Suomalaiset kuolevat useammin syöpään kuin muissa Pohjoismaissa.
Hyvinvointialueiden syöpätautien ylilääkärit pitävät keskeisimpänä syynä tälle sitä, että Suomessa hoitoon pääsyssä on viiveitä. Asia selviää Iltalehden hyvinvointialueille tekemästä tietopyynnöstä.
Kun syöpä löydetään myöhään, tehokkainta parantavaa hoitomuotoa, eli leikkausta, ei usein voida enää toteuttaa.
Satakunnan hyvinvointialueen syöpätautien yksikön ylilääkäri Kalevi Pulkkanen korostaa, että mitä edenneempi syöpä on, sitä lyhyempi elinaikaennuste yleensä on.
– Työssäni näen toisinaan potilaita, joilla on ”käsittämättömän” laajalle levinnyt syöpä siinä vaiheessa, kun he tulevat hoitoarvioon, Pulkkanen kertoo.
Suomalaisten muita Pohjoismaita huonommista syöpähoitotuloksista useissa syövissä kertoi huhtikuussa Ylen MOT.
Aikaikkuna lyhyt
Keväällä julkaistun Ville Paappasen väitöskirjan mukaan keuhkosyöpä todetaan Suomessa merkittävästi useammin vasta taudin levinneessä vaiheessa verrattuna muihin Pohjoismaihin.
– Aggressiivisempien kasvainten ”aikaikkuna” ennusteen muuttumisessa hyvästä tai kohtalaisesta huonoksi voi olla lyhyt, jopa muutamia viikkoja, Pulkkanen sanoo.
Toisaalta esimerkiksi osa paikallisista rintasyövistä voidaan yleensä Pulkkasen mukaan diagnosoida ja hoitaa rauhallisessa tahdissa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreiden lukujen mukaan perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsy on heikentynyt: lääkäriin pääsi viime vuonna kahdessa viikossa 59 prosenttia suomalaisista. Erikoissairaanhoidossa hoitojonot ovat lyhentyneet.
Jos lääkärille ei pääse ajoissa perusterveydenhuollossa, koko hoitoketju viivästyy.
Potilas tarvitsee perusterveydenhuollosta lähetteen sairaalatutkimuksiin, joissa selvitetään, mistä sairaudesta on kyse. Vasta tämän jälkeen syöpähoito voidaan aloittaa.
”Valitettavan usein löytyy levinneenä”
– Kainuun hyvinvointialueella valitettavan usein potilaan syöpä löytyy levinneenä siten, ettei sitä pystytä enää parantamaan, sanoo ylilääkäri Johanna Puurunen Kainuun hyvinvointialueelta.
Puurusen mukaan hyvin todennäköisesti osa tilanteista johtuu siitä, että potilaat eivät hakeudu oireista huolimatta riittävän ajoissa tutkimuksiin.
Osassa tapauksista syynä voi olla hänen mukaansa se, että syöpää ei tunnisteta terveydenhuollossa riittävän varhain.
– Perusterveydenhuollon saatavuus ja pääsy diagnostisiin tutkimuksiin sekä keuhkojen kuvantamiseen on Suomessa heikompaa kuin verrokkimaissa, toteaa syöpäsairauksien ylilääkäri Minna Jääskeläinen Lapin hyvinvointialueelta.
– Hoitoviiveet korostuvat matalan sosioekonomisen aseman potilailla, joilla terveyslukutaito on heikompi ja mahdollisuus hyödyntää työterveyshuollon tai yksityisen terveydenhuollon palveluita on puutteellinen, kertoo Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen palvelualuejohtaja, syöpätautien erikoislääkäri Hanne Kuitunen.
Jääskeläisen mukaan harvaan asutuilla alueilla myös etäisyys lähimpään terveydenhuollon yksikköön voi vaikuttaa hoitoon ja tutkimuksiin hakeutumiseen.
– Lisäksi tupakoitsijoiden keuhkojen viipalekuvaukseen perustuvaa seulontaa on tutkittu lupaavin tuloksin, mutta keuhkosyövänseulonta ei ole vielä Suomen kansallisessa seulontaohjelmassa, Jääskeläinen sanoo.
”Voisi olla viimeinen voitelu”
Ylen MOT:n jutussa arvioitiin, että uusien ja kalliiden immuno-onkologisten eli IO-lääkkeiden vähäisempi käyttö Suomessa verrattuna moniin muihin Euroopan maihin voisi olla yksi syy sille, miksi Suomessa useiden syöpien hoitotulokset jäävät jälkeen verrokkimaista.
Hyvinvointialueiden syöpätautien ylilääkärit eivät pitäneet tätä IL:n kyselyssä merkittävänä selittävänä tekijänä suomalaisten suuremmalle syöpäkuolleisuudelle.
Kaikki alueet kertoivat antavansa potilaille IO-lääkkeitä suomalaisten hoitosuositusten pohjalta, eikä niiden mukaan hyvinvointialueen taloustilanne estä yksittäistä potilasta saamasta hoitoa.
