Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen kommentoi Iltalehdelle pääministeri Petteri Orpon (kok) mahdollista esteellisyyttä, kun valtio päätti viime vuonna pelastaa Valmet Automotive -yhtiön. Yksi VA:n kolmesta osakkaasta oli Orpon ja kokoomuksen vaalirahoittaja vuorineuvos Ilpo Kokkila.
– Hallintolain perusteella, jos yksittäisen asian käsittelyssä asianosaisena tai välittömänä hyödynsaajana on vaalirahoittaja, niin silloin tulee heräte siitä, että ministerin pitää tehdä esteellisyysarviointi, Voutilainen sanoo.
– Siinä [esteellisyysarvioinnissa] täytyy ottaa huomioon, millä tavalla henkilö itse näkee, että hänen puolueettomuutensa ei vaarannu asian käsittelyssä, kun tällainen suhde on vaalirahoituksen kautta olemassa.
Voutilainen painottaa, että ministerin tulisi itse tehdä esteellisyysarviointi, olla toimissaan huolellinen ja tunnistaa omat riippuvuussuhteensa. Hän muistuttaa, että laillisuusvalvonnassa on todettu, että esteellisyyden täytyy olla sellaista, että ministeri voi sen itse havaita.
– Jos ministeri pystyy tunnistamaan, että tällainen henkilö on vaalirahoitusta antanut joko suoraan tai välillisesti, niin kyllä ministerin täytyy silloin tehdä huolellinen arviointi esteellisyydestä, Voutilainen sanoo.
Voutilainen sanoo, että valtioneuvostolain mukaan samoja esteellisyyssäännöksiä sovelletaan niin virkamiehiin kuin ministereihin. Kynnys hallintolain yleislausekkeen perusteella ministerin esteellisyydelle on korkeampi kuin virkamiehelle. Sama tilanne on myös rikosoikeudellisessa arvioinnissa.
Näin Valmet Automotive pelastettiin
Iltalehti uutisoi keväällä, että Valmet Automotiven yksi pääosakkaista, Ilpo Kokkila, on vuodesta 2011 lähtien tukenut vaalirahoittajana kokoomusta ja sen ehdokkaita yli 120 000 eurolla.
Kokkilan sijoitusyhtiö Afortus tuki suoraan pääministeri Orpoa vuoden 2025 kuntavaaleissa 3000 eurolla. Kuntavaaleissa 2021 Kokkilan toinen sijoitusyhtiö Pontos puolestaan antoi Orpolle vaalirahaa 1000 euroa. Pontos on myös Valmet Automotiven pääomistajia.
Alla olevasta taulukosta näet, miten Kokkila on kokoomusta ja sen ehdokkaita tukenut vuosien varrella.
Orpon hallitus valmisteli viime vuoden alkupuolelta lähtien ”pelastusoperaatiota” vaikeuksiin ajautuneen Uudenkaupungin autotehtaan eli Valmet Automotiven pelastamiseksi. Kokkilan sijoitusyhtiö Pontos oli omistajana VA:ssa 34 prosentin osuudella.
Kiinalainen Contemporary Amperex Technology Limited omisti tuolloin VA:sta hieman yli 20 prosenttia. Valtion omistama Teollisuussijoitus omisti puolestaan 45 prosenttia.
Valtion pääomia käytettiin hankkeeseen tiedotteen mukaan noin 120 miljoonaa euroa. Sen myötä kiinalaiset ostettiin VA:sta ulos ja valtion omistusosuus nousi 79 prosenttiin ja Pontoksen osuus laski 21 prosenttiin.
Samassa järjestelyssä Valmet Automotiven akkuliiketoimintaa pyörittänyt tytäryhtiö irrotettiin emoyhtiöstään. Sen omistajiksi tulivat valtion omistama Finnish Material Group 70 prosentin osuudella, Pontos 14 prosentilla ja eläkeyhtiö Varma 16 prosentilla.
Kokkila kommentoi huhtikuussa Iltalehdelle, että hänen kokoomukselle ja sen ehdokkaille vuosien aikana keräämä vaalirahoitus ei vaikuttanut valtion intoon lähteä pelastamaan Valmet Automotivea.
– Tämä on siitä hyvä maa, että sellaisia sidonnaisuuksia ei ole. En ole ollut missään tekemisissä koko homman kanssa. En ole yhtään puhelua enkä keskustelua käynyt siitä, Kokkila sanoi.
VA:n pelastamista on perusteltu muun muassa puolustusvoimien tarpeiden ja huoltovarmuuden turvaamisella.
Ministerivaliokunnassa esillä
Pelastusoperaatiota käsiteltiin ainakin kolmessa talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa, joita pääministeri Orpo johti. Ensimmäinen kokous oli pian kevään 2025 kuntavaalien jälkeen, jolloin Kokkilan Afortus-yhtiö oli tukenut Orpoa 3000 eurolla.
