Keittiönpöydän ääressä istuvilla naisilla on kaikilla päällään jotain punertavaa. Teekupitkin ovat vaaleanpunaisia.
– Kumpikin tykätään pinkistä, Eriikka sanoo.
Helsingin Töölön kimppakämpässä asuu neljä kiireistä naista: 56-vuotias Eriikka Koistinen, 59-vuotias Tuija Österman ja 67-vuotias Päivi Härkönen. Neljäs kämppis, 67-vuotias Marja Niemi, on reissussa.
Kaikki heistä muuttivat kommuuniin sinkkuina. Eriikka, Tuija ja Päivi ovat aikuisten lasten äitejä ja yhä työelämässä. Marja on jo eläkkeellä.
– Tänne saa tulla yövieraita, ja miesystäviä ja lapsia tulee kylään.
Eriikan huone on täynnä kasveja, Päivin värikäs matto on löytynyt ystävän roskiksesta, ja Tuijan vaaleansävyisessä huoneessa roikkuu suuri, pörröinen kattolamppu.
Marjan huoneessa on vielä muutama muuttolaatikko purkamatta.
– Uuden asukkaan etsiminen on raskainta, Eriikka kertoo.
Yksinäistä
Eriikka laittoi muutama vuosi sitten ystävänsä ja entisen kämppiksensä kanssa ilmoituksen Facebook-ryhmään. He halusivat perustaa kommuunin.
Kriteereitä ei ollut liikaa: kämppiksen tuli olla suhteellisen samassa elämäntilanteessa oleva nainen. Ideologialla ei ollut väliä: lihansyöjät ja vegaanit mahtuivat saman katon alle.
– Silloin oltiin kaikki yksin ja ajateltiin sinkkuina, että pistetään naiset kamat kasaan ja eletään yhdessä, Eriikka sanoo.
Vaikka Eriikalla ja Päivillä on nykyään miesystävät, kaikkia kommuunissa asuvia naisia yhdisti aluksi kokemus yksinäisyydestä. Kukaan ei halunnut vanheta yksin.
– Läheisimmät kaverini olivat muuttaneet pois Helsingistä. Kaipasin yhteisöä, kertoo viimeisenä asuntoon muuttanut Tuija.
Kun Eriikan aikuinen tytär muutti pois kotoa, hän jäi yksin ja kaipasi ympärilleen ihmisiä. Nykyään hän asuu osittain kommuunissa ja osittain Turussa.
Yhteisöissä aiemminkin asunut Päivi kokeili välissä myös yksin asumista, mutta se tuntui hänestä liian tyhjältä.
Kämppiksiksi muuttamiseen oli myös taloudellisia syitä.
– En asuisi Etu-Töölössä sadassa neliössä yksinäni, Päivi naurahtaa.
Vaatii joustavuutta
Kommuuniin muuttaessa jostakin on aina luovuttava. Kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että elämäntyyli on antanut enemmän kuin ottanut.
– Kun muutin tänne kaksiosta yhteen huoneeseen, niin täytyi luopua tavaroista ja vaatteista suureksi osaksi, Tuija kertoo.
Eläminen muiden kanssa vaatii joustavuutta. Vieraat vaihtuvat, ja jos haluaa olla omissa oloissaan ja rauhassa, oven voi laittaa kiinni. Kaikesta on hyvä kommunikoida.
Päivillä ja Tuijalla on aikaisemmista kämppiksistä myös huonoja kokemuksia. Tässä kommuunissa kaikki on kuitenkin mennyt ”smoothisti”.
Siivouksesta aikuiset ihmiset eivät tappele, ja bileetkin ovat jääneet nuoruuden soluasuntoihin.
– Yöunet on turvattava. Samanlaiset tarpeet, samanlainen elämäntilanne, Päivi sanoo.
Seniorikommuuni
Pohjoismaissa iäkkäät ihmiset asuvat yksin huomattavasti useammin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, selviää Eläketurvakeskuksen tutkimusartikkelista.
