Venäjän autonomiset droonit hyökkäsivät torille, jolla oli siviilejä – ilman ihmistä toimivista aseista paljon havaintoja
Suomeen harhautuneissa drooneissa on voinut olla autonomisia piirteitä. Venäjän uskotaan tekevän Ukrainassa kokeiluja täysin autonomisilla asejärjestelmillä.
Seitsemän droonin parvi oli ohittamassa Koillis-Ukrainassa sijaitsevaa Velykyi Burlukin kylää Harkovassa viime vuoden toukokuussa, kun se yhtäkkiä keskeytti matkansa. Venäläiset V2U-droonit havaitsivat maassa ajoneuvoja ja ihmisiä.
Silminnäkijän mukaan droonit asettuivat kiertämään alla olevia kohteita. Siipien kärjissä olevien valojen avulla ne ottivat oman paikkansa muodostelmassa.
Hetken päästä yksi kerrallaan droonit irtosivat muodostelmasta ja hyökkäsivät.
Yksi kohteista oli kuorma-auto. Se oli samaa mallia kuin Ukrainan armeijan kuljetuksiin käyttämät autot.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut armeijan ajoneuvo, vaan Ukrainan postin kuljetusauto.
Myöskään lähistöllä olleet ihmiset eivät olleet ukrainalaissotilaita, vaan torille kerääntyneitä siviilejä.
Itsenäisesti toiminut drooniparvi oli tehnyt väärän tulkinnan.
Itsenäisesti toimivista drooneista on tehty paljon havaintoja
Velykyi Burlukissa tapahtuneessa iskussa ei loukkaantunut ihmisiä.
Vastaavanlaisia tapauksia on ollut Ukrainassa kuitenkin useita, sanoo yhdysvaltalaisen Center for Strategic and International Studies (CSIS) -ajatushautomon tutkija Kateryna Bondar.
Ukrainan Donbasista kotoisin oleva Bondar työskentelee Washingtonissa, jossa hän tutkii Venäjän sodankäyntitapoja. Bondarin tutkimuksessa keskiöön ovat nousseet autonomiset asejärjestelmät.
Velykyi Burlukissa tapahtuneen iskun jälkeen nämä järjestelmät ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Ukrainassa on raportoitu muun muassa tapauksista, joissa droonit ovat vaihtaneet kohdettaan kesken hyökkäyksen.
– Kun ukrainalaisasiantuntijat analysoivat droonien hylkyjä, he eivät löytäneet niistä lainkaan viestintälaitteita. Drooneilla ei siis ollut minkäänlaista yhteyttä Venäjällä olevaan ohjaajaan, Bondar kertoo.
Tämä tarkoittaa, että järjestelmä on toimi täysin autonomisesti ilman ihmisen ohjausta tai väliintuloa.
Alla olevalla videolla Puolustusvoimien tekoälyosaamiskeskusta johtava everstiluutnantti Petteri Hemminki kertoo, minkälaisia tehtäviä autonomisille asejärjestelmille voitaisiin antaa.
Autonomialla on pitkä historia asejärjestelmissä
Bondar muistuttaa, että autonomisia ominaisuuksia on ollut asejärjestelmissä jo vuosikymmenten ajan.
Esimerkiksi torpedot ja risteilyohjukset noudattavat niille annettuja ohjeita itsenäisesti hakeutuessaan maaliin. Bondar kutsuu tätä algoritmiseksi autonomiaksi.
Nyt tämän rinnalle on tullut tekoälyn mahdollistama autonomia.
– Ero on siinä, että ihminen ei anna järjestelmälle algoritmia tehtävän suorittamiseen. Järjestelmän pitää itse keksiä se, Bondar kertoo.
Tämän seurauksena ihminen ei aina tiedä, miten järjestelmä päätyy esimerkiksi tiettyyn reittiin tai valittuun tapaan iskeä kohteeseen.
Bondar ei kuitenkaan puhuisi tappajaroboteista. Elokuvista omaksutut mielikuvat vievät keskustelua harhaan ja antavat tilaa hypelle, joka hyödyttää lähinnä markkinointiosastoja.
– Sotaharjoituksissa ja asemessuilla kaikki on nykyään ”autonomista”. Kaikki yritykset profiloituvat tekoälypohjaisiksi ja mediassa kaikkea kutsutaan autonomiseksi. Puhutaan tekoälysodista ja tappajaroboteista, Bondar kuvailee.
