Pääuutiset

Vihriälä ja Kemppinen: EU:n budjetin kasvattaminen on myös Suomen etu

Vihriälä ja Kemppinen: EU:n budjetin kasvattaminen on myös Suomen etu

EU-politiikan uuden asiantuntijapaneelin tehtävänä on vahvistaa suomalaisen Eurooppa-poliittisen keskustelun laatua tuottamalla asiantuntijavetoista arviointia, kontekstointia sekä taustoitusta ajankohtaisista EU-kysymyksistä.

Asiantuntijapaneeli on keskiviikkona julkaissut muistion EU:n pitkän aikavälin budjetin neuvotteluista ja asetelmista. Muistio löytyy täältä.

Tähän liittyen Iltalehti julkaisee asiantuntijapaneelin jäsenten Vesa Vihriälän ja Reijo Kemppisen kirjoituksen. Vihriälä on ekonomisti ja valtiotieteen tohtori, Kemppinen on toiminut muun muassa EU:n neuvoston viestintäasioista vastaava pääjohtajana.

Tässä Vihriälän ja Kemppisen kirjoitus:

– Euroopan unionin johtajat yrittävät lähipäivinä sopia unionin toiminnan rahoittamisesta ensi vuosikymmenen puoliväliin saakka. On ilmeinen vaara, että rahoituksesta ei saada sopua, joka vastaisi Euroopan ja Suomen tarpeita.

– Nykyisen kaltainen EU toimii budjetilla, joka vastaa 1,01 prosenttia unionin bruttokansantulosta. Komission laskelmien mukaan jäsenmaiden vaatimukset turvallisemmasta ja kilpailukykyisemmästä Euroopasta edellyttävät suurempaa yhteistä rahoitusta. Tämä tarkoittaisi EU:n menojen kasvua 500 miljardilla eurolla. Summa on suuri, mutta suhteutettuna kansantuloon vähemmän dramaattinen: 1,01 prosentista 1,26 prosenttiin.

– Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan Suomen niin sanottu nettomaksu on tällä hetkellä vuodessa 70 euroa asukasta kohti laskettuna. Komission ehdotus kasvattaisi tätä jonkin verran.

– Käytännössä uusiin asioihin käytettävä rahamäärä jäisi kuitenkin vain 1,15 prosenttiin BKT:sta kun siitä vähennetään COVID-elpymisrahaston velat. Suuruusluokasta antaa paremman kuvan myös se, että jäsenmaiden julkiset menot ovat lähes 50 % BKT:sta ja Nato-maat ovat sitoutuneet kansallisten puolustusmenojen lisäämiseen 1,5 prosenttiyksiköllä.

– Komissio käyttäisi enemmän rahaa Euroopan kilpailukykyä ja turvallisuutta parantaviin yhteisiin toimiin kuten tutkimukseen, puolustusteollisuuteen ja rajavalvonnan tehostamiseen. Koheesio- ja maatalousmenot supistuisivat.

– Julkisesti useat jäsenmaat, kuten Suomi, ovat ylistäneet ehdotuksen keskeisiä tavoitteita. Neuvotteluissa on kellossa soinut toisenlainen ääni: koheesio- ja maataloustuista hyötyvät maat haluavat pitää kiinni ”saavutetuista” eduistaan kun taas nettomaksajat vastustavat budjetin kasvua.

– Myös kotimaassa hallitus on vastustanut suurempaa EU-budjettia, mikäli se johtaisi Suomen nettomaksuosuuden kasvuun. Samanaikaisesti hallitus kuitenkin odottaa unionin lisäävän kilpailukyky- ja puolustuspanostuksia, antavan enemmän tukea unionin itäisen rajan puolustukseen ja turvaavan pohjoisen maatalouden. Tässä on selvä ristiriita.

– Jos julkilausuttuja tärkeitä yhteisiä asioita halutaan edistää, yhteisen rahankäytön lisääminen näihin on välttämätöntä. Siksi EU:ssa on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä nykyisistä menoista ovat vähemmän tärkeitä ja leikattavissa. Jos tässä ei onnistuta, on annettava unionille oikeus kasvattaa omia varojaan esimerkiksi asettamalla uusia EU:n laajuisia maksuja, tai lisättävä jäsenmaiden bruttomaksuja.

– Kompromissiin tarvitaan varmasti kaikkia elementtejä. Mielestämme Suomen tulisi olla joustava uusien omien varojen kehittämisessä ja bruttomaksujen lisäämisessä ja samalla tiukasti vaatia uusien painopisteiden vahvistamista. Viimeksi mainittuun kuuluu vastuun kanto unionin itärajan elinvoimasta ja puolustuskyvystä.

– Suomella on hyvät lähtökohdat monilla Euroopan kilpailukykyä vahvistavilla teknologia-aloilla ja etenkin puolustusteknologiassa. Painopisteistä kiinni pitäminen hyödyttää Suomea ja hillitsee nettomaksuosuutemme kasvua, vaikka bruttomaksut kasvaisivatkin.

– Tärkeintä on ymmärtää, mitä EU:n riittämättömästä rahoituksesta voi seurata. Euroopan kyky edistää sen jäsenmaiden etuja on juhlapuheita tärkeämpi tavoite. On asioita, joissa vain Euroopan yhteiset ponnistukset ovat tehokkaita.

– Bruegel- ajatuspaja on arvioinut, että EU-rahoituksen tarve yksin unionin julkishyödykkeiden tarvitsemien investointien toteuttamiseen vaatisi noin 0,8 % BKT:sta. Puolustusteollisuuden ylösajo onnistuu kustannustehokkaasti vain yhdessä ja sisämarkkinoilla, joita kansalliset rajoitukset eivät kahlitse.

– Ilman riittävää yhteisten toimien rahoitusta Eurooppa ei vain jää jälkeen taloudellisesti. Myös sen kyky huolehtia turvallisuudestaan vaarantuu arvaamattomaksi muuttuneen USA:n, voimistuvan Kiinan ja pysyvästi aggressiivisen Venäjän maailmassa.

– Neuvotteluissa pöydällä oleva budjettiesitys kattaa tarpeista vain murto-osan. EU:n kyvyttömyys vastata Euroopan yhteisiin haasteisiin merkitsee, että jäsenmaiden on yritettävä omin eriparisin toimin paikat aukkoja. Tämä ei ole tehokas eikä houkutteleva vaihtoehto etenkään Suomen kaltaiselle, nopeasti velkaantuvalle Venäjän rajamaalle.

– Suomen tulisi tehdä kaikkensa EU:ta ja Suomea vahvistavan ratkaisun saavuttamiseksi vielä tämän vuoden puolella. Tämä ei onnistu ilman joustavuutta budjetin koon kasvattamisessa, kirjoittavat Vesa Vihriälä ja Reijo Kemppinen, EU-asiantuntijapaneelin jäsenet.

Olet saattanut jäädä paitsi