Maanantaina Jacob Friisin piti vielä vastata kysymyksiin pelaajavalinnoista. Friisille oli kuulemma heti selvää, ettei hän kutsuisi lisävahvistuksia ryhmään sen jälkeen, kun tieto Glen Kamaran lähdöstä tuli.
Päätöstä on hyvin vaikea ymmärtää, kun katsoo Pikkuhuuhkajissa tarjolla olevia nimiä. Huuhkajat joutuu tiistaina pelaamaan ilman Kaan Kairista ja Glen Kamaraa. Lisäksi Adam Marhiev on pelannut jo paljon tässä ikkunassa.
– Meillä oli entuudestaan jo laatua ja valikoimaa keskikentälle, Friis perusteli maanantaina.
Tuoreeltaan Albania-voiton jälkeen hän kuvaili keskikenttäpelaajien runsautta ”luksusongelmaksi”. Kommentillaan Friis loi mielikuvia tavaratalo Stockmannista, vaikka totuuden nimissä tarjonta ei vastaa sitä.
Teroitan vielä kantaani: Luka Hyryläisen ja Matias Siltasen pitäisi ajaa nokkimisjärjestyksessä seuroissaan vähäisille minuuteille jääneiden Anssi Suhosen ja Doni Arifin edelle.
KuPSissa erinomaisesti eurokentillä esiintyneen ja sittemmin Bundesliigaan siirtyneen Otto Ruopin olisi pitänyt jo valmiiksi olla mukana Onni Valakarin sijasta.
Yksi asia kävi harvinaisen selväksi: Friis pettyi Glen Kamaran päätökseen palata Queens Park Rangersin riveihin kesken maajoukkuekomennuksen.
Oliko päätös Kamaralle helppo? Ei varmasti ollut. Käyttikö QPR asemaansa Kamaran palkanmaksajana hyväksi ja suorastaan painosti pelaajaa? Ihan varmasti. Oliko QPR:n temppu poikkeuksellinen härski? Toden totta oli.
Oliko Kamaran pakko lähteä? Ei ollut. Ylen haastattelupisteellä kapteeni Lukas Hradecky puhui vain omista kokemuksistaan eikä halunnut kommentoida Kamaraa. Hradecky kuitenkin sanoi, että hän on läpi uransa tehnyt seuroilleen harvinaisen selväksi sen, että maajoukkue on hänelle kunniatehtävä, josta hän ei kieltäydy mistään hinnasta.
– Maajoukkuejalkapallo on futista puhtaimmillaan, Hradecky sanoi Ylen Riku Salmiselle.
En tiedä, mutta uskon myös Friisin ajattelevan niin. Siksi en yllättyisi, jos Kamaran pelit Friisin Huuhkajissa olivat tässä.
