10-vuotias poika Keniasta saapui kielitaidottomana Suomeen – Yhtä pyyntöä oli vaikea ymmärtää

Milloin on liian myöhäistä aloittaa jalkapallo ja tehdä siitä ammatti itselleen? Ei ainakaan 10-vuotiaana.

2002-ikäluokkaan kuuluva Tony Miettinen on siitä elävä esimerkki.

Kenian Mombasassa pallo toki tuli tutuksi. Siellä Miettinen syntyi ja kasvoi. Pelit pelattiin kavereiden ja sukulaisten kesken pihalla. Futis ei kuitenkaan ollut Miettiselle totinen harrastus. Koulu oli tärkeää.

Heti koulun jälkeen haettiin pallo ja mentiin pelaamaan futista. Eikö vain?

– Ei, Miettinen yllättää.

– Ensin piti tehdä kotityöt. Jos sen jälkeen jäi vapaa-aikaa, niin se käytettiin esimerkiksi futikseen. Meillä oli kuitenkin kanoja ja lehmiä, joiden perään piti katsoa, etteivät ne karkaa.

Koti sijaitsi silloin vielä Mombasan ja Nairobin välissä. Miettinen oli täyttämässä 10 vuotta, kun hän kuuli, että perhe muuttaisi Siilinjärvelle.

Sieltä hänen isänsä on kotoisin.

– En muista miettineeni muuttoa sen enempää, koska en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Ennakkoluuloja ei ollut.

– Kaikki oli Suomessa tietysti uutta, mutta olin enemmänkin innostunut kuin šokissa muutoksesta.

Niin paljon lunta

Perillä odotti kylmä vastaanotto. Miettinen ei ollut ymmärtänyt, miksi piti pukeutua toppavaatteisiin.

Pian se selvisi. Hämmästys oli melkoinen pienelle pojalle.

– Oli niin paljon lunta. Se oli ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota.

Miettinen aloitti Suomessa heti koulun. Hän ei kuitenkaan osannut suomen kieltä laisinkaan. Lapsena oppii nopeasti.

– Mutta ei ollut helppo löytää heti uusia kavereita ilman kielitaitoa. Siinä meni oma aikansa, ennen kuin sain koulustani pari kaveria, joiden kanssa pystyin viettämään enemmän aikaa. Viihdyin myös hyvin yksin.

Tärkeä yhteisö löytyi lopulta Siilinjärven Palloseurasta.

– On vaikea arvioida, minkätasoinen pelaaja olin muihin verrattuna. Jalkapallon kautta pääsin kuitenkin paremmin ulos kotoa.

Intohimo

Todella kilpaillun lajin mahdollisuudet avautuivat Miettiselle teininä. Hän oli saanut ensimmäiset kutsunsa Suomen alle 15-vuotiaiden maajoukkueeseen.

Miettinen oli juniorina antanut muille tasoitusta ajallisesti. Sen hän otti takaisin asenteellaan.

– Ehkä intohimo jalkapalloon oli suurin vahvuuteni. Sellaista pelaajaa oli varmaan valmentajienkin kiva auttaa, hän pohtii.

Miettinen on edennyt urallaan vauhdilla. Viime kaudeksi hän siirtyi Ruotsin Allsvenskanin Mjällbyhyn.

Takaisku ja takaisin

Pienestä kyläseurasta tuli kansainvälinen ilmiö, kun se voitti Ruotsin mestaruuden ja hurmasi lajiniilot epäortodoksisella pelaamisellaan.

Miettinen juhli mestaruutta, mutta kausi ei ollut henkilökohtaisesti helppo.

– Tuli reisivamma, joka oikeastaan pitkittyi, kun kuntoutusprosessi lähti väärille urille. Lihasjumista alkanut vamma meni vain pahempaan suuntaan. Vasta puolitoista kuukautta ensimmäisistä tuntemuksista tuli tieto, että olisi edessä pidempi tauko.

Miettinen oli kuulunut Pikkuhuuhkajien avainpelaajiin. Kesän 2025 EM-kisat jäivät häneltä kokematta loukkaantumisen takia.

Se oli iso takaisku.

Samalla Miettisen nimi ehkä vähän katosi suurelta yleisöltä.

Miettinen on palannut. Jacob Friis näkee hänessä puolustajan, jonka voi laittaa avaukseen A-maaottelussa.

Hän on pelannut suurimman osan otteluista Mjällbyn avaavana topparina. Mestaruuden jälkeinen kausi on kuitenkin muuttunut taisteluksi putoamista vastaan.

– Pelaajisto on vaihtunut, joten se on vaikuttanut, kuten myös europelirasitus. Olemme pelanneet vähintään joka neljäs päivä. En näe, että olisi tapahtunut mitään peruuttamatonta. Se on futista.

Miettisen sopimus Mjällbyn kanssa jatkuu kesään 2029 asti.

– Katsotaan, mitä tapahtuu kauden jälkeen. Olen avoin uusille mahdollisuuksille, jos sellaisia tarjoutuu.

Miettisen kohdalla se tarkoittaisi jälleen uutta askelta seuraavalle tasolle.