Leijonien maailmanmestaruus muutti monen joukkueen pelaajan suunnitelmia alkuperäisistä huomattavasti kosteammiksi. Joukkue juhli mestaruutta railakkaasti vielä maanantai-iltanakin, mutta kolmella tuoreella kultamitalistilla koitti keskiviikkona aivan uudenlainen haaste.
Urho Vaakanainen, Janne Kuokkanen ja Waltteri Merelä löysivät itsensä Santahaminan Urheilukoulusta vain reilut 48 tuntia sen jälkeen, kun mestaruus ratkesi Sveitsin Zürichissa. Kolmikko astui asepalvelukseen tuoreeltaan viikkojen ryöpytyksen jälkeen.
Iltalehti tavoitti tuoreet maailmanmestarit perjantaina sen jälkeen, kun kolmikko vietti ison osan aamupäivästä terveystarkastuksessa ja välinevarastolla. Kiekkoilijat kertoivat asettuneensa aloilleen mallikkaasti kiireisestä alusta huolimatta.
– Hyvin tämä on alkanut, vaikka tässä on ollut aika haipakkaa viime päivinä, Vaakanainen toteaa.
– Hyvin olemme asettuneet aloilleen. Arjessa tosin on kyllä paljon uutta ja ihmeellistä.
Vieressä seisova Merelä muistuttaa, että asepalvelusta suorittaessa äkillinen sopeutuminen on pitkälti ainoa mahdollinen vaihtoehto.
– Täällä täytyy hypätä samantien hommiin kiinni. Onneksi tupalaiseni ovat auttaneet aika paljon. Myös Urho, joka kävi täällä jo aiemmin. Emme ole siitä syystä edes oikein jääneet jalkoihin.
Vaakanainen mainitsee käyneensä suorittamassa osan palveluksestaan jo pari vuotta sitten, sillä se on mahdollista suorittaa kahdessa osassa.
– On ollut hauskaa päästä tekemään jokapäiväisiä asioita. Niistä on tullut kuultua paljon vuosien saatossa, niin ihan hauskaa tehdä itsekin, Merelä jatkaa.
Odotatteko jo kovasti metsään pääsyä?
– Niin, no... odottaahan sitä, Merelä vastaa vaivaantuneena muiden naurahtaessa.
Yleisömäärä mykisti
Mestareiden arki on ollut vähemmän yllättäen varsin hektistä viime viikkojen ajan. Kuokkanen ja Merelä liittyivät Leijonien vahvuuteen jo Tšekin EHT-turnaukseen vappuviikonlopuksi, ja Vaakanainen vahvisti joukkoja viikkoa myöhemmin Ruotsin turnauksessa.
Kuukautta ja yhtä MM-turnausta myöhemmin pelaajia ei voi juurikaan syyllistää siitä, etteivät he ole vielä ehtineet sisäistää, mitä oikeastaan tuli tehtyä.
– Eipä tässä oikein ole ehtinyt vielä miettimäänkään asiaa. Kotona täytyy vetää hieman happea, kun pääsee viikonloppuvapaille. Pitkät yöunet siihen, Vaakanainen kertoo.
Kuokkanen vankistaa Vaakanaisen mielipidettä kertomalla, että Sveitsin maalilaulu soi edelleen kultaleijonien päässä matkalla haastatteluun. Maanantaina järjestetystä kansanjuhlasta hän kertoo edelleen kaino hymy huulillaan.
– Se oli todella hieno tapahtuma, paikalla oli paljon iloisia ihmisiä. Oli upeaa, että pystyimme piristämään heidän mieltään voitolla. Ja kelikin oli kohdillaan!
Leijonat saapuivat Suomen ilmatilaan kunniakkaassa ja perinteikkäässä Hornetien saattueessa, joka lämmitti useiden pelaajien mieltä merkittävästi.
– Hornetien näkeminen oli ihan mahtava kokemus. Siinä kyllä tuli sellainen fiilis, ettei tämmöisiä hetkiä tule kokemaan varmaan koskaan.
Erityinen tunne
Kolmikko on saanut haastatteluhetkellä vastata kysymyksiin mestaruudesta ja joukkueesta jo useamman viikon ajan, mutta heillä riittää edelleen ylistyssanoja koko kultaa kopanneelle kollektiiville.
