Venäjän uhittelu kiihtyy – Asiantuntijalta kova vaatimus Suomelle ja viranomaisille

Venäjän valtionjohdon puheet Suomea kohtaan ovat muuttuneet kovemmiksi, arvioi ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen Iltalehdelle.

Venäjä on uhkaillut Suomea muun muassa Ukrainan kanssa tehdystä droonisopimuksesta, Suomen ja Ruotsin hävittäjät tunnistivat torstaina venäläisiä sotilasilma-aluksia kansainvälisessä ilmatilassa ja myös maan propagandapuhe on kiihtynyt.

Vanhasen mukaan ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että Venäjä valmistelisi mitään suurempaa hyökkäystä. Sen sijaan Venäjä yrittää kaikin tavoin horjuttaa lännen tukea Ukrainalle.

– Koventuvan puheen taustalla on enemmänkin heikko menestys sodassa ja ajautuminen syvemmälle konfliktiin lännen kanssa, Vanhanen sanoo.

Aika tarkastella uhkakuvaa uusiksi

Suomalaisten ei hänen mukaansa tarvitse pelätä yllätyshyökkäystä tai välitöntä sotaa, sillä mistään sellaisesta ei ole viitteitä.

Samaan aikaan Euroopasta kantautuvat varoitukset ja Venäjän kasvava eskalaatioriski ovat kuitenkin todellisia.

– Koventunut retoriikka ja hybridioperaatiot eivät kerro rauhantahdosta, vaan sodan heikosta menestyksestä ja umpikujasta, jossa Venäjä ajautuu yhä syvemmälle konfliktiin lännen kanssa.

Eskalaatioriskin kasvusta kertoo Vanhasen mukaan myös kansainvälinen liikehdintä kulissien takana, kuten Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajan äskettäinen Moskovan-vierailu.

Myös tasavallan presidentti Alexander Stubb on todennut, että ”suomalaisten on syytä olla henkisesti valmiita yllätyksiin”.

Vanhanen katsookin, että viranomaisten olisi aika tarkastella tilannetta uudelleen.

– Kun tällaista puhetta kuuluu ja Suomea uhkaillaan esimerkiksi puolustusteollisuuden ja droonien vuoksi, poliittisten päättäjien ja turvallisuusviranomaisten olisi paikallaan päivittää virallista uhka-arviota.

Hän peräänkuuluttaa avoimuutta suojelupoliisilta, sotilastiedustelulta ja valtionjohdolta.

– Jos Venäjän muodostama uhka on muuttunut merkittävästi, siitä olisi hyvä kertoa avoimesti kansalaisille. Erityisesti jos sillä on vaikutusta siihen, miten Suomessa tulee varautua.

Esimerkiksi Tanskan sotilastiedustelu julkaisi perjantaina 25. syyskuuta päivitetyn uhka-arvion. Asiakirja on laadittu täydentämään aiempaa, helmikuussa 2025 julkaistua arviota.

Sen mukaan Tanskan turvallisuustilanne on heikentynyt, sillä Venäjä on aiempaa riskinottohaluisempi.

Päivityksen mukaan Venäjä on kiihdyttänyt hybridisodankäyntiään siirtymällä pelkän pelon lietsonnasta suoriin sabotaaseihin estääkseen länttä tukemasta Ukrainaa.

Lisäksi on olemassa uusi, kasvava riski siitä, että Venäjä saattaa lähikuukausina toteuttaa jopa rajoitettuja sotilaallisia iskuja naapurustonsa Nato-maita vastaan, vaikka sota Ukrainassa yhä jatkuu.

Venäjän uhoaminen koventunut

Suomen ja Venäjän suhteissa on tapahtunut merkittävä murros varsinkin vuoden 2022 jälkeen. Venäjän ylimmän johdon ja duuman edustajien retoriikka Suomea kohtaan on koventunut poikkeuksellisen paljon.

– Puheissa Suomesta maalataan aggressiivista mielikuvaa väittäen, että olemme Yhdysvaltain ja Naton talutuksessa tai käsiohjauksessa, Vanhanen kuvailee.

