdysvaltain perustajaisistä itsenäisyysjulistusta seuraavana vuonna.
Pitkään Mortonin hautapaikka oli suhteellisen vaatimaton, mutta sittemmin paikalle on pystytetty obeliski. Sen yhdellä kyljellä on tiettävästi Mortonin kuolinvuoteellaan lausumat viimeiset sanat.
– Kertokaa heille, että he tulevat vielä tunnustamaan, että itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaminen oli suurin palvelus, jonka koskaan olen maalleni tehnyt.
Suomessa Mortonin nimi on suhteellisen tuntematon, mutta Turussa toimivan John Morton -keskuksen kautta nimi pysyy esillä myös täällä.