– Kun vertaan aiempiin vuosiin, jolloin olin mukana, niin meillä oli nyt eri meininki joukkueessa jo leirityksestä alkaen. Tunsimme heti, että tästä seuraa vielä hyvää. Sitten saimme paljon kovia pelaajia mukaan, ja kaikilla alkoi olla sama fiilis siitä, että saumat ovat hyvät, Merelä kertoo.
– Tässä joukkueessa todella muisti taas, millainen on hyvä maajoukkue ja sen ilmapiiri.
Vaakanainen jatkaa muistuttamalla, että joukkue klikkasi pelillisesti yhteen jo aikaisessa vaiheessa.
– Mehän pelasimme jo Ruotsin EHT:llä hyvää jääkiekkoa. Sillä hetkellä tajusimme, että joukkue on todella kova.
– Me puhuimme odotuksistamme todella avoimesti, ja jokainen tiesi, mihin on saumat. Oli hieno fiilis, kun lunastimme ne odotukset, mitä meille annettiin. Harvemminhan se on niin, että Suomi on ennakkosuosikkien joukossa. Yleensä olemme altavastaajia, mutta nyt olimme selvästi yksi turnauksen parhaista joukkueista alusta asti.
Hiljainen johtaja
Leijonat sai Aleksander Barkovista mallikkaan ja luonnollisesti kivikovan johtajan Sveitsin turnaukseen. Vaakanaisella riittää ylistyssanoja kaksinkertaisen Stanley Cup -voittajan esimerkilliselle johtamiselle aivan nyanssitasosta alkaen.
– Eihän Sasha paljoa puhu, mutta aina kun hän puhuu, sieltä tulee todella tärkeää asiaa. Hän johtaa esimerkillä, ja jokainen pienikin yksityiskohta on aivan viimeisen päälle. Häntä katsomalla ja seuraamalla oppii hyvin paljon.
Leijonapelaajat muistetaan lopun ikänsä maailmanmestareina. Se on kunnia, johon Suomessa ei monella ole oikeutta. Vaakanainen kertoo, että asiaa on edelleen hankala tajuta, eikä Merelän mainitsema väenpaljous kotisohvilla ja kultajuhlissa tee asiasta ainakaan helpompaa.
– En tiedä, onko montaa asiaa, mitkä voisi mennä tämän edelle. Stanley Cupin tai olympiakullan voitot olisivat varmaan sellaisia. Kyllä siinä jälkihuumassa tuli mietittyä, että nimi jäi historiankirjoihin ikuisesti. Se on aika hurjaa, eikä sitä pysty oikein kuvittelemaan vielä.
Hektinen arki
Merelä on saanut paljon apua samassa tuvassa olevalta Vaakanaiselta, joka on hyödyntänyt vanhaa kokemustaan hektisen ajan keskellä.
Kuokkanen puolestaan punkkaa samassa tuvassa useamman liigakiekkoilijan kanssa. Muun muassa Kiekko-Espoon Kasper Kotkansalo ja Lukon Jami Krannila ovat Ruotsissa pelaavan laiturin tupakavereita, eikä hänellä ole Vaakanaisen kaltaista kokeneempaa kaveria ohjaamassa eteenpäin.
– Vähän on pakkokin edetä hetki kerrallaan, kun on tullut niin paljon uutta, Kuokkanen nauraa.
Maailmanmestarit ovat syntyneet kaikki reilun puolen vuoden sisällä toisistaan vuosina 1998 ja 1999. Kolmikko poikkeaakin Santahaminan pihalla suurta siivouspäivää viettävästä vihreästä massasta merkittävästi, sillä etenkin paikalla olevat jääkiekkoilijat edustavat suurilta osin nuorempia ikäluokkia.
Merelä paljastaa, että nuoremmat pelaajat eivät ensipäivinä edes kehdanneet tulla puhumaan tuoreille maailmanmestareille.
– Ehkä nuo nuoret jätkät ovat vaan niin ujoja vielä. Torstaina oikeastaan vasta käynnistelimme keskusteluja, Merelä kertoo hymyillen.
