Taideyliopisto alkoi kouluttaa tänä syksynä tulevaisuuden musikaalitähtiä.
Y-ka-kol-nel ja vii-kuu-see-kaa
Tanssinopettaja Katrin Vaskelainen laskee kahdeksaan, ja opiskelijat löytävät tottuneesti askeleet, käsien liikkeet ja rintamasuunnat Sibelius-Akatemian harjoitussalissa.
Taustalla soi kappale amerikkalaisesta The Wild Party -musikaalista.
Menossa on jazztanssitunti, ja joukko musiikkiteatterin opiskelijoita harjoittelee koreografiaa into piukkana.
– Voin sanoa, että jokainen tuntiopettaja on tähän asti todennut, että teillä on ihania opiskelijoita, musiikkiteatterin professori Martina Roos Taideyliopistosta kehuu.
Professoria on helppo uskoa.
Taideyliopisto aloitti tänä syksynä kaksivuotisen musiikkiteatterin maisteriohjelman, ja sisään pääsi kymmenen opiskelijaa. Hakijoita oli lähes seitsemänkymmentä.
Sekä professuuri että itse koulutusohjelma perustettiin yksityisten säätiöiden tuella. Koulutus koostuu pääasiassa tanssin, musikaalilaulun ja näyttelijäntaiteen opinnoista.
Suomessa musiikkiteatteria voi opiskella Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK), mutta syventäviä opintoja on järjestetty yliopistotasolla viimeksi 1990-luvulla.
– Koulutus palvelee taiteenlajin ja esiintyjien tarpeita. Jos Taideyliopistossa on oopperakoulutusta, siellä on syytä olla myös musiikkiteatterikoulutusta, Roos sanoo.
Maisterin papereilla iso merkitys
Laurapeppi Väänänen, 29, laulaa muiden mukana The Wild Party - musikaalin tekstiä tanssitunnilla.
Hän alkoi harrastaa musiikkiteatteria 13-vuotiaana, ja nyt taskussa on kandin paperit sekä TAMK:n musiikkiteatteriin erikoistuneesta koulutusohjelmasta että Metropolian ammattikorkeakoulusta. Jälkimmäisessä Väänänen opiskeli laulunopettajaksi.
Laurapeppi Väänänen kertoo videolla roolihaaveistaan:
Nyt hän syventää opintojaan maisteriohjelmassa Taideyliopistossa.
– Koen, että kukaan ei ole koskaan valmis. Etenkin taiteilijana itseään pystyy aina kehittämään. Tuntuu myös siltä, että maisterin papereilla on Suomessa iso merkitys.
Väänänen kertoo, että Taideyliopiston maisteriohjelmassa hän pystyy tutkimaan musiikkiteatteria syvemmin kuin ammattikorkeakoulun kandiopinnoissa, joissa aika ja resurssit eivät siihen riitä.
Maisterikoulutus on järjestetty yhdessä Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun kanssa.
– Se on minusta rikkaus. Molemmissa korkeakouluissa on omanlaisensa kulttuuri. On ihanaa, että pääsemme sotkemaan sitä.
Suomessa satsataan taiteilijuuteen
Laurapeppi Väänäsen tavoin Vilhemiina Rytivaara, 24, opiskelee musiikkiteatterin maisteriohjelmassa. Musikaalikärpänen puri Kallion ilmaisutaidon lukiossa, ja Rytivaara päätti välivuoden jälkeen hakea Ruotsiin opiskelemaan.
Vilhelmiina Rytivaara paljastaa videolla unelmaroolinsa:
Hänellä on kandin paperit Göteborgin PAS (Performing Arts School) -musikaalikoulusta.
– Hain sinne siksi, että siellä oli mahdollisuus tehdä tanssiopintoja. Tanssitunteja sai ottaa niin paljon kuin halusi.
Taideyliopistossa Rytivaara haluaa satsata näyttelijäntaiteeseen.
– Se on sellainen osa työtä, johon haluaisin enemmän itsevarmuutta.
Taideyliopistossa häntä kiehtoo omaan taiteilijuuteen kannustaminen.
– Ruotsissa koe-esiintymisissä ihmiset ovat tosi taitavia tanssijoina, ja suorittaminen on todella teknistä. Taideyliopistossa on paljon enemmän sitä, että täällä satsataan artistiuuteen. Se on minusta kiehtovaa.
Musikaalit vetävät väkeä. Tilasto on laskettu myytyjen lippujen mukaan.
Opiskelijoita kannustetaan puhumaan tunteistaan
Kilpailu musikaalirooleista on kovaa, ja maisteriohjelmassa opiskelijoita valmennetaan kohtaamaan myös pettymyksiä.
Rooleja haetaan koe-esiintymisissä, ja lopputulos voi nostaa tunteet pintaan, jos tehtävä menee sivu suun.
Rytivaaran kurssikaveri Laurapeppi Väänänen kertoo, että opiskelijoita kannustetaan kertomaan tunteistaan.
– Olemme tosi avoimia siitä, millaisia tunteita kilpailuasetelma meissä herättää. Jos minä en ole oikea tyyppi siihen rooliin, niin sitten en ole. Olen oikea tyyppi johonkin toiseen.