Eriikka, Päivi ja Tuija ovat vielä vankasti työelämässä, ja osalla eläkkeeseen on vielä monta vuotta. Kuitenkin myös heitä vanhempien kiinnostus kommuunielämään on kasvanut, kertoo yli 60-vuotiaille tarkoitetun ”seniorikommuuni”-Facebook-ryhmän ylläpitäjä ja ”oldfluenser” Maija-Liisa Honkola.
Hänen mukaansa ryhmän jäsenmäärä on noussut kevään ja kesän aikana noin 400:sta noin 900:aan. Myös keskustelu ryhmässä on vilkastunut, ja tapaamisia on sovittu.
Maija-Liisa haaveilee kommuunin perustamisesta Viron Pärnuun, jossa hän tällä hetkellä itse asuu.
– Tarkoitus on kimpassa vuokrata asunto tai talo Pärnun keskustasta, Maija-Liisa kertoo.
Suunnitelma on selvä: kommuuni perustetaan heti kun sopivat kämppikset löytyvät.
Vanhemmilla vaatimukset kämppisasumiselle voivat olla korkeammalla kuin nuorten.
– On perhettä tai talo, joka pitää myydä. Jos talo on maaseudulla, se ei välttämättä mene kaupaksi.
Elämää on jo sen verran takana, että ihmiset tietävät, mitä asumiseltaan haluavat.
– Toiset haluavat naisyhteisön, toiset että pariskunnat pääsevät siihen asumaan, halutaan rivitaloa, kerrostaloa tai puutarhaa.
Maija-Liisa pitää tarkkoja vaatimuksia hyvänä asiana, sillä ”meidän ikäisillä on niin paljon historiaa”.
– Mutta asuinkavereiden löytäminen ei ole helppoa.
Kaikki eivät löydä kämppiksiä
Kun Eriikka sai ystävänsä kanssa idean kommuunin perustamisesta, sopivat kämppikset löytyivät jo puolessa vuodessa. Sen sijaan esimerkiksi turkulainen 53-vuotias Mia ja tohmajärveläinen 73-vuotias Irma eivät ole löytäneet sopivia kämppiksiä.
– On paljon semmoisia, jotka kommentoi, että ihanaa, minäkin haluan, mutta sitten kun pitäisi tehdä se steppi, että vaikka luopuu omasta kodista, niin se onkin aika iso hyppy, Eriikka sanoo.
Eriikka ja Tuija kertovat, että heidän elämäntapaansa toisinaan ihmetellään.
Päivin ystävät ovat jo tottuneet hänen yhteisölliseen arkeensa. Onhan hän asunut aiemmin esimerkiksi Keuruun ekokylässä.
– Meillä on tässä kulttuurissa aika fiksattua se, että oletetaan, että elämä menee tietyllä formaatilla ja tietyllä tavalla, mikä on hirveän rajoittavaa. Ihmisten pitäisi rohkeammin miettiä, mitä itse haluavat, Eriikka harmittelee.
– Ennenhän kautta aikojen ihmiset ovat eläneet yhteisöissä.
Mummonmökki
Vaikka asukkaiden tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki, ja Päivi haaveilee jonain päivänä ”mummonmökin hankkimisesta” miesystävänsä kanssa, kolmikko viihtyy toistaiseksi 20-luvulla rakennetussa helsinkiläistalossa.
– Meillä oli tosi isot tuparit, kun muutettiin tänne, Päivi kertoo.
– Ja kitarailta.
Kolmikko kehuu toisiaan muun muassa ”joustaviksi”, ”miellyttäviksi” ja ”hyviksi kommunikoimaan”. He haluavat sopia päivän, jolloin kaikki neljä ehtisivät istua saman pöydän ääreen.
– Oisko se sitten syyskuun alkua?
– Mä oon työmatkalla.
– Seuraavalla viikolla?
– No niin, siinä välissä.
Täällä ihmiset menevät ja tulevat. Nyt Päivin pitää lähteä ostamaan silmälaseja ja Eeriikan ulkoiluttamaan 12-vuotiasta Luna-koiraansa.
