Alkukesän aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta, ja Jerevanin pääostoskadulle tuodusta jykevästä kaiuttimesta raikaa venäläisen Leningrad-yhtyeen hittikappale Moskva.
Laulussa pilkataan Kremliä ja Venäjän poliittista eliittiä Putinista lähtien. Venäjälle irvaileva sanoma sopii Armenian vaaliviikon henkeen.
Sunnuntaiset parlamenttivaalit käydään nimittäin jännittyneissä tunnelmissa. Pääministeri Nikol Pašinjanin johdolla Armenia on ottanut etäisyyttä perinteiseen liittolaiseensa Venäjään ja kääntänyt maataan kohti Eurooppaa. Kreml on puolestaan avoimesti uhkaillut Armeniaa ja väläytellyt ”avioeroa” suunnanmuutoksen vuoksi.
Ostoskadulla kävelevät oikeustieteen opiskelijat Vachagan Mosinjan ja Marine Gevorgjan edustavat sukupolvea, joka haluaa irrottautua Moskovan otteesta.
– Armenia menee mielestäni hyvään suuntaan, ja pääministeri tekee asioita Armenian hyväksi. Emme kiellä sitä, että hänen aikanaan oli sota, mutta emme ajattele, että se olisi ollut hänen syytään, kolmannen vuosikurssin opiskelija Gevorgjan sanoo.
Vaikka kaksikko on tyytyväinen maan sisäiseen kehitykseen, neljännen vuosikurssin opiskelija Mosinjan nostaa esiin Armenian geopoliittisen ahdingon.
– Meitä ympäröivät viholliset, ja siksi turvallisuus on meille kaikkein tärkeintä.
Opiskelijoiden katse on kääntynyt länteen. Gevorgjanin mukaan Venäjä on lähes aina aiheuttanut Armenialle ongelmia.
– Venäjä haluaa, että me menisimme takaisin heidän yhteyteensä, niin kuin Neuvostoliiton aikana. Pašinjan ei halua sitä. Hän sanoo, että Armenia on erikseen ja Venäjä erikseen. Niin sen pitää olla, Gevorgjan sanoo.
Vladimir Putinin avoimeen uhkaukseen ”Ukrainan skenaariosta” nuoret suhtautuvat tyynesti.
– Ei sillä tavalla saa kiristää. Meitä ei voi uhkailla siksi, ettemme halua olla Venäjän kanssa liitossa, Gevorgjan sanoo.
Pelko Kremlin kostosta
Ostoskadun päädyssä hellepäivää pitelee myös eläkeläinen Armen Hakobjan, joka muistelee kaiholla neuvostoaikoja ja syyttää Ukrainaa sodasta.
– Ukraina kaivoi itse oman hautansa, hän sanoo.
Kommentti heijastelee Kremlin narratiivia, jonka mukaan Ukrainan pyrkimykset kohti länttä provosoivat Venäjän hyökkäämään.
Hakobjanin mielestä suhde Venäjään on Armenialle elintärkeä, eikä pääministeri Pašinjanin nykylinja siksi miellytä häntä.
– Armenia haluaa istua kahdella tuolilla, ja eihän se onnistu niin. Se on joko suuntaan tai toiseen!
Leningradissa neuvostoaikana opiskellut Hakobjan selittää, että Armenia ei voi samanaikaisesti kuulua Venäjän johtamaan Euraasian talousliittoon ja kurotella EU:n suuntaan.
Hakobjan nostaa esiin armenialaisten arjen kannalta kriittisen tekijän: maakaasun hinnan. Armenia on lähes täysin riippuvainen Venäjän toimittamasta energiasta, jota maa on saanut ostaa verrattain edulliseen hintaan.
Hakobjan varoittaa, että jos Jerevan kääntää selkänsä Moskovalle, Venäjä voi hetkessä nostaa kaasun hintaa. Se iskisi välittömästi tavallisten armenialaisten lompakkoon ja myös koko maan talouteen.
