Valtiovarainministeriö (VM) esitteli tällä viikolla eduskuntapuolueiden hyvinvointialueiden tulevaisuutta käsittelevälle työryhmälle näkemyksensä alueiden yhdistämisen toteutustavoista sekä palveluiden keskittämisestä.
VM on julkaissut esittelyaineistot sivuillaan. VM:n mukaan alueiden määrän vähentämiselle on kaksi päävaihtoehtoa. Ensimmäinen olisi suurten alueiden malli, eli joko 8–11 aluetta tai noin viisi aluetta.
VM arvioi, että perusoikeusnäkökulmasta pienempi määrä järjestäjiä voisi olla lähtökohtaisesti hyväksyttävissä, vaikka kansanvaltaisuus etääntyisi, jos järjestelmän parempi tosiasiallinen kantokyky pystytään perustelemaan.
Uusi rakenne voisi toteutua lainsäädännön pohjalta VM:n mukaan aikaisintaan 2030–2031.
Toinen vaihtoehto olisi edetä evoluution kautta hyvinvointialueiden muuttamiseen. Jo nykyisin VM voi arviointimenettelyn jälkeen käynnistää aluejakoselvityksen, jossa selvitetään hyvinvointialueen liittämistä toiseen alueeseen.
Toistaiseksi aluejakoselvityksiä ei ole aloitettu, vaikka arviointimenettelyjä on kolme suoritettu ja kolme on parhaillaan käynnissä.
Näissä palveluissa työnjakoa ja keskittämistä
VM pitää vaativien palveluiden keskittämistä välttämättömänä.
VM:n mukaan hyvinvointialueiden yhteistyöhön ja työnjakoon tarvitaan yksityiskohtaisempaa ja velvoittavampaa lainsäädäntöä. Vaihtoehtoisesti työnjaosta on VM:n mukaan säädettävä suoraan lailla.
Näiden palveluiden osalta tulisi VM:n mukaan uudistaa alueiden työnjakoa:
– Vaativa erikoissairaanhoito, päivystystoiminta ja valmiuden ylläpito, ellei ole tarpeen vahva integraatio perusterveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin
– Vaativimmat vammaispalvelut sekä ruotsinkielisten vammaispalvelujen järjestäminen
– Haastavasti käyttäytyvien muistisairaiden palvelut sekä yhteistyö hyvinvointialueiden reuna-alueilla myös vähemmän vaativissa palveluissa
– Lastensuojelun vaativat palvelut, erityisesti sote-rajapinnassa (psykiatria, miepä), huomioiden myös ruotsinkieliset palvelut
– Hankinnat, logistiikka, ICT, digipalvelut, tiedolla johtaminen, kliiniset tukipalvelut (laboratoriopalvelut ja muu diagnostiikka, kuvantaminen, lääkintälaitehuolto, välinehuolto, sairaala-apteekit) ja muut tukipalvelut (ruoka, puhtaus ja kiinteistöt). VM huomauttaa, että useat alueet omistavat jo yhdessä laboratoriokonserneja
– Pelastustoimen erityiset suorituskyvyt pelastustoiminnallisissa tehtävissä.
VM:n mukaan on tarkasteltava myös palvelulupausta.
Kaikki sote-palvelut valtiolle?
VM mainitsee vaihtoehtoina nykyistä velvoittavamman järjestämisvastuun eriyttämisen, eli että tulisi vastuuhyvinvointialueita.
VM mainitsee vaihtoehtona tuoda hyvinvointiyhtymämalli koko maahan. Helsingissä ja Uudellamaalla on jo erillisratkaisu, jossa Hus-yhtymä vastaa erikoissairaanhoidosta ja Helsingin kaupunki ja Uudenmaan hyvinvointialueet muista sote-palveluista ja pelastustoimesta.
VM nostaa esille myös vaihtoehtona vaativan erikoissairaanhoidon valtiollistamisen erityisen vaativa sosiaalihuolto huomioiden sekä kaiken sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen valtiollistamisen. Tällöin sote-palveluiden järjestämisvastuu, rahoitus ja ohjaus olisivat valtiolla.