Pelkkien puheiden lisäksi Suomea on uhkailtu sotilaallisesti, ja Venäjä on aikoinaan ilmoittanut reagoivansa Suomen Nato-jäsenyyteen sekä ydinenergialain muutoksiin.

Pelkkien puheiden lisäksi Suomea on uhkailtu sotilaallisesti. Toimet ovat näkyneet myös käytännössä: itäraja on suljettu hybridipainostuksen vuoksi, ja Itämerellä on todistettu toistuvia, epäilyttäviä merikaapeleiden katkeamisia.

– Tämä kytkeytyy laajempaan muutokseen, jossa Venäjä ei enää kohtele Suomea silkkihansikkain. Naton myötä Venäjä ei ole säästellyt sanojaan, eikä entisistä ”erityissuhteista” enää puhuta, Vanhanen sanoo.

Erityisen usein Venäjän hampaisiin on joutunut tasavallan presidentti Alexander Stubb.

– Stubb edustaa hyvin pitkälti kaikkea sitä, mitä Venäjä ei Suomesta koskaan toivonut: vahvaa länsimaata, joka on Naton jäsen, tekee tiivistä puolustusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja tukee vahvasti Ukrainaa.

– Nämä ovat asioita, jotka Venäjä kokee strategisiksi tappioikseen. Siksi myös Suomeen kohdistuva propaganda kiihtyy.

”Tahallista piittaamattomuutta”

Vanhasen mukaan Venäjän kasvaneen uhittelun taustalla on sen heikko menestys Ukrainassa. Läpimurtojen puute ja valtavat miehistötappiot pakottavat Moskovan siirtämään painetta muualle.

– Jos Venäjä ei pärjää rintamalla, se lisää painostusta, uhittelua ja sabotaaseja Ukrainan tukijoita kohtaan. Tavoitteena on heikentää lännen sotilaallista apua, horjuttaa kansalaisten mielialoja ja parantaa sitä kautta omia asemiaan taistelukentällä, Vanhanen arvioi.

Suursodan uhka Natoa vastaan on matala, sillä Venäjän maavoimat ovat kiinni Ukrainassa. Lisäksi Naton teollinen ja sotilaallinen ylivoima on kiistaton, mikäli puolustusteollisuus laitetaan täyteen valmiuteen.

Suoran sodankäynnin sijaan Venäjä turvautuukin toistaiseksi ydinasepuheisiin, retoriseen uhitteluun ja harmaan alueen hybridioperaatioihin.

– Isompi vaara piilee siinä, mitä tapahtuu sitten, jos sota Ukrainassa päättyy ja Venäjä ryhtyy jälleenrakentamaan asevoimiaan. Mihin se kääntyy sen jälkeen? Vanhanen pohtii.

Välittömästä yllätyshyökkäyksestä suomalaisten ei kuitenkaan tarvitse kantaa huolta.

– Jos Venäjä ryhtyisi keskittämään joukkoja rajoillemme, meillä olisi kyky havaita sellainen liikehdintä hyvissä ajoin, Vanhanen rauhoittelee.

Sen sijaan harmaan alueen operaatiot, sabotaasit ja häirintä ovat muuttuneet aiempaa aggressiivisemmiksi ja piittaamattomammiksi.

Venäjä testaa jatkuvasti lännen rajoja ja sitä, miten pitkälle se voi mennä ilman Naton viidennen artiklan laukeamista. Esimerkkinä riskinotosta ovat olleet tapaukset, kuten Saksan Leipzigin sabotaasipyrkimykset, joissa oli suuri riski siviiliuhreille.

– Olen huolissani siitä, että Venäjällä on tällä hetkellä valmius eskaloida tilannetta ja ottaa entistä suurempia riskejä. Se ei välitä, vaikka toiminta vaarantaisi siviilejä.

– Kyse ei ole vain sattumasta tai vahingoista, vaan tahallisesta piittaamattomuudesta, joka osoittaa halun haastaa länttä, Vanhanen summaa.

Venäjän haaveilu

Vanhasen mukaan kyse ei ole pelkästä reaktiosta Ukrainan sotaan, vaan Venäjän pitkäaikaisesta pyrkimyksestä palauttaa menetetty etupiirinsä.