Jokaisella maalla omat tulkinnat ja säännöt
Kansainvälisellä tasolla autonomisia asejärjestelmiä koskevista säännöistä on yritetty päästä yhteisymmärrykseen vuosien ajan ilman tulosta.
Näkemykset eroavat jo pelkästään siitä, tarvitaanko uutta sääntelyä. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Venäjä vastustavat sitovia kieltosopimuksia, kun taas valtaosa maailman valtioista kannattaa autonomisten aseiden ehdotonta kieltämistä.
EU-maat katsovat, että autonomiset asejärjestelmät vaativat ”merkityksellistä inhimillistä valvontaa”, kun taas Yhdysvalloille riittäisi ”hyvän uskon mukainen inhimillinen harkinta ja huolellisuus”.
Tämä on johtanut siihen, että jokaisella maalla on omat tulkintansa ja sääntönsä.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusministeriö määrittelee autonomisen asejärjestelmän järjestelmäksi, ”joka kerran aktivoituna voi itsenäisesti valita kohteita ja iskeä niihin ilman ihmisen myötävaikutusta”.
– Eli käytännössä se sulkee hyökkäysketjun itsenäisesti, Bondar selittää.
Ukrainassa hyökkäyksiä tehneet V2U-droonit täyttävät Bondarin mielestä tämän määritelmän. Samalla hän painottaa, että kyse on yhä yksittäisistä tapauksista.
Länsimaat ovat nostaneet autonomian määritelmän korkealle
Suomessa tulkinta Venäjän Ukrainassa tekemistä drooni-iskujen autonomiasta on varovaisempi.
Puolustusvoimien tekoälyosaamiskeskusta johtava everstiluutnantti Petteri Hemminki puhuu mieluummin autonomisia piirteitä omaavista järjestelmistä.
Autonominen piirre voi olla esimerkiksi GPS-häirinnän väistäminen, oman sijainnin määrittäminen kameroiden avulla tai kohteeseen hakeutuminen. Tämän kaltaisia piirteitä löytyy ukrainalaisesta AN-196-droonista, joita harhautui aiemmin tänä vuonna Suomeen.
Näistä piirteistä on Hemmingin mukaan vielä matkaa täysin autonomiseen järjestelmään.
– Se olisi erittäin ennakoimaton järjestelmä, joka ottaa itse itselleen tehtäviä ja tekee itse tilanteen mukaiset ratkaisut. Tällaista järjestelmää meillä ei vielä taistelukentältä löydy, hän toteaa.
Hemminki katsoo, että pelkästään se, että ihminen määrittelee tai antaa koneelle tehtävän, poistaa järjestelmältä täyden autonomian.
Bondar sanoo ymmärtävänsä, että länsimaat ovat nostaneet autonomisen asejärjestelmän määritelmän tarkoituksella korkealle. Aihe on tulenarka.
Ukranalaistutkija arvelee, että autonomisten aseiden käyttö vahvistetaan vasta, kun teknologia on kehittynyt tasolle, jolla se ei tee virheitä. Hän ei tosin usko, että sellaista hetkeä tulee koskaan.
Päätöstä tappavan voiman käytöstä ei haluta antaa koneelle
Kuten Venäjän tekemä drooni-isku Velykyi Burlukissa osoittaa, autonomiset tai autonomisia piirteitä omaavat järjestelmät tekevät virheitä. Ne eivät ymmärrä kontekstia tai seurannaisvaikutuksia, vaan hakeutuvat kohteeseen niille määritellyn pisteytyksen mukaisesti.
– Jos maalikirjaston mukainen herkullinen kohde on päiväkodin edessä ja päiväkodissa on lapsia, niin se ei ymmärrä seurannaisvaikutuksia, että miksei se voisi hyökätä sitä kohdetta vastaan, Hemminki kertoo.
Tämä on yksi syy siihen, miksi esimerkiksi Suomessa on sitouduttu siihen, että ihminen pidetään aina mukana päätöksenteossa.
Tappavan voiman käytöstä tehtävä päätös on peruuttamaton, eikä tällaista valtaa ei voida antaa kevyin perustein koneelle.
Samalla Hemminki huomauttaa, että henkiinjäämisestä taisteleva kansakunta katsoo tilannetta eri näkökulmasta. Silloin asejärjestelmältä ei välttämättä enää vaadita esimerkiksi sataprosenttista tunnistusta.
