The New York Timesin tietojen mukaan Iran harkitsi iskevänsä ukrainalaiseen satamaan. Isku olisi ollut kosto Ukrainan iskusta iranilaiseen alukseen Kaspianmerellä.
Tilanne on toistaiseksi rauhoittunut diplomatialla, sanovat NYT:n lähteet maiden hallituksista.
Iranin isku olisi voinut vetää maat sotaan toisiaan vastaan, mikä olisi voinut paisua maailmansodaksi asti. Voiko tämä riski toistua?
– Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja varmasti moni muukin maassa katsoo, että Iran on jo nyt vähintään epäsuorasti osallistunut Venäjän sotatoimiin Ukrainaa vastaan, sanoo maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Ei ole täysin selvää, iskikö Ukraina iranilaisalukseen tahallaan. Teivainen ei pidä todennäköisenä, että isku olisi ollut vahinko tai tapahtunut Yhdysvaltain tietämättä.
– Isku sopi myös Ukrainan pyrkimykseen häiritä ja sabotoida Venäjän toimintoja, mukaan lukien niitä kaupallisia toimintoja, joiden voi katsoa kytkeytyvän Venäjän sotatalouteen.
Jos isku oli tahallinen, niin Ukraina saattoi haluta näyttää olevansa Yhdysvaltain puolella Irania vastaan, Teivainen arvioi. Yhdysvallat on kritisoinut Euroopan ja Naton vähäistä tukea Iranin vastaisessa sodassa.
– Zelenskyi on jo pitkään yrittänyt vakuuttaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin siitä, että Venäjä ja Iran ovat liittolaisia. Että koska Venäjä jakaa Iranille yhdysvaltalaissotilaiden kuolemaan johtavia tiedustelutietoja, Yhdysvaltojen kannattaa tukea Ukrainaa taistelussa petollista Venäjää vastaan, Teivainen kuvailee.
Teivainen ei kuitenkaan usko, että Iran ja Ukraina haluavat lähteä täysimittaisesti sotaan toisiaan vastaan. Tämä uhkaisi Ukrainan tavoitetta lopettaa Venäjän hyökkäyssota, ja Iran voisi saada kimppuunsa Ukrainan liittolaiset Natossa.
Sodat kytkeytyvät
Ukrainan ja Iranin sodat kytkeytyvät yhä vahvemmin toisiinsa, sanoo ulkopolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen.
– Tieto Iranin mahdollisesta iskusta on vakava, koska se olisi ollut suora yhteenotto maiden välillä.
– Totta kai Iran reagoi tällaisiin iskuihin voimakkaasti, sillä maa käy itsekin sotaa. Jos hallinto ei viestisi valmiudesta iskeä takaisin, se näyttäisi heikolta kotimaassa.
Riski yhteenotolle on jatkossakin. Vanhanen ei kuitenkaan usko, että Ukrainalla ja Iranilla on suurta halua lähteä täysimittaiseen sotaan.
– Iranin sotilasresurssit ovat jo valmiiksi kuormittuneita sodasta Yhdysvaltoja ja Israelia vastaan. Isku Ukrainan satamaan olisi ennen kaikkea ollut symbolinen, ei yritys avata uutta rintamaa.
Vanhasen mukaan Ukraina näkee lailliseksi oikeudekseen iskeä kaikkiin sellaisiin kohteisiin, joiden se katsoo tukevan Venäjän sotakoneistoa.
– Ukraina ei ole missään vaiheessa nähnyt Irania vain asetoimittajana, vaan osana Venäjän sodankäynnin mahdollistavaa sotilaallista verkostoa. Iranhan on toimittanut tuhansia Shahed -lennokkeja, ballistisia ohjuksia, kouluttajia ja teknologiaa Venäjälle.
– Kaspianmeri on toiminut logistisena reittinä Venäjän ja Iranin välisessä sotilasyhteistyössä.
Lisäksi Zelenskyi yrittää osoittaa Yhdysvalloille, että sen viholliset ovat liittoutuneet sotilaallisesti Venäjän kanssa.
– Venäjä ja Iran tarvitsevat toisiaan, molemmat hyötyvät Kiinan taloudellisesta ja diplomaattisesta tuesta, Pohjois-Korea taas toimittaa Venäjälle ammuksia, ohjuksia ja joukkoja.
– Iranin lennokit tappavat ukrainalaisia ja Venäjän satelliittitiedustelu voi auttaa Irania iskemään amerikkalaisia vastaan, kun taas Ukrainan kehittämät torjuntajärjestelmät voivat suojata Persianlahden maita Iranin drooneilta.
Kaspianmeren tapaus näyttää, että alueelliset konfliktit ja sodat alkavat muodostaa laajempaa kokonaisuutta, Vanhanen sanoo.
– Emme elä enää sellaisessa maailmassa, jossa käydään erillisiä Ukrainan sotaa, Lähi-idän sotaa tai Korean niemimaan kriisiä. Nyt autoritääriset valtiot tukevat toisiaan yli alueellisten rajojen.
Tämä vaatii Vanhasen mukaan toimia myös Euroopalta.
– Demokraattiset valtiot voivat joutua vastaamaan yhä verkottuneemmalla turvallisuusyhteistyöllä.
– Kaspianmeren tapaus on itsessään pieni, mutta se voi jäädä historiaan hetkenä, jolloin rinnakkaiset konfliktit alkavat limittyä yhä selkeämmin ja laajemmalle yhteisölle avautuu, mitä vastaan me läntenä olemme.
