Ex-poliisi Sami Sallinen, 62, joutui tiukkaan paikkaan Espanjassa, kun salaisen palvelun agentti mokasi. Sergei kävi kuumana, ja pelkona oli hengenlähtö.
Yhdessä Kale Puontin kanssa kirjoitettu kirja avaa Sami Sallisen poikkeuksellista uraa Suomen poliisissa. Undercover – Soluttautuja rikollisten maailmassa (Docendo, 2026) ilmestyy maanantaina 28. syyskuuta.
Kirja kuvaa Sallisen matkaa huume- ja murharyhmän tutkijasta yhdeksi Suomen ensimmäisistä virallisesti koulutetuista peitepoliiseista. Vuosiin peitetehtävissä mahtui kiperiä paikkoja, joissa testattiin hermoja.
Toinen Sami
Poliisin peitetoiminnan tarkoituksena on kerätä rikostutkintaa tukevaa tietoa hakeutumalla läheisiin tekemisiin rikollisten kanssa. Operatiivisissa tilanteissa peitepoliisilla ei ole poliisistatusta, ei virkamerkkiä, ei asetta eikä välttämättä kollegaa lähimaillakaan.
Peitepoliisien käyttö on Suomessa vaiettua. Sallinen ei tiedä, kuinka paljon heitä on ja paljonko heitä käytetään. Ainoa suuren yleisön tietoon päätynyt tapaus, jossa poliisin tiedetään käyttäneen peitepoliisia, on Ulvilan surma, jossa ”Seppo”-niminen poliisi aloitti tapailusuhteen uhrin lesken Anneli Auerin kanssa.
Sallisen ura poliisissa oli jo tuossa vaiheessa loppunut. Kertomansa mukaan hän ei myöskään tehnyt lainkaan peitekeikkoja Suomessa.
Peitepoliisina Sallisen valeidentiteetti oli "Sami Mäkinen". Hän käytti omaa etunimeään siltä varalta, että joku tuttu kadulla kesken kaiken tunnistaisi hänet. Sukunimi taas valikoitui yleisyytensä vuoksi.
Hahmon tausta rakennettiin Sallisen omien vahvuuksien, kuten kamppailulajiharrastuksen ympärille, jotta valehtelua tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Sallinen korostaa oikean osaamisen merkitystä.
– Täytyy tietää siitä asiasta, mitä on ostamassa tai myymässä. Minun juttuni olivat huumeet ja talousrikokset, hän kertoo.
Sallisen mukaan peitepoliisin ainoat apuvälineet ovat puhetaidot, sanaton viestintä ja kyky lukea ihmisiä. Tavoitteena on saada rikollinen luottamaan ja pitämään peitepoliisista.
Rico sekoili
Mieleenpainuvimpana tehtävänä hän pitää Espanjassa tapahtunutta kohtaamista, johon osallistui myös Yhdysvaltain salaisen palvelun agentti. Sallinen käyttää hänestä puhuessaan peitenimeä ”Rico”.
Tehtävässä oli kyse väärennetystä rahasta eli superdollareista, josta Suomen poliisi sai vainun tietolähteensä kautta. Salainen palvelu, joka vastaa Yhdysvaltain presidentin turvallisuuden lisäksi myös väärästä rahasta, halusi mukaan tehtävään.
– Jos operaatioon tuodaan mukaan toinen agentti, niin meidän pitäisi tuntea toisemme. Meidän pitäisi suunnitella, mistä me tunnemme toisemme ja mikä meidän yhteinen historiamme on, jos sitä kysytään. He kuitenkin venyttivät tätä ihan loppuun asti.
– Sitten juuri ennen h-hetkeä herra Rico tuli paikalle, eikä meillä ollut mitään aikaa suunnitella sitä. Hän oli vain ”no worries”, että hän on huippuammattilainen.
Sallinen kuvailee Ricoa ylimieliseksi. Valeoston aikana kaikki meni yhtäkkiä pieleen. He istuivat kolmistaan ravintolapöydässä venäläisen Sergei-nimisen gangsterin kanssa, kun Rico alkoi sekoilla sanoissaan.
