Venäjän hyökkäyssota loi korruptiojärjestelmän, jossa panoksena on henki – näin se toimii
Venäläisten sopimussotilaiden muhkeat palkkiot valuvat hyökkäyssodassa korkea-arvoisempien komentajien taskuihin.
Jutun lukee koneääni.Lue lisää.
Juttu tiivistettynä
Venäläiset sopimussotilaat saavat suhteellisen paljon rahaa Ukrainassa sotimisesta, mutta palkkio voi huveta nopeasti rintamalla maksettaviin lahjuksiin.
Lahjonnan laajuus käy ilmi useiden venäläisten riippumattomien medioiden selvityksistä.
Tässä jutussa tarkastellaan, miten lahjonta syö yksittäisen sopimussotilaan palkkiota. Grafiikoiden summat ovat esimerkkejä, jotka pohjautuvat venäläismedioiden selvittämiin ”hintahaitareihin”.
Millainen palkkio sopimussotilaalle maksetaan?
Sopimuksen solmimisesta maksetaan kertakorvaus, josta osan maksaa valtio, osan alue ja osan kaupunki. Kuukausipalkka vaihtelee tehtävän mukaan.
Grafiikka näyttää kertakorvauksen Uralin alueella ja mahdollisen kuukausipalkan:
Etenkin matalapalkkaisia työntekijöitä lähtee vapaaehtoisina sotimaan Ukrainaan. Esimerkiksi varastotyöntekijä voi tienata runsaat tuhat euroa kuukaudessa. Silloin yksi allekirjoitus voi tuoda kerralla enemmän rahaa kuin vuosien työ siviiliammatissa.
Mistä sopimussotilaita värvätään?
Venäjä värvää suhteellisesti eniten sopimussotilaita köyhiltä syrjäseuduilta. Määrällisesti eniten lähtijöitä on kuitenkin alueilta, joiden väestö on suurempi.
Tiedot kaatuneiden lähtöpaikoista osoittavat, että miehiä lähtee Ukrainan rintamalle etenkin Uralin alueelta:
Uralin alueella palkkaerot ovat suuria, värväystoimistot aktiivisia ja sotilasperinteet vahvoja. Uralilla sijaitseva Ufan miljoonakaupunki on eräs todennäköisistä lähtöpaikoista.
Millaisia lahjuksia sodassa maksetaan?
Sotilailta kerätään kuukausittain erilaisia summia ruokaan, varusteisiin ja muihin tarvikkeisiin. Käytännössä rahat voivat päätyä komentajien taskuihin.
Maksuista kieltäytymisestä voi seurata epävirallisia kostotoimia kuten jatkuvaa simputusta tai hengenvaarallisia tehtäviä.
Moni pyrkii välttämään etulinjaan joutumista maksamalla komentajille kuukausittaista suojelurahaa.
Hengenvaarallisen taistelutehtävän voi myös välttää oikea-aikaisesti maksetulla lisälahjuksella.
Lisäksi sotilaat maksavat ennenaikaisista siirroista muille rintamalohkoille tai toisiin tehtäviin.
Rintamalla maksetaan lahjuksia niin epävirallisista vapaapäivistä kuin pidemmälle lomalle pääsemisestä.
Rintamalta pois pääseminen ilman korruptiota voi olla erittäin vaikeaa.
Lahjusten summat vaihtelevat. Niihin vaikuttavat paikalliset olosuhteet ja yksittäisten komentajien vaatimukset.
Lahjusten hintaa voi nostaa myös se, kuinka virallisen näköisesti järjestely toteutetaan. Mitä enemmän tarvitaan asiakirjoja, sitä korkeammiksi kustannukset voivat nousta.
Sodan pitkittyessä lahjukset näyttävät kallistuneen.
Sopimussotilaiden kasvaneet palkat ja allekirjoitusbonukset selittävät tätä. Kun sotilailla on käytettävissään enemmän rahaa, heiltä voidaan pyytää suurempia lahjuksia.
Venäjä käyttää vuosittain kymmeniä miljardeja euroja sotilaiden värväämiseen ja ylläpitämiseen hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaan.
Mitä kaatuneen omaiset saavat?
Kaatuneen sotilaan omaisille tulee maksaa huomattavan suuret korvaukset.
Käytännössä korvausten maksamisessa on kuitenkin ollut ongelmia.
Niin kauan kuin sotilasta ei ole julistettu virallisesti kuolleeksi, korvaukset voivat jäädä maksamatta, vaikka hänen kohtalonsa olisi käytännössä selvillä.
Myös omaiset saattavat joutua turvautumaan korruptioon ja lahjomaan viranomaisia epävirallisilla välityspalkkioilla korvauksen saamiseksi.
Näin juttu tehtiin
Asiantuntija: Korruptio syö taistelukykyä
Hyökkäyssota on luonut Venäjällä kokonaan uuden korruptiojärjestelmän, jossa panoksena on henkiinjääminen.
Näin sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Margarita Zavadskaya.
Videolla hän avaa, miten korruptio heikentää asevoimia:
Ukrainan rintamalla rehottavaa lahjontaa ei voi erottaa koko Venäjän yhteiskunnan läpileikkaavasta korruptiosta.
– Asevoimien korruptio heijastaa laajempaa poliittista järjestystä, Zavadskaya sanoo.
Sen tunnusmerkkejä ovat tutkijan mukaan keskitetty valta, heikko vastuuvelvollisuus, läpinäkymätön julkinen varainkäyttö, riippuvuus lojaalisuus- ja suosioverkostoista, politisoitu lainvalvonta sekä valikoiva rankaiseminen.