Kun yksi Venäjän läheisimmistä liittolaisista, Pohjois-Korea, järjesti maaliskuussa parlamenttivaalit, lopputulosta ei tarvinnut turhaan tarkistella.
Virallisten lukujen mukaan äänestysprosentti oli 99,99, ja käytännössä jokainen ääni meni diktaattori Kim Jong-unin asettamille ehdokkaille. Jokaisessa vaalipiirissä kun oli tasan yksi nimi tarjolla.
Kuten strateginen kumppaninsa, myös Venäjä on virallisesti demokratia, minkä vuoksi maassa käydään tänä viikonloppuna parhaillaan näytösluonteisia duuman vaaleja.
Siinä missä Pohjois-Koreassa vaihtoehtoja ei ole edes paperilla, Venäjällä vapaus valita on näennäisesti vielä jäljellä.
Valtapuolue Yhtenäisen Venäjän lisäksi kansalaiset voivat ruksia äänensä niin sanotuille systeemioppositiopuolueille.
Ne ovat Kremlin hyväksymiä turvallisia varavaihtoehtoja, jotka todellisuudessa tukevat kuuliaisesti presidentti Vladimir Putinia ja sotaa.
Ainoa hyökkäyssotaa avoimesti vastustanut Jabloko-puolue siivottiin listoilta pois heti, kun Kreml huomasi ja pelästyi sen kannatuksen nousevan uhkaavasti yli vaalien äänikynnyksen.
Putin itse ilmoitti loppukesästä heti Jablokon hylkäämisen jälkeen, että vaalien tulos osoittaa venäläisen yhteiskunnan tuen viidettä vuotta jatkuvalle ”erikoisoperaatiolle” Ukrainassa.
Venäläiset tietävät varsin hyvin Kremlin vaalisirkuksen tavoitteet, ja se näkyy suoraan osallistumisinnossa.
Riippumattoman Levada-keskuksen kesällä toteuttaman kyselyn mukaan vain 49 prosenttia venäläisistä ilmoitti olevansa valmis äänestämään. Äänestämättä jättävistä 41 prosenttia oli sitä mieltä, ettei osallistuminen muuta mitään, ja 24 prosenttia ilmoitti syyksi epäluottamuksen vaalien rehellisyyteen.
Pelkkä kansan vaikeneminen ja apatia ei kuitenkaan Putinille riitä. Pohjois-Koreasta poiketen Kreml ei ainakaan vielä uskalla ilmoittaa sataprosenttista kannatusta, vaan sen on lavastettava illuusio kansansuosiosta.
Sitä varten Venäjällä on vuosien varrella otettu käyttöön iso joukko toimia aina sähköisestä äänestämisestä useampipäiväisiin vaaleihin, joiden avulla tulos saadaan näyttämään juuri siltä, miltä halutaankin.
Jotain Venäjän vaalihuuman tasosta kertoo, että valtiollisilla kanavilla on ollut suuria vaikeuksia löytää ehdokkaita edes käsikirjoitettuihin tv-väittelyihin.
Alueellisissa lähetyksissä on koettu absurdeja hetkiä, kun juontajat ovat puhuneet tyhjille studioille ja ainoat kriittiset puheenvuorot on katkaistu ruudusta kesken lauseen.
Samaan aikaan Venäjän oikean, demokraattisen opposition näkyvimmät hahmot ovat joko vankilassa, kuolleita tai maanpaossa.
Oppositiovaikuttajilla on myös hyvinkin erilaisia näkökantoja siitä, miten näytösvaaleja tulisi lähestyä.
Siperialaisella vankileirillä murhatun Aleksei Navalnyin lesken Julija Navalnajan johtama FBK-säätiö kannustaa taktiseen äänestämiseen ja tukemaan ketä tahansa vahvinta vastaehdokasta Yhtenäistä Venäjää vastaan.
Entinen oligarkki Mihail Hodorkovski puolestaan kehottaa venäläisiä turmelemaan äänestyslipukkeensa tai kirjoittamaan siihen protestina Navalnyin nimen, kun taas shakkimestari Garri Kasparovin johtama siipi vaatii vaalien täyttä boikotoimista, jotta Putinin rikollisen koneiston järjestämälle teatterille ei annettaisi pienintäkään oikeutusta.
Valitettava tosiasia on kuitenkin se, ettei demokraattisella oppositiolla ole näköpiirissä yhtäkään voittavaa siirtoa.
Kasparov sanoi hiljattain Viron yleisradioyhtiön ERR:n haastattelussa, että Putinin järjestelmää ei voi demokratisoida eikä muuttaa sisältäpäin.
Venäjän näennäisdemokratia murtuu vasta silloin, jos ja kun maa kärsii Ukrainassa sotilaallisen tappion.
