Ukrainan sateenkaariyhteisö elää usein pelossa ja piilossa, vaikka maa on virallisesti sitoutunut kitkemään vähemmistöjen syrjintää.
Jutun lukee koneääni.Lue lisää.
Ukrainassa Lvivissä sijaitsevan turvatalon verhot on vedetty tiukasti kiinni. Sateenkaarilippu ei saa näkyä kadulle, jotta ohikulkijat eivät provosoituisi.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetussa turvatalossa asuu 25-vuotias Bohdan. Bohdan esiintyy turvallisuussyistä pelkällä etunimellään. Hän opettaa lapsille englantia ja ranskaa.
En oikeastaan tiedä, miten olen edes elossa
Bohdan
Pimeys on konkreettista, mutta turvatalon asukkaille epävarmuus on tuttua myös yhteiskunnan tasolla.
EU-jäsenyyttä tavoittelevassa Ukrainassa seksuaalivähemmistöjen asema on kyllä kohentunut ja asenteet pehmentyneet, viime vuosina maassa on nähty jopa julkisia Pride-tapahtumia.
Muutos on silti vasta alussa: arjen syrjintä on yhä yleistä, eikä sitä kieltävää lakia ole saatu vahvistettua.
Lvivin iltapäivässä sähköt katkeavat jälleen. Turvatalo pimenee, mutta Bohdan ei hätkähdä. Hän on tottunut epävarmuuteen.
– En oikeastaan tiedä, miten olen edes elossa, hän toteaa.
Vanhempien päihdeongelmat ja eron jälkeinen köyhyys johtivat fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan. Äiti jäi yksin asuntolainan kanssa, ja stressi purkautui poikaan. Uusi isäpuoli toi turvan sijasta lisää pelkoa.
– Minua hakattiin, ja välillä olin päiviä syömättä. En tiedä, miten selvisin niistä vuosista ilman omia riippuvuuksia.
Meillä on oltava paksu nahka
Turvatalo on monelle elinehto. Lvivin vuokrat ovat räjähtäneet sodan myötä länsieurooppalaiselle tasolle, vaikka mediaanipalkka on vain noin 450 euroa.
Vaikka Bohdan ansaitsee opettajana keskimääräistä paremmin, oma asunto on saavuttamaton unelma.
Paikkaa luotsaavat Husja ja Oleksandr Symonenko tarjoavat suojan niin taloudelliselta ahdingolta kuin vihaltakin. Myös Husja esiintyy turvallisuussyistä pelkällä etunimellään.
Tyypillinen asukas on nuori, jonka perhe on hylännyt tai joka pakenee väkivaltaista suhdetta.
– Meillä on oltava paksu nahka, Oleksandr Symonenko selittää. – On pystyttävä auttamaan hirvittäviä asioita kokeneita murenematta itse niiden alle.
Talossa vallitsee luja yhteishenki. Kaikki käyvät töissä, siivoavat jälkensä ja tukevat toisiaan.
Bohdan kuvailee kämppistään ja viereisen huoneen muunsukupuolista asukasta rennoiksi ja ahkeriksi.
Elämä piilossa
Bohdanin vanhemmat erosivat, kun hän oli neljävuotias. Selviytyäkseen hän rakensi ympärilleen muurit. Niistä tuli selviytymisstrategia, jonka uumeniin kätkeytyi myös totuus omasta identiteetistä.
Tuota salaisuutta hän kantoi mukanaan 13-vuotiaaksi asti, kunnes kaikki särkyi koulun käytävällä.
Luokkatoveri vei Bohdanin puhelimen, ja hetkessä tarkoin varjeltu maailma paljastui koko luokalle. Kolmekymmentä silmäparia tuijotti saartamaansa teiniä. Puhelimen vienyt tyttö julisti kaikille, ettei Bohdan ollut oikea mies.
– Se oli pelottavaa, hän muistelee.
Oikeudeton sota
Vaikka Ukraina taistelee yhtenäisyyden puolesta, sateenkaariyhteisöön kohdistuva viha ei ole kadonnut.
Turvatalon työntekijät kuvaavat nykyhetkeä tilapäiseksi rauhaksi, koska monet aggressiivisimmista vastustajista ovat tällä hetkellä rintamalla.
– Pelkäämme, että kun sota loppuu, rintamalta palaavat veteraanit tuovat mukanaan hoitamattomia traumoja, jotka saattavat purkautua vähemmistöihin, Oleksandr Symonenko sanoo.
Uhka on konkreettinen: kadut ovat täynnä oikeistojärjestöjen tarroja, ja sateenkaariparit välttävät käsikkäin kävelyä. Toivoa tuo kuitenkin se, että myös sotilaiden joukossa on sateenkaariyhteisöön kuuluvia.
– He ovat sankareitamme. On vaikea vihata ihmistä, joka riskeeraa henkensä puolestasi, sanoo Husja.
Silti heidän suhteensa ovat valtion silmissä olemattomia. Jos seksuaalivähemmistöön kuuluva sotilas kuolee rintamalla, kumppani ei ole lain edessä kukaan. Hän ei saa tietoa sairaalasta, ei pääse hautajaisiin eikä ole oikeutettu arkkurahaksi kutsuttuihin sotilaskorvauksiin.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Ukrainassa
EU-lähentyminen: Ukrainan pyrkimys Euroopan unionin jäsenyyteen on suurin poliittinen ajuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämisessä. EU:n syrjinnän vastaiset standardit edellyttävät Ukrainalta samaa sukupuolta olevien parien oikeudellista tunnustamista.
Dekriminalisointi: Homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin vuonna 1991 Ukrainan itsenäistyttyä Neuvostoliitosta.
Avioliittolaki: Nykyinen perustuslaki määrittelee avioliiton naisen ja miehen väliseksi. Perustuslakia ei voida muuttaa maassa vallitsevan sotatilan tai poikkeustilan aikana.
Rekisteröity parisuhde: Parlamentissa on vireillä lakialoite (nro 9103) siviilikumppanuuksista, joka takaisi oikeudellisen suojan samaa sukupuolta oleville pareille ilman perustuslain muuttamista. Poliittinen vastustus on kuitenkin hidastanut lain etenemistä.
Sodan ja oikeusistuimien vaikutus: Tarve suojalle on kasvanut rintamalla taistelevien queer-sotilaiden myötä, jotta kumppaneilla olisi oikeus esimerkiksi sairaalavierailuihin ja perintöön.
Syrjintäsuoja: Ukrainassa on säädetty lakeja, jotka kieltävät syrjinnän työelämässä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella. Lainsäädäntö ei kuitenkaan vielä kata kattavasti viharikoksia tai syrjintää työelämän ulkopuolella.
Tukiverkostot: Kansalaisjärjestöt tarjoavat queer-ihmisille majoitusta, juridista apua ja psykologista tukea. Keskiössä on erityisesti sotaa paenneiden ja kotinsa menettäneiden sateenkaari-ihmisten auttaminen.
Yhä piilossa
Myös Bohdan joutuu yhä piilottamaan osan itseään. Työ on intohimo, mutta se vaatii jatkuvaa roolileikkiä. Työpaikalla kukaan ei tiedä, kenen kanssa hän jakaa elämänsä tai missä hän nukkuu yönsä.
Vaikka elämä on jaettua arkea suljettujen verhojen takana, Bohdan uskoo tulevaan. Sähköt palaavat turvataloon ja valot syttyvät. Bohdan hymyilee.
Hän on kotona ja turvassa, vaikka koti onkin vielä salaisuus.