Muutoskustannukset haittana
Alueiden määrän vähentämistä VM perustelee sillä, että alueiden taloudellinen kantokyky, väestökehitys ja palvelutarpeet eriytyvät nopeasti.
– Suuremmat alueet tasaisivat riskejä ja vahvistaisivat mahdollisuuksia turvata yhdenvertaiset palvelut koko maassa, VM katsoo.
VM arvioi, että suuremmat alueet toisivat pitkällä aikavälillä todennäköisesti mittakaavaetuja. Yhdistymisestä aiheutuisi kuitenkin muutoskustannuksia esimerkiksi palkkojen harmonisoinnista, uuden hallinnon perustamisesta ja tietojärjestelmämuutoksista.
VM:n mukaan muutoskustannuksia tulisi rajoittaa joko säädösperusteisesti tai muutoksen toteuttamisen aikataululla.
Haasteena alueiden yhdistämisessä olisi VM:n mukaan se, että toiminnan uudistaminen hidastuisi ja talouden tasapainotuksen kannustimet heikentyisivät muutoksen ajaksi.
VM:n kanta siitä, että tulevan hallituksen tulee tarkastella hyvinvointialueiden yhdistämistä ja lisätä hyvinvointialueiden työnjakoa ja keskittää palveluja nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen, kun hyvinvointialueosaston päällikkö, ylijohtaja Ville-Veikko Ahonen kertoi asiasta 16. syyskuuta Iltalehden haastattelussa.
Helsingin Sanomat kertoi perjantaina ensimmäisenä VM:n eduskuntapuolueiden sote-työryhmälle esittelemistä vaihtoehdoista alueiden yhdistämisestä.
STM: Keskittämistä valmisteltava
Myös sosiaali- ja terveysministeriö (STM) käy VM:n julkaisemissa aineistoissa läpi vahvuuksia ja heikkouksia neljälle hyvinvointialueiden järjestämisrakenteiden vaihtoehdolle. Ne ovat:
STM kertoi alustavina näkemyksinään eduskuntapuolueiden sote-työryhmälle, että sote-palveluiden järjestäjien määrää olisi perusteltua vähentää kansallisen kokonaisarvion perusteella.
STM:n mielestä erikoissairaanhoidon työnjakoa ja vaativan hoidon keskittämistä on vahvistettava lailla aluejaosta riippumatta.
STM katsoo, että integroitu (eri palvelualat, kuten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistävä) järjestämisvastuu yhdellä järjestäjällä olisi säilytettävä pääperiaatteena.
STM nostaa esiin, että rakennemuutos voi pysäyttää palvelujen uudistamisen, tehtävien ja velvoitteiden arvioinnin sekä priorisoinnin pitkäksi aikaa.
STM ehdottaa Uudenmaan erillisratkaisun riippumatonta arviointia, jossa selvitettäisiin hoitoketjut, hoitoon pääsy ja kustannukset.
Velkajarru ja osaajien riittävyys taustalla
Valtiovarainministeriö (VM) perustelee hyvinvointialueiden työnjaon ja keskittämisen lisäämistä ja alueiden määrän vähentämistä velkajarrulla sekä EU:n finanssipoliittisilla säännöillä, jotka rajaavat julkisen talouden alijäämiä ja velkaantumista yli hallituskausien.
VM korostaa, että hyvinvointialueiden rahoitus muodostaa noin kolmanneksen valtion budjettitalouden menoista.
VM:n mukaan velkajarrun myötä kysymys ei ole ainoastaan siitä, miten palveluiden tuottavuus kehittyy, vaan myös siitä, mitkä palvelut kustannetaan julkisella rahoituksella ja missä laajuudessa.
VM perustelee toimia myös osaajien riittävyydellä ja potilasturvallisuudella.
VM:n mukaan sote-henkilöstön saatavuuden hetkellinen helpottuminen on väliaikaista ja heijastelee yleistä talouden taantumaa, mutta rakenteellinen osaajapula ei ole poistunut.
Etenkin vaativassa leikkaushoidossa korkea laatu ja potilasturvallisuus edellyttävät VM:n mukaan vahvaa rutiinia ja riittävää volyymiä ja toistoa.
