Oleksandra Oliynykovalle sota ei ole ”jossain tuolla”. Se on läsnä joka päivä, jokaisella matkalla ja jokaisessa ottelussa. Ja hän ei anna maailman unohtaa.
Juttu tiivistettynä:
Oleksandra Oliynykova kiertää yksin maailman tenniskentillä – isä ja poikaystävä taistelevat rintamalla, koti on saavuttamattomissa, ja jokainen päivä muistuttaa, että hänen kansaansa vastaan hyökätään.
Muutama päivä ennen debyyttiään National Bank Open -turnauksessa Torontossa, Oliynykova seisoo yli sadan ukrainalais-kanadalaisen edessä. Hän ei puhu rystylyönneistä tai Grand Slam -unelmista. Hän puhuu sodasta.
25-vuotias WTA-pelaaja Kiovasta on noussut ukrainalaistenniksen näkyvimpien puolestapuhujien joukkoon – ja se maksaa.
Hän on saanut sakkoja käytännesääntöjen rikkomisesta, tuntenut yksinäisyyttä kiertueella ja matkustanut jopa kaksi päivää junalla Varsovan kautta, koska Ukrainaan ei lennä kaupallisia koneita.
– Olemme eläneet näin yli neljä vuotta, eikä sota pysähdy yhtenäkään päivänä, Oliynykova kertoo The Globe and Mail -lehdelle.
– Asun Ukrainassa, haluan tulevaisuuteni olevan siellä, ja sota vaikuttaa suoraan elämääni.
Yksin kiertueella – perhe rintamalla
Maailmanlistan 44. pelaaja matkustaa ilman valmentajaa, ilman perhettä.
Hänen isänsä – joka alkoi valmentaa häntä 16-vuotiaana – liittyi Ukrainan asevoimiin vuonna 2024.
Poikaystävä palvelee myös. Molemmat puolustavat maata, kun Oliynykova puolustaa sitä omalla tavallaan: tenniskentällä ja sosiaalisessa mediassa.
Hän kerää rahaa isänsä sotilasyksikölle. Hän nimeää venäläisiä ja valkovenäläisiä pelaajia, jotka osallistuvat Gazpromin sponsoroimiin näytösotteluihin Pietarissa.
Hän ihmettelee, miksi vedonlyöntiyhtiöiden sponsorointi on kiellettyä, mutta sotarikoksista syytetyn yhtiön (Gazprom) turnaukset sallitaan.
– Se on absurdia, hän sanoo.
Australian avoimissa tänä vuonna – hänen ensimmäisessä Grand Slam -pääsarjassaan – hän istui lehdistötilaisuudessa T-paita päällään. Sen teksti oli suora vetoomus: Tarvitsen apuasi suojellakseni ukrainalaisia lapsia ja naisia, mutta en voi puhua siitä täällä.
Hinta aktivismin takana
Maksym Stolyarevskyy, Ukrainan maailmankongressin vapaaehtoistyöntekijä, tiivistää:
– Kansaasi tapetaan ja hyökkäys on kauheaa. Et pelkää asettaa uraasi vaaraan tai menettää arvostustasi median ja brändien silmissä – kunnioitan sellaista ihmistä.
Ukrainan naiset
Mutta hinta on todellinen. Oliynykova myöntää yksinäisyyden.
Hän ei tunne monien ymmärtävän häntä kiertueella. Hän on niiden ukrainalaispelaajien joukossa, jotka kieltäytyvät kättelemästä venäläisiä tai valkovenäläisiä vastustajia.
Vaikka hän kehuu kollegoidensa, kuten maailmanlistan yhdeksännen Elina Svitolinan, varainkeruutyötä, hän toivoisi ukrainalaispelaajien kokoontuvat useammin. Julkinen esiintyminen on ollut raskasta.
WTA:n sääntöjen ja sodan välissä
Maanantaina Torontossa pieni mutta näkyvä joukko ukrainalaisia faneja heilutti sinisiä ja kirkkaankeltaisia lippuja. Oliynykova hävisi 4-6, 4–6 entiselle maailmanlistan ykköselle Karolina Pliskovalle, mutta kamppaili kunnialla.
Ennen ottelua hän yritti huutokaupata vieraspassejaan tuottojen mennessä ukrainalaisille asevoimille.
WTA:n sääntöjen mukaan vieraspasseja ei saa myydä, huutokaupata eikä käyttää hyväntekeväisyyteen.
– Se näyttää jälleen, että tässä organisaatiossa kaikki vain yrittävät sulkea silmänsä sodalta, Oliynykova sanoo.
WTA kertoo tuomitsevansa Venäjän hyökkäyksen ja tukevansa ukrainalaisia pelaajiaan. Pelaajat saavat tukea heille tärkeitä asioita, kunhan noudattavat kiertueen sääntöjä.
”Minä en ole väsynyt”
Oliynykovalle tennis ei ole pelkkä ammatti. Hän löysi lajin 5-vuotiaana Ukrainassa – isän idea aktiiviselle tytölle, joka tarvitsi jotain energian purkamiseen. Isä katsoo hänen ottelunsa verkossa rintamalta, kun voi.
Heinäkuussa 2025 Oliynykova nousi ensimmäistä kertaa 200 parhaan joukkoon ja on sittemmin saavuttanut uransa parhaan sijoituksen.
Koska WTA-kiertueella on runsaasti ukrainalaisia, venäläisiä ja valkovenäläisiä pelaajia, tennis tuntee sodan vaikutukset vahvemmin kuin lähes mikään muu laji. Pelaajat kohtaavat toisensa kentällä lähes jokaisessa turnauksessa.
– Jotkut pelaajat ovat väsyneet puhumaan tästä nyt. Minä en ole, Oliynykova vakuuttaa.
– Minulle se on jotain, jonka kanssa elän joka päivä.
Hän lähtee Torontosta ristiriitaisin tuntein – iloisena ukrainalais-kanadalaisten tapaamisesta, mutta turhautuneena järjestelmään, joka hänen mielestään sivuuttaa sodan.
– He (WTA) yrittävät antaa vaikutelman, että olemme vain nuoria naisia, jotka pelaavat tennistä, eikä sodasta tarvitse välittää.
