Konsultti Jussi Pyykkönen ja poliitikko Osmo Soininvaara (vihr) ehdottavat Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan tuoreessa analyysissä henkilökohtaista koulutustiliä, joka rahoittaisi opiskelua ja osaamisen kehittämistä läpi työuran.
Koulutustili tekisi yksilölle näkyväksi opiskelijan koulutusoikeudet, koulutuksen rahoituksen ja opiskeluaikaisen toimeentulon yhdessä henkilökohtaisessa käyttöliittymässä. Se korvaisi nykyisen opintorahan ja opintolainan sekä tarjoaisi lakkautetun aikuiskoulutustuen tilalle uuden väylän työuran aikaiseen opiskeluun.
Nykyjärjestelmässä opiskelija ei näe, paljonko hänen koulutuksensa maksaa.
– Koulutustili tekisi kustannukset ja mahdollisuudet näkyviksi ja kannustaisi käyttämään koulutukseen varatut rahat nykyistä järkevämmin, Pyykkönen sanoo Evan tiedotteessa.
Maksullinen elementti koulutukseen
Kaksikko ehdottaa osittaista maksullisuutta korkeakouluopintoihin. Tämä korkeakouluopintojen mahdollinen omavastuu maksettaisiin takaisin vaiheittain vain, jos opiskelijan myöhemmät tulot ylittävät sovitun rajan.
– Omavastuun suuruus ja tulorajat jäisivät poliittisten päättäjien määriteltäviksi. Perusopetus ja ensimmäinen toisen asteen tutkinto säilyisivät kokonaan julkisesti rahoitettuina, Evan tiedotteessa linjataan.
Koulutustili kannustaisi myös nopeampaan valmistumiseen.
– Opiskeluaikainen elinkustannusraha olisi käytettävissä joustavasti, eikä opiskelijan ansiotuloille asetettaisi nykyisen opintotuen kaltaisia tulorajoja.
Kokonaisten tutkintojen tilalle osaamisen ajokortteja
Pyykkönen ja Soininvaara ehdottavat, että työuran aikaista koulutusta suunnattaisiin lyhyisiin osaamisen ajokortteihin ja täydentäviin ammattiopintoihin. Niitä voisivat rahoittaa valtio, kunnat, Työllisyysrahasto, työnantajat ja opiskelijat itse.
Soininvaaran mukaan työelämä muuttuu nopeammin kuin koulutusjärjestelmä ehtii reagoida.
– Uuden osaamisen hankkiminen ei voi aina tarkoittaa vuosien tutkinto-opintoja. Tarvitsemme lyhyempiä koulutuksia, jotka vastaavat työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin, Soininvaara sanoo.
Uudistuksen suurimpia hyötyjiä olisivat tutkintoa vailla olevat, opintonsa keskeyttäneet ja työuransa aikana uutta osaamista tarvitsevat. Vastaavasti useita samantasoisia tutkintoja suorittavat joutuisivat kantamaan nykyistä suuremman osan koulutuksensa kustannuksista.
Suomi käyttää Evan mukaan koulutukseen, varhaiskasvatus mukaan lukien, noin 19 miljardia euroa vuodessa. Siksi koulutusrahoituksen painopistettä pitäisi siirtää toistuvista tutkinnoista ensimmäisen tutkinnon suorittamiseen ja työuranaikaiseen osaamisen päivittämiseen.
– Tavoitteena ei ole vähentää koulutusta vaan kohdentaa julkiset koulutusinvestoinnit tehokkaammin. Säästyviä voimavaroja voitaisiin suunnata erityisesti koulutuspolun alkuun, Eva linjaa.