Tiistain uutinen sähköverkkoyhtiö Carunan myynnistä espanjalaiselle Iberdrolalle herätti heti keskustelun siitä, pitäisikö yhtiö ostaa takaisin suomalaisomistukseen.
Sähkövoimatekniikan professori Pertti Järventausta sanoo, että huomio pitäisi keskittää täysin muualle.
Caruna myytiin jo vuonna 2013 ulkomaisille pääomasijoittajille, jotka ovat sittemmin vaihtuneet. Heti vuonna 2016 Caruna nosti siirtohintojaan keskimäärin 27 prosentilla.
Näkyvistä poliitikoista esimerkiksi oppositiopuolue keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen on vaatinut hallitusta selvittämään, löytyisikö Carunalle kotimainen omistajaratkaisu. Kaikkosen mukaan kyse on myös huoltovarmuudesta, onhan sähköverkko kriittistä infrastruktuuria. Hän nosti esille myös sähkön siirtohinnat.
Myös perussuomalaisten ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio on ehdottanut Carunan ostamista Suomeen.
Suomalaisetkin haluavat tuottoa
Iltalehti kysyi professori Järventaustalta, onko omistajan kansallisuudella väliä suomalaisten sähkönsiirtomaksujen kannalta.
– Oma näkemykseni on, että sillä omistajalla ei ole tässä kohtaa tuolla tavalla merkitystä, onko se ulkolainen sijoittaja tai kotimainen toimija, Järventausta vastaa.
Järventausta muistuttaa, että Carunan myyvät nyt toiset pääomasijoittajat, jotka sen aiemmin ostivat.
– Alun perin, kun [valtio-omisteinen] Fortum myi Carunan, niin siinähän oli australialainen pääomasijoittaja, joka on jo osuutensa myynyt. Nämä ovat jo toiset omistajat, ja he ovat pääomasijoittajia, jolloin heidän lähtökohtansa on sijoittaa, odottaa arvonnousua, kasvattaa arvoa ja sitten myydä, Järventausta sanoo.
Samalla tavoin kotimaisetkin sijoittajat haluaisivat sähköverkoista tuottoa, oli kyseessä sitten eläkeyhtiö tai muu sijoittaja, professori muistuttaa.
Koska Carunan ostava espanjalainen Iberdrola on energiayhtiö, se saattaa Järventaustan mukaan kehittää sähköverkkoja pitkäjänteisemmin.
Ei takaisin Suomeen
Carunan ostamisesta takaisin Suomen valtiolle Järventausta ei innostu. Professori käyttää esimerkkeinä maanteitä, jotka ovat valtion omistuksessa. Samaan aikaa autoilijoilta kerätään merkittävä määrä veroja, joista vain pieni osa palautuu Järventaustan mukaan teiden kunnossapitoon.
Järventausta muistuttaa, kuinka paljon korjausvelkaa Suomen maanteillä on ja miten huonossa kunnossa haja-asutusalueiden tiet ovat.
– Tämä tiestö antaa vähän huonon esimerkin, että missä kunnossa meidän verkkomme sitten jatkossa olisivat, professori sanoo.
Parempi vaihtoehto on Järventaustan mukaan se, että sähköverkot pysyvät liiketoimintana, josta saa asianmukaisen, mutta kohtuullisen tuoton.
Valvonta kuntoon
Sähkönsiirtomaksujen kohtuullisuus pyritään varmistamaan valvontamallilla.
– Valvontamalli on se, joka määrittelee hinnoittelun puitteet, ja sen myötä tulee sallittu liikevaihto, eli paljonko kaiken kaikkiaan saa asiakkaalta kerätä rahaa. Ja sitten myös se sallittu tuotto, Järventausta avaa.
Keskustelun pitäisi professorin mielestä keskittyä siihen, millainen sähköverkkoliiketoiminnan valvontamalli on ja millaiset resurssit valtiolla on sääntöjen noudattamisesta huolehtimiseen.
– Siellä on monikansallinen globaali toimija ja 2–3 hengen tiimi, niin siinä on se epäsuhta. Sen takia mieluummin Energiavirastoon valvontaan paukkuja vähän lisää, jos on huolta, professori sanoo.
Järventaustan mukaan myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolla pitäisi olla oikeus viedä sähköverkkoihin liittyvät asiat markkinaoikeuteen.
Junailtiin ulkomaille
Kaikesta huolimatta Carunan myyminen ulkomaille Jyrki Kataisen (kok) hallituksen aikaan oli professorin mukaan alun perin virhe.
– Siellähän oli muuan Jan Vapaavuori sitä elinkeinoministerinä varmaan junailemassa ja sitten tuli kassaan paljon rahaa, Järventausta muistuttaa.
Rahalla Fortum osti Juha Sipilän (kesk) hallituskaudella saksalaisen Uniperin, joka aiheutti kriisin ja miljarditappiot Sanna Marinin (sd) hallituskaudella, kun kaasun hinta raketoi Venäjän hyökkäyssodan alussa.
– Tämä on se ketju. Ei ole yksi eikä kaksi hallitusta, jotka ovat tässä pelissä olleet mukana, professori summaa.
