Putin esiintyy perinteisten arvojen puolustajana, joka sotii Jumalan tahdosta Ukrainassa. Kaksi asiantuntijaa arvioi, mitä Putinin päässä oikeasti liikkuu.
Juttu tiivistettynä
Venäjän presidentti Vladimir Putin perustelee hyökkäyssotaa Ukrainassa historialla, uskonnolla ja perinteisillä perhearvoilla.
Mutta uskooko keskiviikkona 74 vuotta täyttävä Putin itsekään sanomaansa?
Yle haastatteli kahta Putinista hiljattain kirjoittanutta tietokirjailijaa.
Toisen mukaan Putin on laskelmoiva huijari. Toinen taas sanoo, että Putinista on tullut vuosikymmeniä rakentamansa ideologian vanki.
Vaikka lopullista varmuutta ei ole, asiantuntija-arviot voivat auttaa ymmärtämään hyökkäyssotaa Euroopassa käyvän Putinin ajattelua.
Väite 1: Putin on laskelmoiva huijari, jolla ei ole todellista ideologiaa
Putinille arvoihin viittaaminen on vain peitetarinaa. Puheet muuttuvat tilanteen mukaan ja ovat laskelmoitua propagandaa. Putinia ohjaavat ennen kaikkea ahneus ja vallanhimo.
Tätä mieltä on venäläinen tutkiva toimittaja Mihail Rubin, joka on kirjoittanut venäjänkielisen teoksen Tsar sobstvennoi personoi (Tsaari omassa persoonassaan).
Videolla Rubin kertoo, miten Putinin puheisiin tulisi hänen mielestään suhtautua.
Mihail Rubin on maanpaossa elävä toimittaja
Pitkään Putinia seuranneen toimittajan mukaan Venäjän johtajan julkinen persoona on kokoelma vääristeltyjä tarinoita.
– Ainoa asia, joka hänessä ei ole muuttunut, on hänen tekopyhyytensä, Rubin sanoo.
Putin alkoi julistaa perinteisiä perhearvoja vuodesta 2012 lähtien. Silloin hän hylkäsi liberaalit kaupunkilaiset ja ryhtyi hakemaan tukea uskonnolliselta ja konservatiiviselta kansanosalta.
Siitä lähtien Putin on esiintynyt moraalisena suojelijana, joka varjelee venäläislapsia läntiseltä rappiolta.
Rubin huomauttaa, että Kreml tekee kuitenkin kaikkensa pitääkseen Putinin omat perhekuviot piilossa.
Esimerkkinä kirja kertoo Putinin tyttären Katerina Tihanovskajan häistä, jotka järjestettiin vuonna 2013 hulppeassa Igora-hiihtokeskuksessa lähellä Pietaria.
Verkkojulkaisu Proektin selvitysten mukaan Putin oli jo aiemmin lahjoittanut rahoittamansa hiihtokeskuksen salaiselle rakastajattarelleen Svetlana Krivonogihille, jonka kanssa hänellä on myös tytär.
– Isä vei siis tyttärensä vihille kiinteistössä, jonka hän oli ostanut salaperheensä äidille veronmaksajien rahoilla, Rubin sanoo.
Putinilla on toisenkin naisen kanssa avioliiton ulkopuolella saatuja lapsia. Rytmisen kilpavoimistelun olympiavoittajan Alina Kabajevan kanssa saadut kaksi poikaa elävät muulta maailmalta eristettynä Valdain luksusasuinalueella.
– Putinin silmissä perhe ei ole pyhä hengellinen liitto, vaan kylmä taloudellinen järjestely ja äärimmäisen kontrollin väline, Rubin sanoo.
Grafiikka esittää Putinin perhesuhteet:
Rubinin mukaan niin ikään Putinin korostama ortodoksisuus on osa myyttiä.
Rubin pitää Putinia ennemminkin taikauskoisena. Uskonnolliset kertomukset palvelevat ennen kaikkea Putinin vallan pönkittämistä kansan parissa.
Kirkonmiehistä on tullut myös tärkeitä poliittisia liittolaisia. Merkittävin heistä on Venäjän ortodoksista kirkkoa johtava patriarkka Kirill, joka on antanut kirkon täyden tuen hyökkäyssodalle.
– Putin on vaihtanut ajatuksiaan sen mukaan, mikä kulloinkin on palvellut hänen valtaansa. Hänen tärkein tavoitteensa on pysyä presidenttinä ikuisesti, Rubin sanoo.