Amerikkalaisagentin pasmat menivät sekaisin. Hän kieltäytyi nousemasta pöydästä, kun gangsteri halusi lähteä noutamaan tavaroita.
Omituinen käytös herätti venäläisgangsterin epäilykset.
Väkivaltainen tekijämies
Ricon jäätyminen johti tiukkaan sananvaihtoon Sallisen ja venäläisen välillä, ja viimeinen niitti tuli, kun Rico yritti kaiken tämän jälkeen neuvotella venäläisen kanssa sovittua suuremmasta tilauksesta.
Sallinen kuvailee tilannetta tukalaksi ja vaaralliseksi. Koska Espanjan poliisilla ei ollut asiassa osaa eikä arpaa, Sami ja Rico olivat käytännössä omillaan. Sallinen ymmärsi, että vakavan väkivallan uhka oli olemassa.
– Tiedettiin, että se venäläinen on torpedo. Tuollaiselle keikalle ei lähetetä ylätason miestä vaan semmoinen väkivaltainen tekijämies. Kun me jouduimme selittämään tilannetta niin siinä oli hetki, jolloin ajattelin, että nyt lähtee Sallinen.
Sallisen mukaan myöhemmin kahden eri maan virastot kävivät tapauksesta tiukkaa sananvaihtoa. Hän naureskelee sanoessaan, että yhdysvaltalaisten mielestä kaikki oli suomalaisten vika.
Kaikki Sallisen tekemät keikat olivat kuitenkin hyödyllisiä. Suomen poliisi sai arvokasta tietoa ja kokemusta peitepoliisien toiminnasta sekä erilaisista tilanteista, joihin he voivat joutua.
”En voinut vain kadota”
Koska peitepoliisitoiminta sallittiin Suomessa vasta 2000-luvun alkupuolella, koulutus tehtäviin hankittiin Ruotsista. Siellä Sallista opetti muun muassa legendaarinen suomalaistaustainen ruotsalaispoliisi Ali Lindholm. Sallinen kutsuu häntä oppi-isäkseen.
– Ali oli legenda, joka näyttää italialaiselta mafiosolta. Hän puhui suomea ja oli todella miellyttävä tyyppi, mutta sitten puolikkaassa sekunnissa sen silmistä näki, että hän on myös kova jätkä. Todella muuntautumiskykyinen, tehnyt keikkaa ympäri Eurooppaa.
Lindholm oli Ruotsin peitepoliisi, joka oli saanut oppinsa itseltään ”Donnie Brascolta”, eli mafiaan soluttautuneelta yhdysvaltalaispoliisi Joe Pistonelta. Pistone vietti peiteroolissa vuosikausia keräten poliisille arvokasta tietoa Bonnanon mafiaperheestä. Suomessa ja Ruotsissa peiteroolit eivät kestä näin pitkään.
Koska Sallisen ura peitepoliisina alkoi ennen lakimuutosta, hän teki keikkoja ulkomailla. Sallinen kuitenkin sanoo, etteivät peitetehtävät heijastuneet hänen muuhun elämäänsä. Hän kertoo rikkoneensa ohjeita ja kertoneensa silloiselle vaimolleen aina, mihin oli menossa.
– En minä voinut yhtäkkiä vain kadota, Sallinen myöntää.
Sallinen teki peitepoliisin hommia kolmen vuoden ajan vuosituhannen taitteessa. Siihen myös loppui hänen uransa Suomen poliisissa, koska peitehommien jälkeen paluu tavanomaisiin töihin ei enää tuntunut houkuttelevalta.
– Vaihtoehtona oli lähteä päällystökoulutukseen tai palata takaisin tavallisiin poliisin tehtäviin. Päätin lopettaa huipulla, hän perustelee.
Kale Puonti, Sami Sallinen: Undercover – Soluttautuja rikollisten maailmassa (Docendo, 2026) ilmestyy 28. syyskuuta.
