Yle Uutiset ja urheilu -yksikön vastaava päätoimittaja Panu Pokkinen kuollut 49-vuotiaana. Pokkinen kuoli sydänpysähdykseen keskiviikkona Helsingissä.
Pokkisen vaimo, Ylen toimituspäällikkö Paula Pokkinen kommentoi puolisonsa poismenoa Facebook-julkaisussaan.
– Panun sydän pysähtyi lomamatkallamme Lissabonissa 4.6. aamulenkillä. Paikalle osuneen palomiehen nopean elvytyksen ja erinomaisen tehohoidon ansiosta Panu kuitenkin virkosi ja kuntoutui niin, että hän pääsi jatkohoitoon Suomeen 26.6., Pokkinen kirjoittaa.
Pokkisen mieli oli vaimon mukaan jo virkeä ja hän oli ”oma vitsaileva, empaattinen ja analyyttinen itsensä”.
– Moni teistäkin ehti jo saada häneltä viestejä, sovittiin tapaamisia ja suunniteltiin kesää.
Paula Pokkisen mukaan hänen aviomiehensä sydän pysähtyi sairaalassa Suomessa uudelleen.
– Apu tuli hitaasti eikä Panu enää herännyt.
– Panu oli elämäni ilonpilke ja valoisa turva, suuri rakkaus, lapsemme ihana isä ja arkeni paras pelikaveri. Tiedän, että Panu jättää iloisen, innostavan, ystäviä arvostavan muiston myös monelle teistä.
Vaimon mukaan Pokkisessa oli puutteitakin.
– Lukuisista huomautuksista huolimatta hän jätti kengät keskelle eteisen lattiaa ja väänsi radion Tampereelle ajaessamme aina 957:lle. Panun aikaoptimismi oli niin suurta, että meillä oli välillä kiire ehtiä tehdä kaikki, mitä tahdoimme, Paula Pokkinen kirjoittaa.
”Ei ole sanoja”
Pokkinen lähti vaimon mukaan liian aikaisin.
– Vaikka oma oloni on nyt absurdi, surullinen, pelokas, epäonnistunut, katkerakin, toivon voivani vielä myös huokua sitä elämäniloa, jota Panulta opin.
Panu Pokkisen veli Pete Pokkinen kuvailee Facebookissa veljeään huolehtivaiseksi isäksi, rakastavaksi aviomieheksi, maailman parhaaksi veljeksi, piinkovaksi journalistiksi ja vannoutuneeksi urheilumieheksi.
– Selvisit ensimmäisestä pysähdyksestä, mutta et enää toisesta. Ei ole sanoja kuvaamaan tätä kaikkea.
– Olit minulle niin paljon – tukipylväs, neuvonantaja, hauskojen vitsien keksijä, kaveri maailman menon pohdiskeluun, aina tavoitettavissa ja auttamassa. Olit esikuvani ja paras ystäväni, Pete Pokkinen kirjoittaa.
