Reiska Laine ei pidä rumpujensoittoa työnä, vaikka onkin tehnyt elämäntyönsä sen parissa. Rumpalia juhlistetaan Pori Jazzin Lokkilavalla keskiviikkona.
Juttu tiivistettynä
Rumpalilegenda Reiska Laine istuu puistonpenkillä Porin Kirjurinluodossa ja pudistaa päätään.
– Kyllä sitä tulee mietittyä, että mitä helvettiä tämä on, että olen kahdeksankymmentä, mies naurahtaa.
Laine täytti pyöreitä heinäkuun 11:ntenä. Syntymäpäivänsä helsinkiläisrumpali vietti Porissa, kuten 60 edellistäkin.
Hänen mukaansa on uskomatonta, että hän jaksaa vielä soittaa.
Tällä viikolla keikkoja kertyy useita Pori Jazz -festivaalin pyörteissä. Rumpali on soittanut joka ilta jameissa, edellisenä iltana jopa kolme tuntia putkeen.
– Olen vielä suht koht hyvässä kunnossa. Poikani on lääkäri, joten hän pitää minusta hyvää huolta, Laine kiittelee.
Rumpujen soitto on liian kivaa ollakseen työtä
Ammattiura käynnistyi 1960-luvulla. Nuori Reiska työskenteli tuolloin Fazer Musiikin varastotyöntekijänä.
Liikkeeseen asteli laulaja Taisto Tammi, joka tiesi Laineen olevan rumpali. Tammi oli vastikään päässyt levylistoille suurella hitillään Tango merellä, ja keikkaa riitti.
Tammi pyysi nuorta rumpalia liittymään orkesteriinsa, mutta siihen olisi yksi ehto. Laineen olisi muutettava Kuusankoskelle asumaan.
– Sanoin, ettei minun tarvitse edes miettiä. Tulen ilman muuta bändiin!
Sen jälkeen ura kulki muun muassa monien tanssiorkesterien rytmisektioista teatteriorkestereihin ja TV-tuotantoihin.
– Olen ollut joskus mukana ihan vain siksi, että saan vuokran maksettua. Rumpujen soitto on kuitenkin niin kivaa, että kunhan pääsee soittamaan, niin se ei ole koskaan varsinaisesti työtä, Laine pohtii.
Herra Jazz
Ennen kaikkea Reiska Laine on yhtä kuin jazz.
Hän itse vertaa jazzia laivan ohjaamiseen. Monessa muussa musiikin lajissa on nuotit karttana. Jazzissa kartta heitetään menemään ja luovitaan omin avuin karikot ja aallokot. Pitää itse olla oma kompassinsa.
Reiska Laine on ollut vuosikymmenien varrella erittäin kysytty jazzrumpali. Hän on soittanut lukuisissa kokoonpanoissa muun muassa Eero Koivistoisen ja Olli Ahvenlahden johdolla. Laine on erityisen intohimoinen jamittelija.
1970- ja 80-luvuilla hän oli yksi maan käytetyimmistä studiomuusikoista.
Laine on myös tehnyt töitä jazzin eteen monissa musiikkijärjestöissä ja puhunut musiikin ja kulttuurin puolesta ollessaan kansanedustajana 1990- luvun lopulla.
Lähtemättömän vaikutuksen Pori Jazz
Reiska Laine on myös yhtä kuin Pori Jazz. Laineesta puhuttaessa nousee kerta toisensa jälkeen esille yksi kuriositeetti: hän on soittanut kaikilla jazzeilla festivaalin perustamisesta 1966 lähtien.
Vain päivää ennen Pori Jazz -debyyttiään Reiska Laine täytti 20 vuotta. Hän päätyi kertalaakista jazzien pääkonserttiin.
– Lähdimme Heikki Sarmannon kanssa ajamaan Jyväskylästä Poriin. Pohdittiin, että mitä ihmettä täällä voi olla, kun Porihan on tosi kaukana ihan kaikesta, Laine muistelee.
Reiska Laine muistaa ajatelleensa festivaalista välittömästi, miten hieno meininki tapahtumassa heti ensimetreistä oli.
– Kiitos kirkon siitä, kun oli rukouslauantai, niin eivät olleet soittajat olleet tanssikeikoilla, vaan kaikki tulivat soittamaan jazzia.
Ja soitto jatkuu. Rumpalia juhlistetaan virallisesti tällä viikolla Pori Jazzin legendaarisella Lokkilavalla. Kaikille avoin juhlakonsertti alkaa keskiviikkona iltakuudelta.
– Porilaisethan ovat sellaisia ihmisiä, että jos ne ovat käyneet kerran Ässien matsissa, ne tietävät jääkiekosta kaiken. Ihmiset ovat kuulleet satoja konsertteja täällä, niin kyllä ne tietävät jazzistakin jotain. Täällä pitää heittää kovaa kamaa aina, Laine summaa.
