Kuluneella viikolla Suomessa on todistettu erikoista näytelmää, jonka keskiössä on puolustusmäärärahojen korottaminen.
Parlamentaarinen työryhmä luovutti tiistaina raporttinsa, jonka mukaan Suomen pitäisi kaksinkertaistaan puolustusmenonsa jo vuoteen 2029 tultaessa.
Linjaus on melkoinen. Se tarkoittaa puolustusmenojen kasvattamista jopa 14 miljardiin euroon. Sen jälkeen taso pysyisi 14–15 miljardin euron tasolla pitkään.
Kyseessä oli parlamentaarinen sopu, johon vain vasemmistoliitto jätti eriävän mielipiteen.
Puolustus- ja talouspoliittisesti merkittävästä paperista oli tuskin muste ehtinyt kuivua, kun sen linjaukset vedettiin usean puoluejohtajan toimesta kölin ali. Ensin SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman ja perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra katsoivat, että 14 miljardin euron taso on epärealistinen.
Sitä se onkin, kun huomioidaan, millaisessa tilanteessa Suomen julkinen talous on. Ensi vaalikaudella pitäisi sopeuttaa julkista taloutta 8–11 miljardilla eurolla ja nyt puolueet keksivät miljardien lisämenotarpeita.
Perjantaina myös keskustan puheenjohtaja, entinen puolustusministeri Antti Kaikkonen katsoi, että luku on epärealistinen.
Tyrmäykset ovat herättäneet hämmennystä, sillä Suomi on sitoutunut Naton tavoitteeseen puolustusmenojen kasvattamisesta 5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2035 mennessä.
Ilta-Sanomien valtiovarainministeriöstä saamien lukujen mukaan se tarkoittaisi Suomen kohdalla 14,3 miljardia euroa kovaan puolustukseen ja yhteensä 20,4 miljardia euroa, kun mukaan luetaan puolustusta tukevat menot.
Kaikkonen totesi lauantaina tiedotustilaisuudessa, että keskusta on vuodelle 2035 lankeavan Nato-tavoitteen takana. Sen sijaan vuoden 2029 tavoite tulee liian nopeasti ja vaarantaisi hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen.
Oli, miten oli, näin nopea ja laaja tyrmäys parlamentaariselle työlle syö myös muiden parlamentaaristen sopimusten uskottavuutta.
Keskustan puoluekokouksessa ei juuri löytynyt puolustajia nopealle puolustusmenojen tuplaamiselle. Keskustan edustajana parlamentaarisessa työryhmässä istunut Mikko Savola puolusti paperia siitä lähtökohdasta, että siinä on kartoitettu realistisesti ne tarpeet, joita Puolustusvoimilla on.
Savola ei lähtenyt peruuttelemaan. Hän arveli, että asiaa pitää vielä selventää puoluejohtajille, jotta he ymmärtäisivät ”miten vakavista asioista puhutaan”. Savola.
Erikoista tilanteessa on, että useamman puolueen johdon tuki parlamentaariselle työlle suli ennen kuin kukko ehti kolmesti kiekua.
Puolustusvoimilla on varmasti massiivisia investointitarpeita nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Kuten todettua, Suomi on sitoutunut nostamaan puolustusmenot Naton vaatimalle 3,5 prosentin tasolle suhteessa BKT:hen.
Yhtä totta on se, että puolueet ovat sitoutuneet myös julkisen talouden tervehdyttämiseen eli velkajarruun. Vain vasemmistoliitto jäi sovusta ulos.
On vaikea kuvitella, että millään muulla sektorilla kasattaisiin näin irrallaan muusta taloudesta olevia toivelistoja parlamentaarisen yhteistuumaisuuden nimissä.
Parhaillaan soten ja hyvinvointialueiden tulevaisuutta pohditaan niin ikään parlamentaarisessa työryhmässä. Se tuskin päätyy lopputulemaan, että palvelujen turvaamiseksi sote-menoja pitäisi nostaa edes 20 prosentilla.
Iltalehdelle on arvioitu, että puolustuksen parlamentaarisessa työryhmässä lähti mopo hieman lapasesta. Puolustuspolitiikkaan perehtyneitä kansanedustajia lennätettiin työryhmän työn aikana niin Brysseliin Naton päämajaan kuin lentämään sotilaskopterilla Lapissa.
Kenraalien viestin meni sellaisenaan läpi. Kokonaisharkinta Suomen kyvystä panostaa mihinkään muuhun kuin turvallisuuteen unohtui siinä hötäkässä.
Eräs parlamentaarista työtä läheltä seurannut kansanedustaja totesi hyvin, että Suomeen pitäisi jäädä puolustusmenojen jälkeen myös jotain puolustamisen arvoista.