– Taistelukentällä on mutaa, lentäviä kappaleita ja sekavia tilanteita. Siellä menee sensoreita rikki, jolloin tunnistuksen todennäköisyys laskee alkuperäisestä optimista, Hemminki kuvailee.
Mikä on tällaisessa tilanteessa alin hyväksyttävä taso tappavan voiman käytölle?
– Nämä ovat sellaisia asioita, joita meidän täytyy miettiä vielä hyvinkin tarkasti, Hemminki sanoo.
Hemminki kertoo alla olevalla videolla, miksei hän usko, että kone korvaa koskaan ihmistä taistelukentällä.
Droonisodankäynti on lisännyt autonomian tarvetta
Tekoälyn nopea kehitys on kirittänyt autonomisten asejärjestelmien kehitystä. Samalla Ukrainan sota on muuttanut sodan kulkua merkittävästi.
– Vielä muutamia vuosia takaperin ajateltiin, että 70–90 prosenttia tappioista muodostetaan tykistötulella ja nyt saatujen raporttien mukaan tilanne on kääntynyt niin, että 80 prosenttia tappioista tehdään drooni-vaikuttamisella, Hemminki kuvailee muutosta.
Samalla droonien yleistyminen on tuonut esille nykyisten asejärjestelmien heikkoudet nykyaikaisessa sodankäynnissä. Heikkous tiivistyy riippuvuuteen ulkoisista yhteyksistä.
Radio-ohjattava drooni voidaan tehdä käyttökelvottomaksi elektronisella häirinnällä. Satelliittiyhteydet ovat epävarmoja ja riippuvaisia yksittäisistä toimijoista, jotka voivat milloin vain rajoittaa yhteyksiä.
Vaihtoehdoksi ovat tulleet valokuituyhteyden avulla ohjatut droonit. Valokuitukela tuo drooniin kuitenkin ylimääräistä painoa, mikä rajoittaa sen ketteryyttä ja räjähteen määrää.
Optisella kaapelilla on myös maksimipituus, mikä rajoittaa lankadroonien toimintasädettä. Tällä hetkellä se on joitakin kymmeniä kilometrejä.
Autonomia nähdään välttämättömänä vaihtoehtona, jonka avulla asejärjestelmä kykenee suorittamaan tehtävänsä loppuun silloinkin, kun yhteys ihmiseen tai navigointisatelliitteihin on kokonaan poikki.
Autonomisiin aseisiin kaadetaan nyt miljardeja
Tällä hetkellä asejärjestelmien päivittämiseen kaadetaan valtavia summia. Iranin sota on kiihdyttänyt kehitystä.
Yhdysvaltojen puolustusministeriö on pyytänyt kongressilta yli 11 miljardia euroa autonomisia järjestelmiä varten.
Ison-Britannian tuoreimmassa puolustusselonteossa autonomisiin kykyihin investoidaan yli 4,6 miljardia euroa.
Euroopan puolustusrahasto (The European Defense Fund, EDF) on ohjannut kymmeniä miljoonia euroja tekoälyn ja autonomisten järjestelmien kehittämiseen puolustuksessa.
Suomessa näiden järjestelmien toimivuuden selvittäminen on vuoden alussa toimintansa aloittaneen Puolustusvoimien tekoälyosaamiskeskuksen vastuulla.
– Selvitetään, että mitä tahansa tekoälyllistämistä me teemme tai mitä tahansa autonomisia piirteitä me luodaan, niin kestääkö se ajassa, saadaanko rahalle vastinetta ja minkä näköisiä riskejä me otamme ja miten me niitä hallitaan, keskusta johtava Hemminki kertoo.
Hän huomauttaa, että käynnissä on uusi kilpavarustelu, johon myös länsimaiden on pakko osallistua.
– Jos toinen osapuoli voi käyttää kaikkia teknologioiden mahdollistamia keinoja ja toinen vain rajatusti, niin sen tietää, kumpi siinä voittaa, Hemminki toteaa.
Bondar on samaa mieltä.
– Eettiset periaatteet, moraali tai muut vastaavat seikat eivät rajoita venäläisiä. Tämä antaa heille enemmän vapautta kokeilla ja ottaa taistelukentällä käyttöön teknologiaa, joka on vielä kaukana täydellisestä, Bondar sanoo.
– Ja valitettavasti tällä alalla kokeileminen on ratkaisevaa: mitä enemmän teknologiaa pääsee testaamaan aidossa operatiivisessa ympäristössä, sitä paremmaksi se kehittyy.