– Hidas viranomaisprosessi immuno-onkologisten lääkehoitojen käyttöönotossa on voinut vaikuttaa vertailutuloksiin vähäisesti, mutta todennäköisesti tämä on vain pieni osa hitaasti kehittyviä hoitotuloksiamme, Minna Jääskeläinen sanoo.
Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, ylilääkäri Vesa Kataja Etelä-Savon hyvinvointialueelta sanoo, ettei ”nihilismi” lääkkeiden käytössä liity keuhkosyövän huonoihin hoitotuloksiin.
– Ongelmana on, että niitä ei voida käyttää, jos potilas on jo niin huonossa kunnossa ja tauti pitkälle edennyt, että aktiivinen hoito kaikkine haittavaikutuksineen voisi hyvin olla potilaalle se viimeinen voitelu, Katja sanoo.
”Massiivinen vaikutus”
Myös Pohjois-Karjalan ylilääkäri Liisa Sailas huomauttaa, että suomalainen väestö on erityisesti Itä- ja Keski-Suomessa sekä Kainuussa sairasta.
– Muu sairastavuus rajoittaa monien lääkkeiden käyttömahdollisuuksia, koska niistä mahdollisesti aiheutuva haitta potilaalle ylittää niistä mahdollisesti saavutettavan hyödyn, Sailas sanoo.
Hän lisää, että suurin osa tutkimuksista on tehty hyväkuntoisilla potilailla.
Pulkkanen pohtii syöpäriskiin vaikuttavien elintapojen vaikutusta Pohjoismaiden välisissä eroissa. Hän mainitsee esimerkkeinä tupakoinnin, alkoholinkäytön, ylipainon ja perussairaudet, kuten kakkostyypin diabeteksen ja keuhkoahtaumataudin.
– Huonokuntoisen potilaan ennuste on usein ratkaisevasti huonompi. Yleistä tietoahan on esimerkiksi se, kuinka suomalaisten ylipaino on dramaattisesti lisääntynyt 2000-luvulla, ja etenkin viimeisten 10–15 vuoden aikana, ja kuinka massiivinen vaikutus sillä on ja tulee olemaan ihmisten sairastuvuuteen, Pulkkanen sanoo.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta arvioidaan, että on mahdollista, että Suomessa on enemmän huonoennusteisia levyepiteelisyöpiä muun muassa tupakoinnin vaikutuksesta.
”Ennuste olisi huonompi ilman syöpäsairauttakin”
Pohjois-Savon hyvinvointialueen syöpäkeskuksen ylilääkäri Päivi Auvinen huomauttaa, että eri maiden hoitotuloksia verrattaessa pitäisi verrata ikävakioitua kuolleisuutta ja muuta sairastavuutta.
– Suomessa on monessa syöpäryhmässä enemmän iäkkäitä ja monisairaita henkilöitä, joiden elinaikaennuste olisi paljon huonompi jo ilman syöpäsairauttakin, Auvinen sanoo.
– Monissa maissa nuoret, hyväkuntoiset ja itsestään muuten huolta pitävät henkilöt tupakoivat suhteessa enemmän kuin esimerkiksi Suomessa, mikä puolestaan voi vaikeuttaa ja vääristää keuhkosyövän hoitotulosten vertailua, koska verrataan keskenään erilaisia ryhmiä, hän jatkaa.
Auvisen mukaan osa potilaista hakeutuu hoitoon liian myöhään.
– Diagnoosinkin jälkeen monikaan ei ole halukas luopumaan tupakoinnista tai alkoholin käytöstä tai muistakaan epäterveellisistä elämäntavoista, kuten epäterveellinen ravinto ja liikkumattomuus.
”Epärealistista ajatella”
Auvinen sanoo, ettei halua moralisoida ketään.
– Jokainen potilas saa jatkaa elämäänsä ja elintapojaan ihan niin kuin haluaa, mutta kokonaisuuden suhteen pitää olla realisti. On täysin epärealistista ajatella, että terveydenhuollon ammattilaiset saisivat ”ihmelääkkeillä” kaiken kuntoon – sekä syöpäsairauden että kaikki muutkin elämän jäljet, Auvinen sanoo.
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueelta huomautetaan, että Suomessa ei ole kattavaa ja systemaattista rekisteriä syöpien hoidoista ja hoitotuloksista, minkä vuoksi on vaikea tehdä tarkkoja johtopäätöksiä hoitotulosten eroista suhteessa muihin Pohjoismaihin.
Husin johtava ylilääkäri Johanna Mattson pitää hyvin todennäköisenä, että suurin selittävä tekijä Suomen heikommille hoitotuloksille on syöpien havaitseminen vasta, kun sairaus on edennyt pidemmälle.
– Muina mahdollisina eroja selittävinä tekijöinä saattavat olla potilaan muut sairaudet, jotka estävät hoito-ohjeiden mukaisten syöpähoitojen toteuttamista, eroavaisuudet eri maiden välillä syöpätautikohtaisissa hoito-ohjeissa tai potilaiden mahdollisuudessa saada uusia lääkehoitoja osana kliinisiä lääkehoitotutkimuksia, Mattson sanoo.