Kokouspöytäkirjoista ei ilmene, että Orpo olisi jäävännyt itseään yhdessäkään kokouksessa asian käsittelystä. Pääministeri johtaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksia.
Voutilainen sanoo, että talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tapahtuva asian käsittely, valmistelu ja päätöksenteko kuuluvat esteellisyyssääntelyn piiriin.
Vaalirahoitus on tullut Orpolle Kokkilan omistaman sijoitusyhtiön kautta. Onko sillä tukeeko vaalirahoittaja ehdokasta suoraan vai sijoitusyhtiön kautta?
Voutilainen katsoo, että lähtökohtana on, että ministerin pitäisi olla tietoinen siitä, ketkä häntä ovat rahoittaneet, sillä ministerin on täytynyt tehdä myös vaalirahoitusilmoitus.
Hän huomauttaa, että suurimmat tukijat usein tapaavat rahoittamiaan poliitikkoja henkilökohtaisesti, jolloin poliitikot viimeistään tulevat tietoiseksi rahoituksesta.
– Jos pystytään yhdistämään, että henkilö on ollut vaalirahoittajan asemassa ja sitten hän on toisaalta toimijana yrityksessä, jolle valtioneuvoston päätöksenteosta on koitumassa jotain erityistä hyötyä, niin silloin tällainen herääminen esteellisyyden arviointiin väistämättä tulee, Voutilainen sanoo.
Pöydälle jää tällöin kysymys siitä, onko ministeri ymmärtänyt yhteyden käsittelyssä olevan asian ja vaalirahoittajan välillä. Voutilaisen mukaan juuri laillisuusvalvonnassa selvitettäisiin, miksi pääministeri ei ole tällaista yhteyttä havainnut.
– Tai jos hän on esteellisyysarvion tehnyt, niin millä perusteella hän on katsonut, että hän ei ole esteellinen kyseisessä tilanteessa, Voutilainen summaa.
Vertaa Vanhasen tapaukseen
Suomessa on käsitelty ministerien esteellisyyttä monta kertaa. Voutilainen nostaa esiin lähihistorian tapauksista muun muassa pääministeri Matti Vanhasen (kesk) vaalirahoitukseen liittyvän vyyhden.
Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä vaalirahoitusta vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa. Tapaus eteni poliisitutkintaan. Asiantuntijat ja perustuslakivaliokunta olivat yksimielisiä, että Vanhanen oli valtioneuvostossa jäävi tekemään päätökset RAY:n tuesta Nuorisosäätiölle.
Perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaan Vanhanen oli rikkonut lakia rikostunnusmerkistön täyttävällä tavalla, mutta ministerisyytekynnys ei ylittynyt.
– Siinä ylittyi se, että hän oli rikkonut tuottamuksellisesti virkavelvollisuuttaan osallistuessaan esteellisenä päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta totesi, että se ei ylitä ministerisyytteen kynnystä, koska siinä ei ollut törkeää huolimattomuutta, Voutilainen summaa.
– On sinällään oltu huolimattomia, mutta ei törkeän huolimattomia. Tavallinen virkamies olisi joutunut siitä käräjille.
Mikäli ministerisyytteen kynnys ylittyy, silloin asiaa ei käsittele käräjäoikeus vaan valtakunnanoikeus.
Voutilainen nostaa Vanhasen tapauksesta oppina esiin sen, että näyttäytyykö päätöksenteko puolueettomana, kun taustalla on taloudellisia intressejä. Tällöin joudutaan punnitsemaan muun muassa vaalirahoituksen määrää ja sitä, miten suoraa tai välillistä hyötyä rahoittajalle on tuotettu.
Miten tapaus voi edetä?
Pääministeri Orpon mahdollinen esteellisyys Valmet Automotivea koskevassa päätöksenteossa saattaa nousta perustuslakivaliokunnan käsittelyyn useampaa reittiä.
Voutilainen sanoo, että aloite voi lähteä liikkeelle eduskunnasta, jos vähintään kymmenen kansanedustajaa allekirjoittaa ministerin toimintaa koskevan muistutuksen. Sen perusteella perustuslakivaliokunta lähtisi selvittämään asiaa.
Näin tapahtui viime vaalikaudella, kun ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) toiminta al-Hol-tapauksen yhteydessä otettiin perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.
Myös jokin muu eduskunnan valiokunnista voi tehdä pyynnön perustuslakivaliokunnalle asian selvittämisestä.
Kolmantena vaihtoehtona on, että oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies saattaa omalla ilmoituksellaan asian perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Nämä ylimmät laillisuusvalvojat voivat ottaa asian kanteluiden pohjalta tai oma-aloitteisesti käsittelyyn.
