Vuonna 1850 italialainen paleontologi Giuseppe Meneghini nimesi eoseenikaudelta peräisin olevan fossiilin Paleodictyoniksi.
Paleontologi ei kuitenkaan kuvaillut eläintä, vaan sen jättämää hunajakennomaista jälkeä. Edelleen 170 vuotta myöhemmin tuota mystistä eläintä ei osata selittää. Se ja sen jälki ovat yksi pitkäaikaisimmista syvänmeren mysteereistä.
Samankaltaisia jälkiä tunnetaan yli 500 miljoonan vuoden ajalta. Kuusikulmaisia verkkokuvioita on löydetty kaikilta puolilta Maata Alppien sedimenttikivilajeista Atlantin valtameren syvyyksiin.
Täydellinen hunajakennorakenne
Paleodictyon tunnetaan ainoastaan fossiileista ja jättämistään jäljistä. Lähes täydellinen hunajakennomainen kuusikulmainen verkkokuvio ei ole sinänsä ennennäkemätön muoto luonnossa, mutta sen löytäminen lähes täydellisesti muodostuneena merenpohjasta on poikkeuksellista.
Vasta vuosituhannen vaihteessa alettiin tutkia tarkemmin jälkirakenteita ja niiden alkuperää.
Useat näytteet, jotka otettiin 3500 m syvyydestä, osoittautuivat täysin kuolleiksi. Näytteistä ei löydetty selkeää jäljen tekijää eikä ratkaisevaa geneettistä näyttöä.
Useita hypoteeseja eliöstä
Mysteeri on saanut osakseen useita hypoteeseja siitä, mikä eliön toiminta tai ruumiinosa voisi jättää näitä jälkiä. Yhden teorian mukaan se voisi olla matomainen olento, joka kaivaa sedimenttiin muodostuneen kennomaisen käytäväverkoston.
Geometrisesti tarkka kuvio on kuitenkin epätavallinen. Se voisi olla evolutiivisesti hyödyllinen, helpottaen ruokahiukkasten vangitsemista tai veden virtauksien ohjaamista.
Toisen hypoteesin mukaan kuvio ei ole jälki, vaan osa itse eliön rakennetta. Tässä tapauksessa eliö olisi saattanut olla ksenofyofori eli Xenophyophorea-yläluokkaan kuuluva huokoseläin.
Ne ovat makroskooppisia mutta yksisoluisia organismeja, jotka rakentavat merenpohjaan monimutkaisia rakenteita. Mysteerikuvio voisi olla jäänteet sen ruumiista tai siitä, miltä sen ruumis näytti.
Osa spekuloi olion olevan jonkinlainen sieni, mutta tätä hypoteesia ei pystytä vahvistamaan geneettisellä näytöllä.
Paleodictyonia etsitään edelleen. Siihen asti otus on yksi syvänmeren suurimmista mysteereistä paleontologeille.
Artikkeli on julkaistu ensin Tekniikka ja Taloudessa.
