Joukkomurhia ja verilöylyjä selvittänyt oikeushammaslääkäri Helena Ranta tietää, millaista on, kun tutkimusta vääristellään poliittisiin tarkoituksiin.
Vuonna 2010 ulkoministeri Sergei Lavrov kirjoitti Revue Défense Nationale -lehteen artikkelin, joka pöyristytti Rantaa.
Lavrov vääristeli Rannan tutkimustulosta väittääkseen, ettei Serbian poliisi suorittanut siviilien joukkomurhaa Račakissa, nykyisen Kosovon alueella vuonna 1999.
– Voin sanoa suoraan, että nautin kirjoittaessani tätä vastausta, Ranta sanoo ja esittelee lehden päätoimittajalle lähettämäänsä vastinetta.
Venäjä on useasti sanonut väitteiden liittolaismaansa Serbian veriteoista olevan lännen propagandaa.
Lavrov väitti Rannan tutkimusryhmän todistaneen, että Račakissa tapetut olivat tosiasiassa asejoukkojen jäseniä.
– Suomalaisen oikeuslääketiederyhmän Jugoslavia-tuomioistuimelle luovuttama aineisto ei tue Lavrovin esittämiä johtopäätöksiä, Ranta kirjoittaa vastineessaan.
– Uhrien kuulumisesta mihinkään aseellisiin ryhmiin ei ollut mitään merkkejä.
Jugoslavia
Lavrovin teksti oli Rannan mukaan toinen Kremlin painostusyrityksistä.
– Ensimmäinen oli, kun Venäjän YK-suurlähettiläs vaati minua turvallisuusneuvostoon kertomaan Račakin tutkimuksista. Se osoittaa täydellistä oikeuden ja oikeuskäsittelyyn liittyvän tutkinnan halveksuntaa, koska keskeneräisiä tutkimuksia ei saa lähteä julkistamaan tai spekuloimaan.
Kolmas kerta: Hollannin suurlähettiläs vaati Jugoslavian sotarikoksia tutkivaa tuomioistuinta luovuttamaan keskeneräisen Račak-tutkinnan aineistoa Venäjälle.
– Kaikkein kamalinta oli, että Jugoslavian tribunaali sanoi luovuttavansa aineiston, jos minä suostun.
– Sanoin, että kuolleen ruumiini yli.
”Olin hyvin vihattu ihminen”
– Ainoa suomalainen, joka ei ole serbien ystävä, on Račakin tapausta tutkinut rouva... Helena Ranta. Hänhän syytti siviilien tappamisesta serbejä, sanoi makedonialaisen serbipuolueen edustaja Branko Počuča Helsingin Sanomien mukaan vuonna 1999.
Ranta joutui puolustautumaan Lavrovin vuonna 2010 esittämää lavastussyytöstä vastaan jo vuosia aiemmin.
Serbian presidentti ja Jugoslavian sotarikoksista syytetty Slobodan Milošević väitti vuonna 2003 oikeudessa päin naamaa Rannalle, että tämän tutkimus olisi todistanut Račakin sotarikokset lavastetuiksi.
Milošević syytti Rantaa osallistumisesta länsimaiden juoneen, jolla oikeutettiin Naton pommitukset Serbiassa vuonna 1999. Serbia ei edelleenkään tunnusta sotarikoksia.
Ranta tunnetaan Suomessa ihmisoikeustaistelijana. Serbiassa hänellä on myös toisenlainen maine. Ranta kertoo saaneensa lahjonta- ja painostusyritysten lisäksi myös suoria uhkauksia.
– Minulla oli pahimpina vuosina oma Supo-mies. Kerran soitin hänelle ja kerroin saaneeni kutsun tilaisuuteen Belgradissa. Sieltä tuli syvä hiljaisuus, ja sitten hän sanoi, että sinuna en menisi. Kysyin, onko tuo kielto. Hän vastasi, että kyllä on.
– Tilaisuus, johon minut oli kutsuttu, päättyi kaaokseen. Kaksi hyvää tuttavaani, paikallisen Helsingin komitean puheenjohtaja Sonja Biserko ja Humanitarian Law Centren johtaja Nataša Kandić joutuivat poistumaan poliisisaattueessa.
Myöhemmin Biserkon kimppuun käytiin hänen kotipihallaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan media oli lietsonut väkivaltaa Biserkoa kohtaan.
– En tiedä, mitä olisi käynyt, jos vielä minä olisin ollut siellä. Olin hyvin vihattu ihminen, Ranta sanoo.
– Täällä Suomessakin minulla oli tietyt ohjeet, että en saa tavata kahden kesken tiettyjä ihmisiä, joilla on yhteys Serbiaan.
Ranta kertoo saaneensa vielä vuosien ajan uhkauksia ja ”muistutuksia” Racakin verilöylyn muistopäivänä.
– Sen kanssa on vain elettävä.
