Donald Trump, Xi Jinping ja Vladimir Putin keskustelivat torstaina Kiinan Shenzhenissä suuren mediahuomion keskellä historialliseksi hehkutetussa kokouksessa. Lopulta kolmikko tussautti 81 minuutin tapaamisen jälkeen ulos nelikohtaisen ”rauhanjulistuksen”, jossa ei ollut mitään erityisen merkittävää.
Myöhemmin torstai-iltana tasavallan presidentti Alexander Stubb paljasti, että julistuksessa oli ollut viideskin kohta, joka koski Ukrainaa. Se kuitenkin pyyhittiin julistuksesta pois Yhdysvaltain toimesta, koska sen ”kieli ei ollut hyvää”.
Kokouksen aattona länsimediassa naureskeltiin vielä, miten Kiinan presidentti Xi Jinping osoitti Venäjän presidentille Vladimir Putinille tämän paikan muutamallakin eleellä nokkimisjärjestyksessä. Kolmenvälisen tapaamisen päätyttyä voi kuitenkin sanoa, että jokainen valtionpäämies omalla tavallaan hyötyi show’sta.
Xi näyttäytyi maailman toisen mahtimaan tasapäisenä johtajana, jonka luokse muut tulivat hieromaan diplomatiaa. Välivaaleissa rampautettu Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pääsi muistuttamaan maailmaa, että hän yhä pitää ulkopoliittista valtaa hallussaan. Putin puolestaan voi pitää voittona sitä, että hän ylipäänsä sai omasta aloitteestaan kokouksen aikaan ja nostatettua lännessä karmivat muistot toista maailmansotaa seuranneesta Jaltan kokouksesta, jossa suurvallat jakoivat Euroopan etupiireihinsä. Lisäksi Kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräyksen alaiselle Putinille erityisen mieluisa oli julkilausuman kohta, jossa korostetaan valtionjohdon koskemattomuutta sekä varoitetaan kansainvälisiä tuomioistuimia käyttämästä toimivaltaansa väärin.
Kokouksen konkreettisen annin sijaan merkittävintä oli symboliikka. Kuvat koko maailman edessä myhäilevistä Xistä, Trumpista ja Putinista sopimassa asioista keskenään kertovat juuri sellaisesta maailmasta, joka on Suomen kaltaiselle pienemmälle maalle painajainen.
Heti Kiinan kokouksen jälkeen Berliinissä järjestettiin poikkeuksellisen suuri kokous kaikille niille, jotka oli jätetty tylysti Xin, Trumpin ja Putinin bileistä. Yhdysvalloista paikalla ovat erikoislähettiläät Steve Witkoff ja Jared Kushner, Suomesta presidentti Stubb.
Stubb muistutti, että Shenzhenin kokous on juuri se syy, miksi Suomi pienenä maana tukeutuu kansainvälisiin sääntöihin ja instituutioihin, kuten YK:hon, EU:hun ja Natoon.
Monenkeskisyyttä Stubb ja Eurooppa myös toivovat rauhanneuvotteluihin, joista Euroopan on pelätty jäävän sivuun. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi viime viikolla, että nyt on auennut ”mahdollisuuksien ikkuna” saada tuloksia ennen vuodenvaihdetta.
Trump sanoi kokouksen alla, että asioita tapahtuu ja että hän uskoo Putinin toivovan hänen itsensä lailla loppua sodalle. Myöhemmin samana iltana myös Stubb sanoi tiedotustilaisuudessa, että Ukrainan rauhanneuvotteluissa on tällä hetkellä ”uusi momentum”.
Ukrainan tekemä ohjusisku Kertšinsalmen siltaan sen sijaan suututtaa Putinia harvinaisen lujasti. Putin ilmoitti torstaina, että Ukrainan iskut Krimin siltaan estävät maiden väliset neuvottelut tulitauosta. Myös Stubb sanoi Trumpin kertoneen puhelussa, ettei Putin ollut järin tyytyväinen siltaiskuun.
Trumpilla on nyt varmasti kovempi kiire kuin Putinilla.
Venäjä-tutkija Mark Galeotti arvioi, että momentumista huolimatta hän ei näe mitään syytä, miksei Venäjä jatkaisi Ukrainan moukarointia talvenkin yli, jotta Ukrainan tila olisi sitten keväällä vieläkin heikompi.
Suomen entinen Moskovan-lähettiläs Hannu Himanen sanoi Iltalehden Etulinja-podcastissa pitävänsä tähän mennessä nähtyjä rauhanneuvotteluja vaarallisena teatterina, jota käsikirjoittaa Putin.
Himanen arvioi, että Venäjän johdon tavoitteet eivät rajoitu vain Ukrainaan, minkä takia myös suomalaisilla on poikkeuksellisen suuret panokset siinä, miten sota päättyy.
Himasen viesti Euroopalle on selkeä: Venäjä haluaa sekoittaa Euroopan turvallisuuden täysin mieleisekseen ja uhkailla, mutta Venäjällä ei ole todellisia edellytyksiä saada tällaista aikaan. Himasen mukaan Putin ja Venäjän johto laajemminkin uskovat voimaan, ja sen takia nyt ei pidä korostaa, että vain neuvotteluteitse voidaan saavuttaa rauha.
Ukraina tarvitsee lisää Kertšinsalmen sillan kaltaisia tekoja, jotka näkyvät ja tuntuvat lujaa Putinin ja Venäjän nahassa.
Neuvotteluapujen lisäksi Euroopalta tarvitaan entistä voimakkaampaa tukea Ukrainalle ja selvä visio siitä, miten Ukrainan ja Euroopan turvallisuus saadaan lukittua niin, ettei Putinin tai kenenkään muun hänen jälkeisensä Venäjän johtajan tule mieleen enää uudestaan hyökätä Ukrainaan tai muuhunkaan lähimaahan.