Vieraskynä: Suomen taloudessa on heikkous, josta puhutaan liian vähän

Suomen talouden pitkä alavire on paljastanut heikkouden, josta on puhuttu liian vähän.

Lyhyisiin markkinakorkoihin sidotut asuntolainamme tekevät koko kansantaloudesta poikkeuksellisen herkän korkojen vaihtelulle. Nollakorkojen aikana tämä ei näyttänyt ongelmalta.

Asuntomarkkinat ovat vähitellen toipumassa viime vuosien romahduksesta. Juuri nyt olisi oikea hetki keskustella asuntolainakannan rakenteen muuttamisesta.

Pitäisikö muutosta edistää sääntelyllä, pankkien omilla ratkaisuilla vai kuluttajien valinnoilla? Voisiko esimerkiksi kiinteäkorkoisiin lainoihin siirtymää kannustaa verotuksen keinoin palauttamalla korkovähennysoikeuden ainakin osittain niiden osalta?

Vuonna 2022 asuntorakentaminen muodosti noin 15 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, kun matalat korot ruokkivat asuntojen kysyntää ja rakentamista. Korkojen noustua asetelma kääntyi nopeasti.

Rakentaminen romahti, asuntojen hinnat laskivat ja kotitalouksien ostovoima heikkeni samaan aikaan, kun inflaatio nosti elinkustannuksia Venäjän hyökkäyssodan seurauksena.

Euroopan keskuspankin (EKP) korkopolitiikka osui Suomeen poikkeuksellisen kovaa. Siinä missä euroalueella keskimäärin vain noin neljännes asuntolainoista on sidottu lyhyisiin markkinakorkoihin, Suomessa vaihtuvakorkoiset lainat ovat selvä enemmistö. Käytännössä suomalaiset kotitaloudet kantavat korkoriskin, joka monissa muissa maissa jää rahoitusmarkkinoille.

Tällä on ollut merkittäviä seurauksia. Korkojen nousu söi nopeasti kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja heikensi yksityistä kulutusta. Samalla Suomen talous ajautui muita euroalueen maita syvempään taantumaan ja työttömyys kasvoi voimakkaammin.

Suomen näkökulmasta EKP:n korot nousivat liian korkealle. Kun kotimainen inflaatio oli jo rauhoittunut, koronlaskut olisivat voineet alkaa aiemmin. EKP tekee kuitenkin päätöksensä koko euroalueen näkökulmasta, jossa suurten maiden talouskehitys ratkaisee. Suomen painoarvo on väistämättä pieni.

Tämä ongelma ei ole katoamassa. Geopoliittiset kriisit, kauppapoliittiset jännitteet ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt voivat synnyttää aiempaa useammin tarjontahäiriöitä, jotka kiihdyttävät inflaatiota. Keskuspankkien ensisijainen työkalu on edelleen korkopolitiikka.

Se tarkoittaa, että suomalaiset kotitaloudet joutuvat tulevaisuudessakin varautumaan suuriin korkojen vaihteluihin, vaikka talouden ongelmat syntyisivät Suomen rajojen ulkopuolella.

Siksi meidän pitäisi etsiä vakautta niistä asioista, joihin voimme itse vaikuttaa. Yksi ratkaisu olisi siirtyä vähitellen kohti kiinteäkorkoisia asuntolainoja muiden euroalueen maiden tavoin.

Kun lainanhoitokustannukset eivät muuttuisi yhtä voimakkaasti korkosyklin mukana, myös kotitalouksien kulutus pysyisi vakaampana. Näin kotimarkkinoista riippuvaiset toimialat, kuten elintarviketeollisuus ja monet palvelualat, hyötyisivät tasaisemmasta kulutuskysynnästä.

Hyötyjä olisi muitakin.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on jo pitkään kiinnittänyt huomiota siihen, että suomalaispankit ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen riippuvaisia lyhytaikaisesta markkinarahoituksesta. Tämä liittyy läheisesti vaihtuvakorkoisten asuntolainojen suureen osuuteen.

Jos kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla syntyy häiriöitä, pankkien varainhankinta voi heikentyä nopeasti, mikä voi heijastua suoraan kykyyn rahoittaa kotitalouksia ja yrityksiä. Finanssikriisin aikana valtio tuki pankkien varainhankintaa mittavilla takauksilla.

Kotitalouksille kiinteäkorkoiset lainat voivat olla hieman vaihtuvakorkoisia kalliimpia. Hintana olisi eräänlainen vakuutus korkoriskejä vastaan. Vastineeksi kotitaloudet saisivat ennustettavammat asumismenot, eikä kulutusta tarvitsisi sopeuttaa jokaisen korkosyklin mukana. Rakennusalalle vakaampi rahoitusympäristö merkitsisi tasaisempaa kysyntää ja pienempiä suhdannevaihteluita.

Seuraava korkoshokki on edessä ennemmin tai myöhemmin. Nyt olisi oikea aika toimia, jotta olisimme siihen paremmin valmistautuneita.

Kirjoittaja on Elintarviketeollisuusliitto ry:n yhteiskuntasuhdejohtaja.