Aikoinaan Venäjän keisarikunta vuoden 1917 helmikuussa luhistui logistiikka-ongelmiin; siihen, että Pietarin kaupungissa oli leipäpula.
Kaupungin huolto oli rapistunut pitkään jatkuneen sodan ansiosta. Ylikuormittunut rautatiejärjestelmä ei kyennyt tuomaan tarpeeksi ruokaa keisarikunnan pääkaupunkiin.
Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen taustalla oli tietysti syvempiä syitä. Ensimmäinen maailmansota keskusvaltoja vastaan oli sujunut huonosti. Tappiot tuhosivat Venäjän armeijan ammattiupseeriston miltei kokonaan.
Sota oli myös ajanut sekasortoon keisarikunnan talouden ja tuotannon. Tsaari Nikolai II oli heikko hallitsija; hän kyennyt hallitsemaan maansa poliittista tilannetta.
Ns. liipasintekijänä toimivat kuitenkin naisten johtamat leipämielenosoitukset, joita Pietariin sijoitetut juuri värvätyt asevelvolliset sotilaat eivät halunneet hajottaa ampumalla.
Sama skenaario näyttää toteutuvan myös nyt vuonna 2026. Toisella tavalla. Nyt ei vielä lopu leipä vaan polttoaineet. Mutta kun polttoaineet loppuvat loppuu myös leipä.
Prosessi on vääjäämätön.
Vuoden 2026 kesän Ukrainan kohdistamat drooni-iskut Venäjän öljynjalostamoihin ovat olleet ennennäkemättömän tuhoisia.
Tuotanto kattaa heinäkuussa 2026 noin 65 % kausiluonteisesta kysynnästä, eli vajetta on noin 35 % (noin 40 000–45 000 tonnia päivässä). Kesäkuussa vajaus oli noin 25 %. Jos iskut jatkuvat tätä vauhtia, se merkitsee tilanteen nopeaa eskaloitumista elokuussa.
Tällöin maan kansalaiset lomailevat (ja käyttävät autoa) samalla kun viljapuimureiden ja traktorien pitäisi korjata satoa.
Se mikä tässä kriisissä on vaarallisinta, liittyy maan siviilipuolen tuotannon logistiikkaan. Bensapulan tai dieselpulan vaikutukset maan liikenteeseen ovat tässä vaiheessa vielä alueellisia.
Suurimmat pullonkaulat Venäjän rekkaliikenteessä esiintyvät maan eteläosissa, Siperiassa, rajaseuduilla; erityisesti Krimillä. Polttoainepula on myös vähitellen levinnyt suuriin kaupunkeihin.
Vaikka Venäjän kuljetuksista leijonanosa perustuu rautatiekuljetuksiin, ovat maantiekuljetukset kuitenkin joustavin tapa siirtää tavaroita ja huoltaa suuria kaupunkeja.
Venäläisten rekkamiesten päivittäinen ajomatka pitkän matkan rekoilla on pudonnut tyypillisestä 600–700 km:stä noin 500 km:ään. Syynä ovat huoltoasemajonot ja vaihtuvat ostorajoitukset. Rekoille kuitenkin sentään annetaan jonkin verran polttoainetta mutta tavallinen kuluttaja saa nyt säännösteltynä 20 litraa – vain auton tankkiin.
Rekkamiehet myös tyhjentelevät ahkerasti rautateiden dieselvetureiden polttoainevarastojen pohjia. Ainoastaan hallinnon autot saavat tankata ilman rajoituksia. Asia, joka herättää tietysti katkeruutta.
Suuren maan kuljetuksissa tämä merkitsee vähittäistä ja lopulta eskaloituvaa kaaosta. Selkosuomeksi: tavaroiden toimitusajat pitenevät ja toimitusten luotettavuus heikkenee. Tehtaat eivät saa raaka-aineita ajoissa, kun kuljetusyritykset joutuvat suunnittelemaan reittejä uudelleen, tankkaamaan useammin ja priorisoimaan sitä mitä vievät.
Sen seurauksena tavaroiden hinnat ovat jo nousseet. Jos rekkamiehen matka käy Kiinaan saakka, merkitsee se jo varsin huomattavaa kustannusten nousua.
Erityisesti dieselin puute merkitsee uhkaa raskaita kuljetuksia ja kaupunkien huoltoa. Pahinta on kuitenkin se, että jos dieseliä ei ole tarpeeksi niin elonkorjuu epäonnistuu.
Tämä on vaarallinen vaihtoehto: Venäjän peltojen kylvöala käsittää vuonna 2026 yli 80 miljoonaa hehtaaria. Viljoja ei korjata ilman dieselillä toimivia puimakoneita. Puuttuva polttoaine hidastaa puimista ja jos vilja jää pellolle merkitsee se sadon pilaantumista.
Elokuussa Venäjällä käydäänkin ankaraa taistelua siitä kuka saa dieseliä ensimmäiseksi. Huonosti sotiva armeija, peltojen janoiset puimakoneet, miljoonakaupunkien huolto, yskivä teollisuus, ärsyyntyneet lomalaiset, rautatiet vai etuoikeutettu hallinto?
Noidankehä on valmis. Jos puimakoneet eivät liiku, tehtaat eivät tuota eivätkä rekat tuo tavaroita pääkaupungin väestölle merkitsee se poliittisen riskin dramaattista kasvua.
Kysymys kuuluu: voisiko maan luhistuva logistiikka aiheuttaa poliittisia levottomuuksia? Nyt bensajonoissa koetaan jo ns. ”Mad-Max” hetkiä mutta entäpä jos elokuun lomalle ei pääse tai lopulta suurista marketeista loppuvat päivittäiset tavarat? Entä jos leipä loppuu?
