Erling Haaland takoo maaleja MM-kisoissa, mutta kaikki eivät tiedä, että myös hänen isänsä Alfie oli aikanaan kovan luokan jalkapalloilija.
Alfie Haaland muistetaan likaisesta episodista, jonka uhriksi hän joutui brittikentillä pelatessaan 2001.
Tapahtumissa toisena osapuolena oli tuolloin Roy Keane. Norjalaista sikamaisesti rikkonut pelaaja kertoi ajatuksistaan elämäkerrassaan Keane.
– Olin odottanut tarpeeksi kauan. Vedin häntä vitun kovaa, hän kertaa.
– (Luulisin, että) pallo oli siinä.
Manchester Cityn Haaland, Keanen potkutaklauksen kohde, jäi tuskaisena nurmelle. Erotuomari David Elleray ei empinyt kortin väriä valitessaan.
– Siitä sait, you cunt – äläkä enää ikinä tule irvailemaan feikkiloukkaantumisista, Keane perkaa.
– En jäänyt odottamaan, että mister Elleray näyttää korttia. Käännyin ja kävelin pukuhuoneeseen.
Joko Keane itse tai elämäkerran haamukirjoittaja Eamon Dunphy hieman poikkeaa totuudesta. Videotallenne kertoo, että Keane kävi kurkkaamassa Ellerayn rintataskustaan kaivaman punakortin ja ehti vielä matkalla pukukoppiin pysähtyä nurmella vaikeroineen Haalandin pakeilla.
Ristisidevamma
Prologi näyteltiin Elland Roadilla vuonna 1997. Haaland edusti tuolloin vielä Leeds Unitedia, toista Keanen kipparoiman Manchester Unitedin verivihollista.
Pelaajat törmäsivät kohtalaisen kevyesti pallontavoittelutilanteessa. Keane vaipui tuskaisena nurmelle. Haaland kipitti paikalle ja kumartui Keanen ylle.
– Sanoin hänelle ”nouse ylös” niin kuin pelaajat normaalisti tekevät, en sen kummempaa, Haaland kertaa.
– Ei minulla ollut mitään pyrkimyksiä häntä vastaan, mutta selvästikin hän otti sen todella raskaasti.
Keane ei jäänyt nurmelle huvikseen tai kalastellakseen. Hänen polvestaan napsahti tilanteessa eturistiside poikki.
United joutui pelaamaan loppukauden ilman palavasilmäistä, hurjaa vaatimustasoa yllä pitänyttä kapteeniaan ��– ja lipsautti yhdentoista pisteen johdosta mestaruuden Arsenalille.
”Media kuumana”
Keane runttasi itsensä pelikuntoon, palasi Unitedin konehuoneen sykkiväksi sydämeksi ja johdatti joukkueensa kolmeen peräkkäiseen liigamestaruuteen.
Viimeisen mestaruuskauden lopulla hän mankeloi Haalandin, joka oli vaihtanut Leeds Unitedin valkean Manchester Cityn vaaleansiniseen.
Taklaus oli todella ruma, jopa brittinurmien asteikolla. Keane sai kolmen ottelun pelikiellon sekä 5000 punnan sakon.
Rumuuskerrointa nosti ilmeinen kostoaie, joka nousi toden teolla kaikkien huulille elämäkertatulituksen myötä, puolisentoista vuotta tapahtuman jälkeen.
– Se oli painajaismaista, kuin olisin tappanut jonkun, Keane kuvailee myöhemmässä, Roddy Doyden kirjoittamassa Second half -elämäkerrassaan.
– Mediaväki kävi kuumana ja vaati toimenpiteitä. Rehellisesti sanottuna olin antanut heille vähän mutusteltavaa.
”Nice one”
Syksyllä 2002 Keane komennettiin jalkapalloliiton kuultavaksi Boltoniin.
– Se ei ollut oikeudenkäynti, mutta se tuntui oikeudenkäynniltä. Se tuntui väärältä, hän kuvaa.
– Kyse oli jalkapalloilullisesta asiasta, mutta sitä ei käsitelty kuin jalkapalloilullista asiaa.
Keane kertoo kirjassaan, kuinka FA:n asianajaja Jim Sturman, ”iso kiho Lontoosta”, repi hänet paloiksi.
