– Ilmassa ei ollut merkkejä siitä, että jotain näin kamalaa voisi tapahtua.
Näin lausui viisikymppinen nainen Pasilan poliisitalolla viime maaliskuussa.
Naista kuultiin asianomistajana henkirikostutkinnassa. Hänen äitinsä oli kuollut väkivaltaisesti kuukausi aiemmin. Äidin aviopuoliso, 69-vuotias mies, oli pidätettynä murhasta epäiltynä.
– Ei kukaan ansaitse tällaista kohtaloa, mutta viimeisimmäksi äitini. Hän antoi elämänsä [miehelle] ja hänen hoitamiselleen.
– On käsittämätöntä, miten ihminen, jota pidimme perheenjäsenenämme, voi tehdä jotain näin kamalaa meidän rakkaallemme.
Huolestuttava muutos
Tytär kertoi poliisille havainneensa muutoksen äitinsä käytöksessä pari kolme kuukautta ennen tämän kuolemaa.
– Puhelut vähenivät, äitini vaikutti puheluissa kireältä ja vähemmän läsnä olevalta, ja saattoi aina lopettaa puhelun [miehen] herättyä.
– Minulle tuli olo, ettei [mies] halunnut hänen olevan meihin sukulaisiin yhteydessä. [Miehen] äänensävy ja puheet äitiäni kohtaan muuttuivat epäkunnioittaviksi ja hän saattoi suuttua siitä, kun äidilläni oli huono kuulo.
Myös surmansa saaneen naisen tyttärentytär kertoi vastaavista huolestuttavista havainnoistaan.
– [Mies] hermostui nopeasti ja huusi koko ajan. Hän oli väkivaltainen mies.
Tyttärentytär oli olosuhteiden vuoksi jonkin aikaa asunut avioparin kanssa.
– Riitoja heidän välillään oli melkein päivittäin, ja ne koskivat ihan mitättömiä pieniä asioita, esimerkiksi mitä päivälliseksi syödään.
”En tiedä, mikä mulle tuli”
Verrattain mitättömästä aiheesta aviopari oli tapellut myös naisen kuolemaa edeltäneenä iltana.
– Mun syntymäpäivistä oli viimein kysymys, mies selitteli poliisikuulusteluissa.
– Kyselin, että järjestääkö se mulle syntymäpäiviä, mutta se oli niinku poissaolevana, eikä ottanut mitään kantaa siihen asiaan.
Aviopari vietti perjantai-iltaa 6. helmikuuta kahdestaan kotonaan Helsingin Malminkartanossa. Konjakkia upposi puolitoista pulloa.
– Vielä siinä nukkumaan käydessä kysyin, että meinaako se järjestää juhlat, mutta ei se siihen vastannut mitään.
– Ois se mulle tärkeää ollut saada 70-vuotisjuhlat.
Mies nukahti kertomansa mukaan illalla yhdentoista jälkeen.
– Yöllä heräsin ehkä puoli neljän ja puoli viiden välillä. En tiedä, mikä mulle tuli, mutta sitten tein sen teon, minkä tein.
Mies haki eteisen laatikosta raskaan pajavasaran, palasi makuuhuoneeseen ja iski nukkuvaa vaimoaan päähän.
– Hän heräsi siihen ja ehti huutaa kerran tai pari vaimeasti, mutta sitten, kun löin lisää häntä päähän, niin häneltä meni taju.
”Veivät mun rahat ja hylkäävät”
Väkivalta ei päättynyt siihen. Mies palasi eteiseen, haki kulmahiomakoneen ja leikkasi syvän haavan vaimonsa ranteeseen.
– Väärin tehty, mikä väärin tehty. Tällä iällä vielä lähteä linnaan.
Mies sanoi toimineensa ”äkkipikaistuksissaan” – kyseessä oli ”päähänpisto”.
– Tietysti itkin sen takia, mitä tapahtui.
Syntymäpäiväjuhlien lisäksi eripuraa oli syntynyt rahasta. Mies oli ajan saatossa lainannut naisen sukulaisille tuhansia euroja ja koki tulleensa huijatuksi.
– Mulla oli se tunne, että he yrittävät porukalla, [nainen] ja hänen sukulaiset, savustaa minut ulos kuvioista. Että he veivät mun rahat ja sitten hylkäävät.
Mies koki jääneensä yksin. Avioliitto oli rakoillut jo jonkin aikaa, arki käynyt ”kireämmäksi”.
– Minusta tuntui, että meidän väliltä oli kadonnut sellainen yhteys, mikä joskus on ollut.
Myöhemmissä kuulusteluissa mies perui osan puheistaan ja väitti, että tarkoitus oli vain vahingoittaa vaimoa, ei tappaa. Mies myös kiisti vaimon heränneen väkivaltaan.
Nyt 70-vuotiasta miestä syytetään vaimonsa murhasta. Helsingin käräjäoikeus käsitteli syytettä tiistaina 2. kesäkuuta. Murhasyytteen kiistävä mies on määrätty mielentilatutkimukseen.
Tuomionsa oikeus antaa myöhemmin.
