Kommentti:Onko Donald Trump sittenkin rauhanpalkintonsa arvoinen?
Los Angeles Ramsin ja Chargersin kotikenttä Sofi-stadion on kiistatta modernin urheilurakentamisen hienoin esimerkki.
Inglewoodin nukkumalähiön puolelle pystytetty pyhättö on nähtävyys jo itsessään.
Tuskin kukaan tuli katsomaan sen arkkitehtonisia hienouksia maanantaina.
Heti alusta lähtien oli selvää, että myös koko Uuden-Seelannin joukkue oli sivustakatsojana jollekin muulle kirjoitetussa näytelmässä.
Iranin nykyhallintoa vastustavat ovat Yhdysvalloissa keskittyneet juuri Los Angelesin seudulle. ”Tehrangelesin” nimellä kulkeva oppositio järjesti pienen mutta varsin äänekkään mielenosoituksen Sofi-stadionin ulkopuolella. Vastavallankumouksellisten läsnäolon huomasi myös valtavasta vihellyskonsertista Iranin kansallislaulun aikana.
Jalkapallo oli siinä kohtaa selvästi lapsipuolen asemassa.
Koko poliittinen painolasti ei kuitenkaan pystynyt peittämään alleen sitä, että Iran ja Uusi-Seelanti esittivät yhden tämän turnauksen urheilullisesti parhaan ottelun.
Valkopaitainen Iran oli selvästi taidollisesti etevämpi, mutta mustiin pukeutunut All Whites meni kuitenkin johtoon hurjassa maalivireessä olevan Eli Justin osumalla.
Uuden-Seelannin supertähti Chris Wood piti vahvana target-pelaajana puolustajat varattuina, mikä avasi tilan Justille.
Iran ei kuitenkaan lannistunut. Miten se olisi voinutkaan, jos USA:n ja Israelin yhteinen pommituskampanjakaan ei saanut joukkuetta luovuttamaan?
Ramin Rezaeianin tasoitusmaalin jälkeen vaikutti, että joukkue kairaisi väkisin voiton.
Politiikkakin unohtui viimeistään 40. minuutin kohdalla, kun opposition edustajat liittyivät stadionia kiertäneeseen aaltoon.
Fifa teki marraskuussa itsestään naurunalaisen, kun se antoi Donald Trumpin rauhanpalkinnon.
Totta on, että pysti saattoi mennä presidentille liian aikaisin, mutta asiaa on nykytietojen valossa syytä tarkastella uudestaan.
Tuskin on sattumaa, että USA ja Iran solmivat rauhan tuoreimpaan konfliktiinsa vain noin vuorokautta ennen kuin Team Melli aloitti oman MM-urakkansa. Osittain myös Fifa-turnauksen aiheuttama paine pakotti Trumpin perääntymään vaatimuksissaan.
On tietenkin helppo esiintyä rauhan miehenä, kun lopettaa itse aloittamansa sodan.
Ehkä sillä samalla logiikalla Nobelin rauhanpalkinto kuuluisi Gianni Infantinolle, joka itsepintaisesti piti Iranin mukana MM-rosterissa vaikka moni Yhdysvaltojen hallinnossa olisi halunnut vaihtaa sen vaikka Infantinon toiseen kotimaahan Italiaan.
Jalkapalloilullisesti Iranin osallistuminen on valtava voitto. Siitä ei onneksi voi kiittää kuin joukkuetta itseään, joka selvitti Aasian karsintapolun yhtenä ensimmäisenä.
Sitä taustaa vasten Sofi-stadionin näytelmästä oli vähällä tulla tragedia. 55. minuutilla akseli Just–Wood toimi toistamiseen ja 26-vuotias laituri viimeisteli Uuden-Seelannin 2–1-johtomaalin.
Siinä vaiheessa pelaajia oli turha lohduttaa sillä, että juuri heidän kohdallaan tärkein asia tässä turnauksessa oli se, että joukkue todella oli mukana kilpailussa.
Ja se, että kotimaassa on rauha.
Onneksi reilun tunnin jälkeen Saman Ghoddosin herkkukeskitys tavoitti Mohammad Mohebin pään, jonka pusku oli suoraan Tuhannen ja yhden yön tarinoista.
2–2-lopputulos jatkaa tasapelien sarjaa. Joku voisi kutsua lopputulosta ”sopuisaksi”.
Sitä sietää ainakin toivoa.