– Kunpa hän olisi minun puolellani, ajattelin.
Myös haamukirjoittaja Dunphy oli tilaisuudessa kuultavana.
– Sturman kysyi: ”Mister Dunphy, luuletko, että mister Keane tarkoituksellisesti yritti vahingoittaa?” ”Ilman pienintäkään epäilystä”, kuului Eamonin kolmisanainen vastaus, Keane selostaa.
– Puolustukseni lensi ulos ikkunasta. Saatoin Sturmanin ilmeestä kertoa, mitä hän ajatteli: nice one.
Dunphyn tokaisun jälkeen Keanen ainoaksi puolustukseksi jäi selitys, että hän oli ehtinyt kohdata Haalandin ”kolme tai neljä kertaa” loukkaantumisottelun ja törkytaklausottelun välillä.
– Jos olisin ollut sellainen kostonhimoinen mielipuoli, miksi olisin odottanut vuosia?
”(Luulisin, että)”
FA mätkäisi ison mediahuomion saaneessa käsittelyssä lisää pelikieltoa ja lisää sakkoa: viisi ottelua ja 150 000 puntaa. Keane ynnäilee kirjassaan, että asianajokulut ja palkan menetys huomioiden kakun kokonaiskustannukseksi muodostui 400 000 puntaa.
Keane on vakuuttunut, että ensimmäisen elämäkerran (Luulisin, että) -kohta sinetöi FA:n päätöksen.
– Suluissa olleet sanat jättivät tulkinnan, että otin miestä välittämättä, oliko pallo siinä vai ei. Tiedän, että pallo oli siinä – mutta hän ehti siihen ennen minua, Keane selvittää.
– Kadunko, että laitoin sen kirjaan? Luultavasti en, koska olin lukenut sen ennen julkaisua. Keskityinkö jokaiseen sanaan? Ilmeisesti en.
Haalandin kohtalo
Päättikö Keanen rujo teko Haalandin uran?
Vaikka oikea polvi taittuu videotallenteiden perusteella todella ikävästi, Haaland pelasi ottelun loppuun ja seuraavalla viikolla 45-minuuttisen Norjan paidassa.
Kesällä Haalandin vasen polvi operoitiin. Seuraavalla kaudella hän pelasi neljässä ottelussa, sitä seuraavalla ei enää yhdessäkään.
– Jos joku täräyttää oikeaan jalkaan, voit silti vääntää ja loukata toisen jalkasi. Niin siinä todennäköisesti kävi.
Haaland painottaa, että Manchesterin derby keväällä 2001 jäi hänen viimeiseksi ysikymppisekseen.
– Luonnollisesti kuulin jälkikäteen, että hän haki kostoa. Mielestäni se on hiukan surullista.
”Homman luonne”
Oliko taklaus kosto?
– Kuljinko tuolla vuosia ajatellen, että nyt saan hänet? En. Oliko hän mieleni sopukoissa? Oli, totta kai, Keane sanailee.
– Yritinkö vahingoittaa häntä? En todellakaan. Halusin satuttaa häntä.
Keane nimeää kirjassaan viisi muutakin pelaajaa, jotka asustelivat hänen mielessään: David Batty, Rob Lee, Alan Shearer, Patrick Vieira ja Dennis Wise.
– Jos saan paikan, niittaan sinut, totta kai. Se on homman luonne. Pelasin keskikentällä. En ollut mikään laitapakki, joka saattaa seilata läpi uransa taklaamatta ketään, Keane pyörittelee.
– Haaland ärsytti minua. Elämässäni on asioita, joita kadun, mutta hän ei ole yksi niistä.
Keane kummastelee tapausta käsittelevän kappaleen lopulla Cityn pelaajien reaktiota, toisin sanoen reaktiottomuutta.
– Cityn pelaajat eivät syöksyneet puolustamaan joukkuekaveriaan. Jos joku olisi tehnyt saman Unitedin pelaajalle, olisin ollut välittömästi paikalla, hän ilmoittaa.
– Hekin luultavasti ajattelivat, että hän on mulkku.
Lähteet: Roy Keanen elämäkerrat Keane (2002) ja Second half (2014) sekä Give me sport ja One football
