“Manner-Suomessa rahapelejä saa 30.6.2027 asti markkinoida ainoastaan Veikkaus Oy. Tämän jälkeen rahapelejä saavat markkinoida rahapelilaissa säädetyin rajoituksin toimiluvanhaltijat.”
Näin kerrotaan Suomen poliisin nettisivuilla rahapelien markkinoinnista.
Viime viikonloppuna Tallinnassa järjestettiin kohuttu Beazt Fight Night, jossa huomionarvoisimmat osallistujat olivat urheilusta tutut hahmot Kalle Palander ja Aleksi Valavuori. Iltalehti oli paikalla raportoimassa tapahtumasta.
Kovin kauas Suomen mantereelta ei tapahtumaa viety. Tallinnan Kulttuurikattilaan on sataman terminaaleista muutaman sadan metrin matka, joten selvästi enimmäkseen suomalaisille kuluttajille suunnattu tapahtuma järjestettiin käytännössä niin lähellä Suomea kuin tapahtuma oli mahdollista järjestää.
Paino sanalla “mahdollista”. Beazt Fight Nightin järjestelyissä lain kirjainta oli tulkittu kirjaimellisesti niin, että rahapelimarkkinan aukeamiseen asti Palander ja Valavuori eivät voi hanskata Suomen maaperällä, jos tapahtuman järjestäjä on ulkomainen kasino. Beazt-kasinon nimellä järjestetyn tapahtuman taustalla operoi Kyprokselle sijoitettu Virella Enterprises Ltd.
Suomalainen kuluttaja pystyi silti antamaan Beaztille rahansa ostamalla livelähetyksen. Tapahtumaan ei myyty lippuja.
Tapahtumaan pääsi ainoastaan kutsuvieraana. Beazt-illan rummutus oli vahvaa sosiaalisessa mediassa kuukausien ajan ja voimistui tapahtuman lähestyessä.
Toimintalogiikka perustui sille, että paikalle oli kutsuttu paljon julkkiksia ja sosiaalisen median vaikuttajia. Kulttuurikattilassa pyöri väkeä Martina Aitolehdestä “Stagalaan” eli Alexander Krigsmaniin, joka on monille tuttu Tiktokista ja kohutusta kamppailupromootiosta Ice Cagesta.
Kun Suomessa tunnetut vaikuttajat julkaisivat kuvaa ja videota omille sosiaalisen median tileilleen, sai Beazt lisää huomiota. Suomalainen kuluttaja ei voinut tulla paikalle, mutta pääsi tapahtuman makuun seuraamiensa somehahmojen kautta.
Kamppailu-urheilu on huomattu ihanteelliseksi nykyiseen somekulttuuriin. Dramaattiset tyrmäykset ja alkukantainen energia räväköine hahmoineen sopivat lyhyisiin videopätkiin ja kuluttajien somevirtaan kuin nyrkki silmään.
“Pöhinä” paikalla ja somessa oli vain ja ainoastaan positiivista. Paikan päällä ei tullut törmättyä yhteenkään ihmiseen, jolla olisi ollut poikkipuolista sanottavaa tapahtumasta. Kamppailijat ja taustajoukot kehuivat järjestelyjä hyvin hoidetuiksi, ja kutsuyleisöstä välittyi sama tunnelma.
Kulttuurikattila oli poikkeuksellinen paikka kamppailutapahtuman järjestämiselle. Sitä voisi verrata vaikka Helsingin Suvilahdessa sijaitsevaan Kattilahalliin. Kokemus oli vähän kuin musiikkikeikalla – istumapaikkoja oli vähänlaisesti ja matseja pystyi seuraamaan läheltä häkkiä kuin keikan permannolla olisi ollut.
Suomessa on eletty uskomatonta kamppailubuumia jo parin vuoden ajan. Huomion keskipisteeseen on pyritty välillä kyseenalaisin keinoin, kun tapahtumia on markkinoitu esimerkiksi sovinistisia ja homofobisia ilmauksia päästelemällä tai laittomalla väkivallalla uhkailulla.
Beaztin kohdalla oli ilahduttavaa todeta, että ainakin Tallinnassa ilmapiiri oli ottelijoiden kesken kunnioittava ja asiallinen. Ylilyöntejä ei tullut ja “pahimmat” läiskymiset saattoivat olla tönimistä tai Palanderin ja Valavuorin kiroilun ryydittämää sananpartta, mihin varmasti näitä miehiä seuranneet ovat jo tottuneet.
Mitä ilmeisimmin tapahtuman striimikään ei kyykännyt ja perusasiat olivat kunnossa, mitä ei voi sanoa kaikista viime aikoina järjestetyistä kamppailutapahtumista. Ice Cage on noussut räjähdysmäisesti, mutta ei ehkä ole aina pysynyt omassa kasvussaan mukana. Organisaation promoottori Max Hynninen ansaitsee tunnustusta ilmiön luomisesta ja siitä, että hän on pyrkinyt oppimaan, kun on tullut paranneltavaa.