Väite 2: Putin on radikalisoitunut rakentamansa ideologian pohjalta
Putinin välineenä käyttämät arvot ovat alkaneet muuttua hänen todelliseksi maailmankuvakseen. Siinä Venäjä on piiritetty linnoitus, jonka tehtävä on puolustautua moraalisesti rappeutuvaa länttä vastaan.
Näin ajattelee alankomaalainen historioitsija Beatrice de Graaf. Hänen kirjansa Poetins tsaristische droom (Putinin tsaariunelma) julkaistiin tänä vuonna.
Videolla de Graaf kertoo, miksi hän ajattelee Putinin uskovan omaan tarinaansa.
Beatrice de Graaf on radikalisoitumista tutkinut professori
Putinin julkiset puheet ovat muuttuneet vuosien saatossa.
– Hän ei aloittanut tällaisena hyökkäävänä imperialistisena itsevaltiaana, jollainen hänestä on nyt tullut, de Graaf sanoo.
Putinin käsitys Venäjän luonnollisesta oikeudesta hallita naapurialueitaan on silti ollut de Graafin mukaan näkyvissä jo kauan ennen hänen valtaannousuaan.
De Graaf viittaa saksalaiseen diplomaattiraporttiin, jonka mukaan Putin puhui jo 1990-luvun puolivälissä, kuinka muun muassa Krimin ja Itä-Ukrainan tulisi aina olla osa Venäjää.
De Graafin mukaan Putin alkoi vähitellen rakentaa Venäjälle uutta ideologiaa, jossa keisarikunnan historia ja ortodoksisuus yhdistyivät ajatukseen Venäjän erityisestä suurvaltaroolista.
Samalla Putinin länsivastaisuus ja pelko oman vallan menettämisestä vahvistuivat.
De Graaf sanoo Putinin maailmankuvan radikalisoituneen seuraavanlaisesti:
1. vaihe vuodesta 2000:
Uuden kansallisen kertomuksen rakentaminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
2. vaihe vuodesta 2004:
Ortodoksisten ja keisarillisten perinteiden elvyttäminen vastareaktiona naapurimaiden värivallankumouksille.
3. vaihe vuodesta 2012:
Opposition demonisointi ja ulkoisten uhkien paisuttelu Putinin palattua presidentiksi.
4. vaihe vuodesta 2022:
Venäjän hyökkäyssodan esittäminen pyhänä taisteluna lännen ”saatanallisuutta” vastaan.
– Putin ei ainoastaan käytä ideologiaa kannatuksensa lisäämiseen. Hän on myös itse omaksunut sen, de Graaf sanoo.
Tutkija painottaa, että Putin ei ole vain puhunut Venäjän historiallisesta erityistehtävästä, ortodoksisuudesta ja imperialistisesta suuruudesta. Hän on myös toiminut näiden ajatusten mukaisesti.
Putin on vetänyt muut mukaansa
Uskoi Putin omaan sanomaansa tai ei, hän on joka tapauksessa vetänyt suuren osan Venäjän valtaeliitistä ja yhteiskunnasta mukaan kertomukseen, jolla oikeutetaan sotatoimia.
Sota on vähitellen muuttunut koko järjestelmää kannattelevaksi ideologiaksi, joka on ikään kuin normaali olotila.
– Sodasta on tullut rauha, Rubin sanoo.
Sota antaa Venäjän valtiolle ja kansalle pyhän tarkoituksen.
– Putin käyttää ortodoksisuutta venäläisenä pelastusmotiivina. Kansa on valjastettu uskonnolliseen tehtävään, de Graaf sanoo.
Sota myös oikeuttaa kasvavan valvonnan ja opposition murskaamisen. Samalla koko Venäjän yhteiskunta on sidottu sotatoimiin arjen ja talouden kautta.
Siksi rauha voi olla Putinin hallinnolle vaarallisempi kuin sodan jatkaminen.
Pysyvän rauhan edellytys on, että Putinin tarina Venäjän historiallisesta tehtävästä murretaan. De Graafin mukaan länsi voi auttaa tässä Ukrainaa taistelemalla Venäjää vastaan ideologisella tasolla.
Lopulta ratkaisevaa ei ole se, uskooko Putin omaan tarinaansa. Ratkaisevaa on, kuinka moni muu uskoo siihen.