– Venäjä on viimeiset 20 vuotta osoittanut koko ajan suurempaa halua palauttaa etupiiriajattelua, jossa sillä katsotaan olevan oikeus sanella naapurivaltioidensa ja kokonaisten alueiden kohtaloita, Vanhanen huomauttaa.

Kehityskulku näkyi selvästi jo vuonna 2007, kun Vladimir Putin ilmoitti Münchenin turvallisuuskonferenssissa avoimesti, ettei Venäjä hyväksy vallitsevaa maailmanjärjestystä. Samana vuonna Viroa koeteltiin Pronssisotilas-kiistan yhteydessä kyberhyökkäyksillä ja mellakoilla.

Sen jälkeen toimet ovat vain kovenneet: hyökkäys Georgiaan vuonna 2008, osallistuminen Syyrian sotaan sekä Krimin laiton valtaus ja hyökkäys Itä-Ukrainaan vuonna 2014.

Vanhasen mukaan nykytilanne on suoraa jatkumoa tälle imperialistiselle politiikalle. Pohjimmiltaan vastakkainasettelussa on kyse syvistä ideologisista eroista.

– Taustalla ovat massiiviset maailmankuvalliset erot meidän ja Venäjän välillä siitä, miltä Euroopan tulevaisuuden tulisi näyttää. Ideologia ohjaa aina poliittisia päätöksiä, ja niin tapahtuu tässäkin tapauksessa.

– Venäjä kokee olevansa, ellei suoraan sodassa, niin vähintäänkin avoimessa konfliktissa lännen ja Naton kanssa. Siitä tässä on pohjimmiltaan kysymys, Vanhanen summaa.

Venäjän sotakassa hupenee

Venäjän lisääntyneen uhittelun ja länsimaiden horjuttamispyrkimysten taustalla vaikuttaa myös maan oma taloudellinen ahdinko.

Vanhasen mukaan on täysin mahdollista, että Venäjä toivoo painostuksellaan saavansa lännen hölläämään pakotteita ja taloudellista kuristusotettaan.

– Sota on tullut Venäjälle äärimmäisen kalliiksi monella eri mittarilla, Vanhanen sanoo.

Inhimillinen hinta on ollut valtava: esimerkiksi ajatushautomo CSIS:n arvioiden mukaan Venäjältä on kuollut, kadonnut tai haavoittunut sodan seurauksena jopa 1,4 miljoonaa ihmistä.

Taloudellisesti Venäjä teki massiivisen strategisen virheen hyökätessään Ukrainaan, Vanhanen sanoo.

– Venäjä menetti parhaan energia-asiakkaansa, kun öljy- ja kaasukauppa länteen tyrehtyi lähes kokonaan. Tämän seurauksena maa on ajautunut syvään Kiina-riippuvuuteen.

– Kiina on nyt Venäjän tärkein kauppakumppani, mutta Venäjä itse ei mahdu edes Kiinan viiden merkittävimmän kumppanin joukkoon.

Vaikka sotateollisuuden käynnistäminen toi aluksi tilapäisen piristysruiskeen Venäjän bruttokansantuotteeseen, tilanne on kääntynyt vaaralliseksi kierteeksi.

– Mitä pidempään sota on jatkunut, sitä enemmän puolustusteollisuuden tuoma kasvu on muuttunut haitalliseksi riippuvuudeksi. Venäjän talous on nyt täysin sidottu tähän teollisuudenalaan ja sen jatkumiseen, Vanhanen arvioi.

Samalla maan taloutta kurittavat poikkeuksellisen korkeat korot sekä paheneva työvoimapula niin palvelu- kuin teollisuusalalla.

Pulaa tekijöistä syventää se, että suuri määrä työikäisiä ihmisiä on sidottu rintamalle tai menetetty taisteluissa.

– Sodan päättyminen olisi Venäjälle taloudellisestikin varmasti toivottavaa. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei sille ole tarjolla kunniallista tai nopeaa ulospääsyä: sotamenestys rintamalla ei riitä ratkaisuun, eikä Ukraina ole romahtamassa.

– Nämä kaikki tekijät vaikuttavat vahvasti siihen, miksi Venäjä hakee epätoivoisesti keinoja lännen tuen murentamiseksi.