Beaztin kohdalla arveluttaa ensimmäisen otteluillan jälkeen vain harmaalla alueella pyörivä erikoinen vedonlyöntikuvio.
Niin sanotut sirkusottelut ovat nähtävästi tulleet jäädäkseen ainakin siksi aikaa, kun kamppailu-urheilun noste kestää. Tämä on hyvä asia oikeille urheilijoille, jotka ovat päässeet kiinni isompiin palkkioihin. Iltalehden Tallinnassa käymien keskustelujen perusteella Beaztin jakamat rahasummat olivat isot, vaikka tarkkoja summia ei paljastettukaan.
Seuraava Beazt-ilta lienee jo valmisteilla, mutta Palander vastasi sekä ennen että jälkeen ottelunsa, että häntä ei enää kilpailullisessa mielessä lyödä. Valavuori nähtäneen seuraavassa Beaztin illassa “rappiostriimaaja” Pottukoiraa vastaan.
Talousrikoksista tuomittu Valavuori lupasi maksaa 100 000 euron vedoksi julistetun velkansa Palanderille, mutta uusia vetoja tai otteluita ei 47-vuotiaalle urheiluvaikuttajalle voi suositella. Sen hän kai tajusi itsekin.
Valavuori pelkäsi kehässä, ja läheltä nähtynä hänen silmistään pystyi tulkitsemaan, että jos hänellä olisi kamppailu-urheilijan sielu, olisi hän vielä noussut ylös jatkamaan. Järki tai pelko voitti ja mies ymmärsi, että homma on hyvä jättää kesken ennen kuin käy pahemmin.
Julkkisten nyrkkeilyotteluissa ja huomionhakuisissa kamppailuilloissa tuppaa pohdituttamaan, millaista esimerkkiä he tarjoavat nuorille, joita someilmiöt ja nykyajan kamppailuiltojen hahmot kiinnostavat suuresti.
Sama ajatus oli mielessä ennen Beaztia, mutta tällä kertaa etenkin ex-alppihiihtotähti Palanderista voi todeta, että esimerkki oli hyvä. Hän oli treenannut itsensä raikkaan näköiseksi ja hyvään kuntoon puolessa vuodessa pudottaen matkalla kymmenisen kiloa.
Valavuori puolestaan piti tapahtumassa hyvin esillä niitä urheilijoita, jotka ovat ansainneet paikkansa valokeilassa kovalla työllä. Ahnaasti tekstiä laukovaa Valavuorta on yhtenään haukuttu, mutta tässä ympäristössä hänkin ymmärsi, että kamppailu-urheilu perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja itsekuriin. Hänen oma suorituksensa meni täysin vihkoon, mutta moni kamppailija arvosti sitä, että Valavuori rohkeni yrittää.
Tapahtuma kiinnosti suuresti, vaikka Beazt Fight Night järjestettiin jalkapallon MM-kisojen alettua sekä UFC:n Valkoisen talon otteluiden, F1:n, NHL:n Stanley Cup -finaalien ja monen muun urheilutapahtuman puristuksessa.
Jo perjantaina linja-autossa kuuli kanssamatkustajien keskusteluja juuri Beazt Fightista. Bussissa oli asiantuntevia miehiä, sillä he ennakoivat Palanderin voittavan.
Tapahtuma oli esillä myös keskusteluryhmissä. Kamppailuiltojen striimejä ovat ostaneet tutuista sellaisetkin ihmiset, joiden ei olisi voinut kuvitellakaan olevan kiinnostunut minkäänlaisesta penkkiurheilusta.
Tällaisia ihmisiä oli myös paikan päällä. Kutsuvieraina oli väkeä laidasta laitaan, ja seassa oli arvatenkin sellaisia, joiden ymmärrys lajeista sisälsi perusajatuksen “lyö ja tule lyödyksi”.
Haastattelun antanut, Leijonien torijuhlista tunnettuuteen noussut “dokaaja” Nella Salonen myönsi, ettei ole kamppailu-urheilun ystävä. Salonen kuitenkin kantoi uutta brändiään ylpeänä, ja IL pääsikin seuraamaan läheltä, kuinka nuori nainen haki lonkeron viinilasillisensa kylkiäisiksi tiskiltä.
Kokeneemman karjun kiilatessa eläväinen Salonen ilmoitti päättäväisesti: “Vanha mies! Minä olin ensin.”
Urheilua ei voi tehdä enää vanhalla tavalla. Uudet ja kekseliäät osaavat vaatia tilansa. Siitä oli kyse Nellassa ja Beazt Fightissa. Iltalehdelle koirien ystäväksi tunnustautunut Salonen nähtäneen jatkossakin julkisuudessa. Ehkä Janni Hussilla pitää rallimaailmassa pian sen verran kiirettä, että Salonen pääsee televisioon etsimään koirille koteja.
Myös Beazt Fight on tullut julkisuuteen jäädäkseen. Jos se onnistuu pysyttelemään kaidalla tiellä rahapelilain uudistukseen asti.