”Mihinkään ei ole enää varaa”
Hakobjanin varoitus ei ole kuitenkaan tuulesta temmattu. Ennen vaaleja Venäjä on asettanut tuontikieltoja useille armenialaistuotteille viineistä mansikoihin.
Viralliseksi syyksi Moskova on ilmoittanut puutteet laadunvalvonnassa tai terveysmääräyksissä.
Vaikka Armenian talous on kasvanut viime vuosina vauhdilla, kiihtynyt inflaatio ja elinkustannusten nousu kurittavat tavallisia kansalaisia.
Jerevanin mahtipontisen oopperatalon kupeessa polkuautojen vuokrauksen parissa työskentelevä Emmanuel on tilanteesta turhautunut.
– Pääkaupungissa eläminen on muuttunut sietämättömän kalliiksi. Mihinkään ei ole enää varaa, Emmanuel sanoo.
Syynä on osaltaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, sillä sen seurauksena alkanut venäläisten massiivinen muuttoaalto Jerevaniin nosti kaupungin vuokratasoa voimakkaasti ja johti jopa paikallisten asukkaiden häätöihin vuokranantajien hakiessa suurempia tuloja.
Muuttoliikkeen rauhoituttua asumisen hintataso ei ole palannut lähellekään sotaa edeltävää tasoa.
Emmanuelin mukaan tilanne on kiihdyttänyt maastamuuttoa.
– Kaikki, joilla on ollut mahdollisuus lähteä, ovat jo pakanneet laukkunsa. Suurin osa suuntaa Eurooppaan ja muualle länteen.
Hänen mukaansa Venäjä ei ole enää armenialaisille samanlainen luvattu maa kuin ennen.
– Venäjälle muuttaneet ystäväni ja tuttavani valittavat jatkuvasti tilanteestaan. Työtä on vaikea saada, ja venäläisten suhtautuminen armenialaisiin on muuttunut selvästi aiempaa vihamielisemmäksi, Emmanuel sanoo.
Sokea luotto Putiniin
Jerevanin sydämessä sijaitsevalla Vernissagen käsityötorilla pöydät notkuvat matoista, laukuista ja koruista. Kauppaa käydään perinteiseen tapaan tinkimällä, ja täällä käteinen on yhä kuningas.
Torimyyjä Mariam Mkrtchjan edustaa näkemystä, jossa Eurooppa näyttäytyy kaukaiselta ja tarpeettomalta. Hän on huolissaan Armenian suunnasta.
– Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa, kulkeeko Armenia oikeaa tietä vai ei, mutta minun mielestäni ei, Mkrtchjan sanoo.
Naisen mukaan Armenian ei pidä etsiä turvaa lännestä vaan perinteisestä liittolaisestaan Venäjästä. Putinin kovaan retoriikkaan ja suoriin uhkauksiin Mkrtchjan suhtautuu epäillen.
– Rakastan Venäjää paljon. Tietenkin haluan, että suhteemme olisivat paremmat.
– En voi sanoa mitään siitä, mitä Putin on sanonut. En ajattele, että Putin tekisi meille mitään pahaa.
Euroopan unioniin Mkrtchjan puolestaan suhtautuu olankohautuksella.
– Minulle Armenian ja Euroopan unionin suhteet eivät ole tärkeitä. Kuinka monta vuotta me elimme ilman Euroopan unionia, ja kaikki oli erittäin hyvin.
– Ajattelen, että olkoon niin kuin nytkin.
Kaikki eivät kuitenkaan jaa Mkrtchjanin näkemystä. Lähistöllä työskentelevä kauppias Karen on jo tehnyt oman valintansa.
Kun armenialaiset päättävät sunnuntaina uurnilla maansa suunnasta, hänen äänensä menee sille taholle, joka vie Armenian askeleen lähemmäksi Eurooppaa.
Armenian parlamenttivaalit
Lähde: EPRS