Asia on paradoksaalisesti samanlainen kuin vuonna 1917. Silloinkin maassa käytiin sotaa ja talous oli sekasortoisessa tilassa. Viljaa oli maaseudulla kuitenkin runsaasti mutta sitä ei vain riittänyt Pietariin saakka, kun logistiikka oli pettänyt.
Presidentti Putin on bensapulasta kysyttäessä väittänyt kiven kovaan, että maassa on polttoainetta yhtä paljon kuin viime vuonna.
Teoriassa tämä saattaa olla totta. Tilanne on sama kuin sosialistisen suunnitelmatalouden aikana. Silloinkin valtiotalouden suunnitteluvirasto Gosplan laskeskeli, että Neuvostoliitossa on kaikkea kaikille. Käytännön seurauksena oli kuitenkin puutetalous, jossa kaikesta oli pulaa (defizit) ja ihmiset jonottivat kauppojen edessä.
Nytkin tavaraa on, mutta sitä ei kyetä toimittamaan sinne missä sitä pitäisi olla. Presidentille ei ole varmaankaan uskallettu kertoa sitä, että polttoainepula on yltynyt siksi, että firmat ja yksityiset kansalaiset hamstraavat sitä rikollisesti.
Uusimpana ilmiönä on bensaralli Valko-Venäjälle. Sen lisäksi maan eläkeläiset ovat alkaneet jo muuttoliikkeen Valko-Venäjälle – jospa siellä olisi rauhallisempaa kuin sotaa käyvällä Venäjällä?
Tilanne on merkinnyt myös sitä, että virallisten kanavien lisäksi on syntynyt ns. bensan villejä yksityismarkkinoita ts. musta pörssi.
Armeijan upseerit täyttävät taskunsa myymällä joukko-osastojen varmuusvarastoja. Tällä keinottelulla ja varastamisella on äärimmäisen tuhoisa vaikutus Ukrainan sotaan.
Nyt eletään kuin neuvostoajan lopun uusintaa. Yhtä äkkiä syntynyt jobbarien joukko kiristää polttoaineista kolminkertaisia hintoja, dollareita tai sitten käydään suoraa blat-kauppaa. Kapitalismi toimii Venäjän olosuhteissa armottomasti: blat-vaihtokauppa tarkoittaa sitä, että ostaja pystyy toimittamaan myyjälle jotain toista tuotetta tai raaka-ainetta. Yleensä se on hankittu varastamalla.
Nämä ns. mustat markkinat sekoittavat taloutta ja samalla vaarantavat armeijan kyvyn käynnistää operaatioita ja huoltaa joukkoja. Jos joukkoja ei huolleta, voi Ukraina päästä nopeaankin läpimurtoon rintamalla.
Siviililogistiikan ongelmat syvenevät päivä päivältä Venäjällä. Polttoaineiden pula etenee vääjäämättömästi Ukrainan onnistuneiden drooni-iskujen kanssa. Huonojen kuljetusyhteyksien, säännöstelyn, hamstraamisen ja varastamisen tuloksena voi olla edessä yhteiskunnallista kuohuntaa, joka säteilee yhteiskuntaan juuri ennen syyskuun 2026 duuman vaaleja.
Putinin hallinnon ei tarvitse sinänsä olla huolissaan vaalien tuloksista. On täysin varmaa, että tulokset ovat taattuja. Ääntenlaskenta on vahvasti keskusvaalilautakunnan käsissä.
Ongelma on kuitenkin se, että erityisen härskisti lasketut äänet saattavat luoda sen saman tilanteen kuin vuoden 2011 duumanvaaleissa. Silloinhan keskiluokka protestoi voimakkaasti äänestystulosten väärentämiseen. Hallinto pelkää tätä keskiluokan reaktiota yli kaiken.
Entä jos eläkeläiset alkavat protestoida? Aikoinaan vuosien 2004-2005 protesteissa Putinin hallinto joutui nopeasti perääntymään eläkeläisten ja ”babuška” -mielenosoitusten edessä.
Silloin hallinto yritti virtaviivaistaa senioriväestön saamia etuja korvaamalla ilmaiset luontoisedut rahapalkkioilla. Eläkeläiset protestoivat sinnikkäästi ja virkamiehet joutuivat kohtaamaan sinnikkäitä mummojen ja pappojen mielenosoituksia - ”mummomielenosoituksia” - kun nämä osoittivat mieltä asumistukien viemistä vastaan tai ilmaislippujen viemistä vastaan.
Pahimmillaan nämä mielenosoitukset tukkivat moottoriteitä ja estivät kuljetuksia. Babuška-mielenosoituksia vastaan ei kohdistettu normaalia silmitöntä väkivaltaa vaan niitä kohdeltiin silkkihansikkain. Lopulta Putin itse arvosteli omaa hallintojaan uudistusten ”huonosta toteutuksesta” ja vanhuksia suututtaneista toimenpiteistä luovuttiin vähin äänin.
Ajatusleikki: entä jos nousevien bensanhintojen, epäreilujen vaalien ja pääkaupunkiin kohdistuvan mobilisaation johdosta keskiluokka ja babuškat löytävät toisensa samasta mielenosoituksesta? Yhdessä siviililogistiikan ongelmien kanssa tämä saattaa suurissa kaupungeissa merkitä jonkinlaisen primitiivisen ketjureaktion syntymistä.
Kirjoittaja on Venäjän ja Itä-Euroopan vanhempi yliopistolehtori Helsingin yliopistosta.
